...siis vuoden viimeistä päivää. Raketit on täällä paukkunut jo lauantaista asti. ARGH! Onneksi niihin ei enää reagoi kuin lauman kaksijalkaiset. Paukkuärtyisiksi voisi luokitella molemmat.
Eilen suoriuduttiin pitkästä aikaa Anun kanssa Haunisin tottistelemaan. Bettelle on selvästi tauko tehnyt hyvää. Seuraaminen oli ihan super: suoraa ja vietikästä, vaikka namit jo annettiin olla taskussa. Otettiin muutama hieman pidempikin suora ja kontakti ja paikka pysyy hyvin. Nouto ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kotosalla. Kierroksia hieman liikaa, joten hyppää kapulan kanssa vasten, mutta ei onneksi enää pureskele. Ehkä siihen luovutusasentoon päästään vielä joskus kentälläkin. Liikkeestä maahanmeno ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta kun hoksasi pistää lelut piiloon, niin johan sekin alkoi sujumaan. Eteenmeno vielä loppuun pallolle ja se oli aivan mahtava!
Cado treenasi hiukan ruutua. Pariin kertaan suoraan lelulle ja pariin otteeseen tyhjään ruutuun. Kerran erillisennä loppuseremoniat ja vielä kerran palkalle ruutuun. Muuta ei jätkän kansa tällä kertaa otettu. Itsellä on hieman motivaatio hukassa tuon kanssa, kun se toko ei oikein ole mun laji. Liikaa pilkunviilausta. Onneksi kohta on kevät ja päästään taas jäljestämään! Siitä me tykätään molemmat.
Lopuksi pääsivät vielä kaikki Tuulin kanssa pellolle juoksentelemaan ja metsästämään myyriä. Kismi-mummokin koitti hetken juosta nuoriempien mukana.
Samalla reissulla käytiin hakemassa autoon mittojen mukaan tehty takaritilä. Saapahan nyt pitää kesähelteillä takaluukun auki ja hieman hallitummin koirat autosta ulos. Kiitokset vaan tekijälle!
Ei kun ensivuoteen!
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
perjantai 26. joulukuuta 2008
Jouluähkyä liikkeellä
Niin ne pyhät sitten melkein jo meni. Syöty ja juotu on enemmän kuin kotitarpeiksi.
Aattoilta oltiin perinteiseti Henkan veljen, Stefanin, luona nauttimasta Tiinan erinomaisista jouluherkuista. Illan hitiksi muodostui poikien lahjaksi saama Wii. Keilailun lomasa syntyi uusi lentävä lausekin: "Voitontahto on suurempi kuin taitotaso!" Sopii melko moneen tilanteeseen...
Aattoilta oltiin perinteiseti Henkan veljen, Stefanin, luona nauttimasta Tiinan erinomaisista jouluherkuista. Illan hitiksi muodostui poikien lahjaksi saama Wii. Keilailun lomasa syntyi uusi lentävä lausekin: "Voitontahto on suurempi kuin taitotaso!" Sopii melko moneen tilanteeseen...
Henkka hyppää mäkeä
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
torstai 18. joulukuuta 2008
Peurajahdissa
Kun kerrankin oli hieman kirkkaampi eikä ollenkaan sateinen päivä, lähdin koirien kanssa Paraisten mökille lenkkeilemään. TUlikin kierrettyä peltojen laitoja ja metsiköitä reilu puolitoista tuntia.
Jo alkumatkalla törmättiin 5-6 peuran laumaan, joka juoksi vain muutaman kymmenen metrin päästä ohi. Onneksi Bette oli tainnut haistaa peurat jo metsästä ja oli niitä siellä etsimässä, joten ei nähnyt juoksevia peuroja. Cado lähti kyllä kovin pinkomaan perään, mutta onneksi pellon reunassa oli sen verran leveä ja syvä oja, ettei Cado viitsinyt sen yli lähteä vaan tuli takaisin. Kovasti kyllä koko loppumatkan koko lauma etsi peurojen jälkiä ja Bette teki melkoisia lenkkejä hajuja hakiessaan. Itse yritin väistellä pelloilla viliseviä myyriä... Hauskaa näytti koirilla ainakin olevan juostessa ja Kismikin jäksoi lenkkeillä ihan hienosti. Tosin nyt illalla on aika jäykän oloinen.
Bettellä alkoi juoksu eilen, joten ainakin agilitytreenit jää kokonaan tauolle. Sinänsä hyvä ajoitus, kun muutenkin on kolmen viikon tauko kaikista koulutuksista!
Jo alkumatkalla törmättiin 5-6 peuran laumaan, joka juoksi vain muutaman kymmenen metrin päästä ohi. Onneksi Bette oli tainnut haistaa peurat jo metsästä ja oli niitä siellä etsimässä, joten ei nähnyt juoksevia peuroja. Cado lähti kyllä kovin pinkomaan perään, mutta onneksi pellon reunassa oli sen verran leveä ja syvä oja, ettei Cado viitsinyt sen yli lähteä vaan tuli takaisin. Kovasti kyllä koko loppumatkan koko lauma etsi peurojen jälkiä ja Bette teki melkoisia lenkkejä hajuja hakiessaan. Itse yritin väistellä pelloilla viliseviä myyriä... Hauskaa näytti koirilla ainakin olevan juostessa ja Kismikin jäksoi lenkkeillä ihan hienosti. Tosin nyt illalla on aika jäykän oloinen.
Bettellä alkoi juoksu eilen, joten ainakin agilitytreenit jää kokonaan tauolle. Sinänsä hyvä ajoitus, kun muutenkin on kolmen viikon tauko kaikista koulutuksista!
tiistai 16. joulukuuta 2008
ReissuReetat
Käytiin Kismin kanssa Jyväskylässä viikonloppu reissulla morjestamassa vanhempia ja isovanhempia. Matka meni ihan mukavasti, paitsi että Kismi ei oikein tahdo enää rauhoittua autoon. Vanhuus ei tule yksin...
Sunnuntai-iltana kävin Sirun luona katsomassa pieniä Turkkiruhtinaita. Oli aivan syötävän suloisia pikkubelgejä. Ja todella reippaita pentusia kaikki. Siellä niitä vielä muutama olisi vapaana, jos jollain lukijalla on belgistä puutetta. ;)
Kotimatkalla sain sitten soiton Hyvinkäältä koulusta ja mut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan arboristiksi. Haaveesta tulee sis totta! Tarkoittaa vaan myös sitä, että sitä "toista haavetta" joutuu lykkäämään parilla vuodella.
Sunnuntai-iltana kävin Sirun luona katsomassa pieniä Turkkiruhtinaita. Oli aivan syötävän suloisia pikkubelgejä. Ja todella reippaita pentusia kaikki. Siellä niitä vielä muutama olisi vapaana, jos jollain lukijalla on belgistä puutetta. ;)
Kotimatkalla sain sitten soiton Hyvinkäältä koulusta ja mut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan arboristiksi. Haaveesta tulee sis totta! Tarkoittaa vaan myös sitä, että sitä "toista haavetta" joutuu lykkäämään parilla vuodella.
torstai 11. joulukuuta 2008
Päivittelyä
Onpas taas aikaa kulunut viime päivityksistä...
Tässä väliaikana ollaan mm. keretty käymään Korrin Juhan ja Mölsän Suskin seminaareissa, aloittamaan Betten kanssa Hilskan Kaisan BH/PK1-kurssilla ja touhuamaan kaikenlaista muuta mukavaa. Henkka ja Bette ovat treenanneet nyt ahkerasti joka keskiviikko agilityä ja selvää edistymistä on havaittavissa.
Kismi sai tuossa kuukausi sitten pari epämääräistä kohtausta. Lähinnä vaikuttivat jonkin sortin kipukohtauksilta, kun kuitenkin oli ihan selkeästi tajuissaan koko ajan. Seisoi vain selkä köyryssä ja tärisi. Viikon Rimadyl-kuurin jälkeen on ollut selvästi parempi, eikä uusia "kohtauksia" ole tullut. Remmilenkeillä ei tosin hirveän hyvin meinaa pysyä mukana. Sen kun tietäisi, onko ne vaan niin tylsiä vai onko sillä oikeasti kipuja?!? Vapaana liikkuu kuitenkin ihan reippaasti. Seuraillaan siis tilannetta.
Betten BH-kurssi on ATTn agilityhallilla ja hallin toisessa päässä on samaan aikaan agilitytreenit. Hyvin tyttö pystyy kuitenkin keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka odotteluaikoina hinku mukaan agilityyn onkin kova (ja äänekäs ;) ). Hyvää häiriö ja hallinta treeniä kuitenkin.
Itseltä loppui työt Viherlaitoksella viime perjantaina. Nyt onkin hyvää aikaa lenkkeillä ja treenata koirien kanssa. Jälki taitaa kuitenkin jäädä talvitauolle, kun tuota lunta nyt sitten taas taivaalta tiputtelee. Mukaavahan se vaan on, että on hieman valoisampaa. Toivottavasti pysyykin.
Maanantaina sain sitten kuulla, että toinen arboristin oppisopimuskoulutukseen Turun kaupungille tulossa olleista oli peruuttanut tulonsa ja paikkaa tarjottiin sitten mulle. Eilen kävin Hyvinkäällä koululla haastattelussa ja ensi viikolla pitäisi selvitä tuleeko pitkäaikaisesta haaveestani vihdoin totta. Pitäkää peukkuja!
Tässä väliaikana ollaan mm. keretty käymään Korrin Juhan ja Mölsän Suskin seminaareissa, aloittamaan Betten kanssa Hilskan Kaisan BH/PK1-kurssilla ja touhuamaan kaikenlaista muuta mukavaa. Henkka ja Bette ovat treenanneet nyt ahkerasti joka keskiviikko agilityä ja selvää edistymistä on havaittavissa.
Kismi sai tuossa kuukausi sitten pari epämääräistä kohtausta. Lähinnä vaikuttivat jonkin sortin kipukohtauksilta, kun kuitenkin oli ihan selkeästi tajuissaan koko ajan. Seisoi vain selkä köyryssä ja tärisi. Viikon Rimadyl-kuurin jälkeen on ollut selvästi parempi, eikä uusia "kohtauksia" ole tullut. Remmilenkeillä ei tosin hirveän hyvin meinaa pysyä mukana. Sen kun tietäisi, onko ne vaan niin tylsiä vai onko sillä oikeasti kipuja?!? Vapaana liikkuu kuitenkin ihan reippaasti. Seuraillaan siis tilannetta.
Betten BH-kurssi on ATTn agilityhallilla ja hallin toisessa päässä on samaan aikaan agilitytreenit. Hyvin tyttö pystyy kuitenkin keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka odotteluaikoina hinku mukaan agilityyn onkin kova (ja äänekäs ;) ). Hyvää häiriö ja hallinta treeniä kuitenkin.
Itseltä loppui työt Viherlaitoksella viime perjantaina. Nyt onkin hyvää aikaa lenkkeillä ja treenata koirien kanssa. Jälki taitaa kuitenkin jäädä talvitauolle, kun tuota lunta nyt sitten taas taivaalta tiputtelee. Mukaavahan se vaan on, että on hieman valoisampaa. Toivottavasti pysyykin.
Maanantaina sain sitten kuulla, että toinen arboristin oppisopimuskoulutukseen Turun kaupungille tulossa olleista oli peruuttanut tulonsa ja paikkaa tarjottiin sitten mulle. Eilen kävin Hyvinkäällä koululla haastattelussa ja ensi viikolla pitäisi selvitä tuleeko pitkäaikaisesta haaveestani vihdoin totta. Pitäkää peukkuja!
lauantai 29. marraskuuta 2008
WII
Kyseessä EI ole uusi koiranpentu, vaan ostettiin itsellemme ennenaikaisena joululahjana Nintendo Wii pelikonsoli ja tasapainolauta. Erittäin hauska vekotin! Tänään on sitten tullut nyrkkeiltyä, keilattua, pelattua golfia ja baseballia sekä lasketeltua, hypättyä mäkeä, käveltyä nuoralla, pukattua jalkapalloja päällä ja vieritettyä palloja reikiin erilaisilta tasoilta. Pelistä löytyy myös joogaa ja lihaskuntoharjoituksia. Voi siis olla odotettavissa meidän huushollissa tasapainoisempia ja parempikuntoisia ihmisiä.
Vielä kun joku kehittäisi systeemin, jolla koira voisi kotona päivisin treenata agilityä, jäljestystä ja tottista... ;)
Vielä kun joku kehittäisi systeemin, jolla koira voisi kotona päivisin treenata agilityä, jäljestystä ja tottista... ;)
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Bette liitää
Viime keskiviikkona sain ihan luvan kanssa ottaa Betten mukaan agilitytreeneihin. Johannalla sattui olemaan kamera mukana, joten pieni videopätkäkin saatiin talteen.
Lisää päivityksiä tulossa jossain vaiheessa...
Lisää päivityksiä tulossa jossain vaiheessa...
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Hämärää ja veristä touhua
Iskipä taas illan hämärtyessä inspiraatio pikaisiin tottistreeneihin takapihalla.
Ensiksi Bette kehiin pallon ja HKn sinisen voimalla. Kuvittelin, että pallolla palkatessa sormet säästyisi... Aluksi täyskäännöksiä makkaran voimalla. Hetken aikaa käännöksen jälkeen poikittaa, mutta muuten nopeita ja tiiviitä käännöksiä. Pallon kanssa otettiin liikkeestä seisomista. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että pallo lentää samaan aikaan käskyn kanssa. Eiköhän se tuosta ala sujumaan. Muutama kaukojen istumaan nousu ihan läheltä, hyvin toimii. Sitten vielä koivunkiertoa. Lähtee todella vauhdikkaasti. Välillä heitin pallon sen taakse ja välillä itseni taakse, ettei ala ennakoimaan pysäytystä. Lopuksi vielä otettiin paikallaolo. Aikaa ehkä reilu puolitoista minuuttia. Makasi nätisti. Palatessa aloin sitten ihmettelemään, kuinka oikea käsi tuntui niin tahmealta ja sehän oli ihan veressä. En edes huomannut missään vaiheessa, että olisi pikkusormeen napannut tai raapaissut, mutta niinpä siinä oli kunnon viilto ja verta tuli ihan riittämiin. Ei kun laastari sormeen ja seuraava koira treenattavaksi...
Cadon kanssa aloitettiin kaukoilla. Matkaa ei voi vieläkään ulkona paljoa pidentää. Niin kauan toimii, kun keskittyy kunnolla, mutta kun häiriötä on, niin ei nouse. Saa siis kisat vielä odottaa. Luoksetulossa tuli nyt jostain syystä kaksi kertaa vasemman jalan eteen, joten otettiin namin kanssa eteenistumisen tarkennusta. Kertaalleen pysäytys heti palkaten ja vielä vauhti luoksetulo loppuun. Ei tällä kertaa ennakoinut kuitenkaan pysäytystä. Lopuksi vielä pari noutoa, ensimmäisen palautus ravaten, joten ei saanut palkkaa. Toisella toi laukaten, josta sitten saikin palkaksi loput namit pussista.
Edellisen postauksen jälkeen ollaan sentään kerran suoriuduttu pellolle. Cado löysi sentään neljästä kulmasta kaksi viimeistä ilman kiertelyjä, joten toivo elää. Betten jäki meni ihan plörinäksi: kaahotti ja kohelsi. Ilmeisesti se namikipoilla ilmaisujen treenaaminen ei sitten ollutkaan kauhean hyvä idea. Tallasin sille sitten toisen lyhkäsen suoran, jolla nami joka askeleella ja pidin huolen siitä, että jokainen nami sieltä syötiin. Loppua kohden paransi, joten tällä jatketaan, jos vaan vielä jäljestämään päästään. Nyt vaan alkaa olla niin märkää, että kohta saa pellolla jäljestää uiden.
Keskiviikon agitreeneissä pikkuneiti sitten väläytteli jo varsinaisia agilitykoiran elkeitä. Kepit sujuu jo vallan mainiosti ja muutenkin vauhtia ja intoa riittää (sekä myös sitä ääntä... ;) ). Vielä kun saa ohjaaja hieman tarkkuutta, niin siinä tulee olemaan aikamoinen pari kisakentille. Kolmen vartin metsälenkki mökillä ennen treenejä taisi olla ihan viisas vaihtoehto, kun nyt pysyi jo paremmin hanskassa kuin edellisillä kerroilla.
Ensiksi Bette kehiin pallon ja HKn sinisen voimalla. Kuvittelin, että pallolla palkatessa sormet säästyisi... Aluksi täyskäännöksiä makkaran voimalla. Hetken aikaa käännöksen jälkeen poikittaa, mutta muuten nopeita ja tiiviitä käännöksiä. Pallon kanssa otettiin liikkeestä seisomista. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että pallo lentää samaan aikaan käskyn kanssa. Eiköhän se tuosta ala sujumaan. Muutama kaukojen istumaan nousu ihan läheltä, hyvin toimii. Sitten vielä koivunkiertoa. Lähtee todella vauhdikkaasti. Välillä heitin pallon sen taakse ja välillä itseni taakse, ettei ala ennakoimaan pysäytystä. Lopuksi vielä otettiin paikallaolo. Aikaa ehkä reilu puolitoista minuuttia. Makasi nätisti. Palatessa aloin sitten ihmettelemään, kuinka oikea käsi tuntui niin tahmealta ja sehän oli ihan veressä. En edes huomannut missään vaiheessa, että olisi pikkusormeen napannut tai raapaissut, mutta niinpä siinä oli kunnon viilto ja verta tuli ihan riittämiin. Ei kun laastari sormeen ja seuraava koira treenattavaksi...
Cadon kanssa aloitettiin kaukoilla. Matkaa ei voi vieläkään ulkona paljoa pidentää. Niin kauan toimii, kun keskittyy kunnolla, mutta kun häiriötä on, niin ei nouse. Saa siis kisat vielä odottaa. Luoksetulossa tuli nyt jostain syystä kaksi kertaa vasemman jalan eteen, joten otettiin namin kanssa eteenistumisen tarkennusta. Kertaalleen pysäytys heti palkaten ja vielä vauhti luoksetulo loppuun. Ei tällä kertaa ennakoinut kuitenkaan pysäytystä. Lopuksi vielä pari noutoa, ensimmäisen palautus ravaten, joten ei saanut palkkaa. Toisella toi laukaten, josta sitten saikin palkaksi loput namit pussista.
Edellisen postauksen jälkeen ollaan sentään kerran suoriuduttu pellolle. Cado löysi sentään neljästä kulmasta kaksi viimeistä ilman kiertelyjä, joten toivo elää. Betten jäki meni ihan plörinäksi: kaahotti ja kohelsi. Ilmeisesti se namikipoilla ilmaisujen treenaaminen ei sitten ollutkaan kauhean hyvä idea. Tallasin sille sitten toisen lyhkäsen suoran, jolla nami joka askeleella ja pidin huolen siitä, että jokainen nami sieltä syötiin. Loppua kohden paransi, joten tällä jatketaan, jos vaan vielä jäljestämään päästään. Nyt vaan alkaa olla niin märkää, että kohta saa pellolla jäljestää uiden.
Keskiviikon agitreeneissä pikkuneiti sitten väläytteli jo varsinaisia agilitykoiran elkeitä. Kepit sujuu jo vallan mainiosti ja muutenkin vauhtia ja intoa riittää (sekä myös sitä ääntä... ;) ). Vielä kun saa ohjaaja hieman tarkkuutta, niin siinä tulee olemaan aikamoinen pari kisakentille. Kolmen vartin metsälenkki mökillä ennen treenejä taisi olla ihan viisas vaihtoehto, kun nyt pysyi jo paremmin hanskassa kuin edellisillä kerroilla.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Betten tottistelut
Totuttuun tiistaiseen tapaan suunnattiin taas Haunisiin tottistelemaan. Tällä kertaa pääsi Bette ainoana koirana mukaan. Aikaa ei ollut kahden koiran treenaamiseen, kun piti keretä ajoissa kotiin heittämään Henkka Osaava myyjä-kurssin päätösristeilylle.
Seuraamisella aloitettiin. Hiukan seilaa vielä, mutta muuten todella hienoa seuraamista. Otettiin jo pidempiäkin pätkiä ilman namia kädessä ja hienosti jaksoi seurata. Täyskäännöksetkin on alkanut sujumaan hyvin. Päädyin opettamaan ne kiertämällä takaa ja ennakko merkistä tekee ne tiiviisti ja vauhdikkaasti. Pari kertaa otettiin kisa A-estettä namin kanssa ja kerran patukan kanssa. Aika korkealta hyppää kyllä alas, joten tekniikka treeniä täytyy ottaa enemmän. Lopuksi vielä pari noutoa patukalla ilman luovutusta. Hakee ja tuo todella vauhdikkaasti. Vielä kun joskus saisi sille opetettua sen luovutuksenkin.
Koska Betten treeneistä jäi vielä muutama maksanpala pääsi Cado takapihalle pika treeneihin. Otettiin täyskäännöstä, joka on sillä "melko" väljä ja hidas. Namilla vetämällä tiivistyi ja nopeutui hyvin. Näitä tarvii muistaa treenata enemmänkin. Muutama liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista sai heti palkan. Ja loppuunvielä muutama nouto, joissa malttoi odottaa käskyä ja palautuskin oli ripeä ja tiivis luovutus. Hyvin taitava poika tällä kertaa!
Seuraamisella aloitettiin. Hiukan seilaa vielä, mutta muuten todella hienoa seuraamista. Otettiin jo pidempiäkin pätkiä ilman namia kädessä ja hienosti jaksoi seurata. Täyskäännöksetkin on alkanut sujumaan hyvin. Päädyin opettamaan ne kiertämällä takaa ja ennakko merkistä tekee ne tiiviisti ja vauhdikkaasti. Pari kertaa otettiin kisa A-estettä namin kanssa ja kerran patukan kanssa. Aika korkealta hyppää kyllä alas, joten tekniikka treeniä täytyy ottaa enemmän. Lopuksi vielä pari noutoa patukalla ilman luovutusta. Hakee ja tuo todella vauhdikkaasti. Vielä kun joskus saisi sille opetettua sen luovutuksenkin.
Koska Betten treeneistä jäi vielä muutama maksanpala pääsi Cado takapihalle pika treeneihin. Otettiin täyskäännöstä, joka on sillä "melko" väljä ja hidas. Namilla vetämällä tiivistyi ja nopeutui hyvin. Näitä tarvii muistaa treenata enemmänkin. Muutama liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista sai heti palkan. Ja loppuunvielä muutama nouto, joissa malttoi odottaa käskyä ja palautuskin oli ripeä ja tiivis luovutus. Hyvin taitava poika tällä kertaa!
maanantai 6. lokakuuta 2008
Kadonneita kulmia etsimässä
Viime lauantaina suoriuduin pitkästä aikaa pellolle. Kauheasti kun ei ole innostanut kaatosateessa töissä vietetyn päivän jälkeen lähteä enää illalla kastumaan ja edellinen viikonloppu meni Helsingissä agilityn MM-kisoissa jännittäessä.
Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.
Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.
Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.
Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.
Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.
Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.
Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.
Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.
Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.
Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.
Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.
Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.
sunnuntai 21. syyskuuta 2008
Piiiitkästä aikaa
Ollaan taidettu treenata niin ahkerasti, että blogiinkin jäänyt kokonaan kirjoittamatta... ;)
Sitten viime postauksen tuli lomailtua viikko Kismin kanssa Nilsiän mökillä ja Jyväskylässä. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa veljiä lapsineen sekä muuta sukua.
Treenattu ollaan "ahkerasti" tottista ja jälkeä. Sain vihdoin kysyttyä luvat yhdelle lähipellolle, joten jälkitreenit on nyt siirtyneet lähes kokonaan pellolle. Bette on petrannut molemmissa lajeissa todella paljon. Josko sen vaikka ensi kevääksi saisi koekuntoon.
Cadon kanssa oltiin 7.9. Salossa jälkikokeessa. Päivä alkoi meidän osalta tottiksella. Paikallaolo meni hienosti, vaikka suorittava ohjaaja teki kaavionsa aivan vierestä. Seuraamisessa haahuili alussa, olisko yrittänyt väistellä kentällä olevia kuralammikoita. Ekan täyskäännöksen jälkeen petrasi hienosti. Molemmat jäävät jäi seisomaan... Tasamaa noudossa varasti, estenoutoja ei suorittanut. Eteenmeno hienosti, paitsi vasta toisella käskyllä maahan. Pisteitä 50. Hetken jo harkitsin, että en lähde maastoon ollenkaan. Merjan kannustuksesta sitten kuitenkin lähdin ja hyvä niin. Janalla hieman kaarteli ja otti takajäljen. Sen jälkeen mentiinkin hymyssä suin kepiltä toiselle ja kaikkien kuuden kepin kanssa pois! Esine löytyi heti vasemmasta takanurkasta. Tuodessa Cado hieman hämmentyi ja tiputti lelun eturajalle. Jouduin antamaan toisen käskyn, jolla sitten toikin lelun hyvin. Maastosta siis pisteet 189 (162+27), jotka olikin sitten päivän parhaat... Jäljestää tuo elikko siis osaa.
Nyt sitten olenkin joutunut pohdiskelemaan tosissaan lajin vaihtoa erikoisjälkeen. Todennäköisesti jyrkän A-esteen alastulo satuu johonkin, koska tekee sen välillä hienosti mennessä mutta ei tule takaisin päin. Matalalla sekä agility A-estellä tekee noudot todella reippaasti ja tuntuu tykkäävän niistä. Koiran ehdoillahan tässä harrastetaan, joten PK-tottis jää näillä näkymin Cadolta pois. Tämä oli myös Piiran Leenan suositus viime käynnillä. Selkärangasssa kun ei ole joustoa, niin lihaksisto jumiutuu helposti ja tärähdykset tuntuu kipuna. Onneksi on nyt tuo pelto jolla treenata. Katsotaan sitten kuinka lähtee esineilmaisut ja pidemmät ja vanhemmat jäljet sujumaan.
Betten viralliset lonkka- ja kyynerpäälausunnotkin tulivat Kennelliitosta. Lonkat A ja kyynerpäät 0. Täytyy vaan toivoa, että pysyy muutenkin terveenä.
sunnuntai 3. elokuuta 2008
Jälkeä ja esineitä
Pakko oli käyttää ihanne olosuhteet jäljestämiseen hyödyksi. Pitkästä aikaa viileämpi päivä ja vettä oli sadellut koko yön ja vielä pitkin päivää.
Cadolle tein neljä janaa, joilla lyhyt jälki ja kepin alla ruokakippo. Bettelle uskaltauduin tekemään ensimmäisen oikean kulman. Jäljen jouduin aloittamaan uudestaan, kun onnistuin suunnistamaan suoraan maa-ampiaspesälle. Tallasin vielä esineruudun, johon kylvin kuusi esinettä takarajalle.
Bette pääsi ensimmäisenä jäljestämään. Lähetin sen nyt noin kolmen metrin päästä jäljestä. Vauhtia ei ainakaan puuttunut, mutta löysi hyvin jäljen ja rauhoittui jäljestämään, kun löysi namit. Keppejä ei vieläkään malta tuoda ilman erillistä käskyä. Mietintään nyt jäi, pitäisikö se kuitenkin opettaa menemään kepillä maahan. Kulma meni todella hienosti ja muutenkin jäljesti nyt rauhallisemmin.
Cado saikin aloittaa esineruudulla. Ei ilmeisesti heti huomannut mistä on kyse, koska nappasi ensimmäisen poikittain tallauksen ja lähti jäljestämään... Siinä se sitten polulla ihmetteli, että mitenkäs tämä jälki tähän päättyi. Kävin näyttämässä sille yhden esineistä ja lähetin uudestaan, jolloin hakikin hyvin kaksi esinettä. Kolmannelle lähettäessä Bette alkoi vinkumaan autossa, josta sitten Cado ottikin aikalailla häiriötä. Haki kuitenkin sen kolmannenkin kun "hieman" reippaammin komensin.
Bettellä ei oikein ole vielä hajuakaan koko esineruudusta. Käytiin ensin yhdessä katselemassa leluja ja yritin sitten lähettää sen etsimään. Sillä taitaa olla aika lyhyt muisti, kun unohti jo siinä välissä lelut ja jäi haahuilemaan etureunaan. Ja ei kun uusiksi näyttämään lelua. Tällä kertaa muisti riitti ja haki esineen tosi reippaasti. Sitten käytiin taas katselemassa seuraavaa lelua ja uusi lähetys. Nyt yllätti tuomalla sen kolmannen lelun, jota ei edes oltu käyty katsomassa. Siihen olikin hyvä lopettaa. Yllättävää kyllä, sitä ei lainkaan häiritse Cadon haukkuminen.
Vielä oli jäljellä Cadon janat. Eteni tällä kertaa janoilla hyvin. Vahvistin etenemistä sillä että lähdin itsekin heti liikkeelle. Muuten hyvää treeni, mutta otti kolmella neljästä takajäljen...
Muistilista seuraaviin treeneihin:
Cadolle tein neljä janaa, joilla lyhyt jälki ja kepin alla ruokakippo. Bettelle uskaltauduin tekemään ensimmäisen oikean kulman. Jäljen jouduin aloittamaan uudestaan, kun onnistuin suunnistamaan suoraan maa-ampiaspesälle. Tallasin vielä esineruudun, johon kylvin kuusi esinettä takarajalle.
Bette pääsi ensimmäisenä jäljestämään. Lähetin sen nyt noin kolmen metrin päästä jäljestä. Vauhtia ei ainakaan puuttunut, mutta löysi hyvin jäljen ja rauhoittui jäljestämään, kun löysi namit. Keppejä ei vieläkään malta tuoda ilman erillistä käskyä. Mietintään nyt jäi, pitäisikö se kuitenkin opettaa menemään kepillä maahan. Kulma meni todella hienosti ja muutenkin jäljesti nyt rauhallisemmin.
Cado saikin aloittaa esineruudulla. Ei ilmeisesti heti huomannut mistä on kyse, koska nappasi ensimmäisen poikittain tallauksen ja lähti jäljestämään... Siinä se sitten polulla ihmetteli, että mitenkäs tämä jälki tähän päättyi. Kävin näyttämässä sille yhden esineistä ja lähetin uudestaan, jolloin hakikin hyvin kaksi esinettä. Kolmannelle lähettäessä Bette alkoi vinkumaan autossa, josta sitten Cado ottikin aikalailla häiriötä. Haki kuitenkin sen kolmannenkin kun "hieman" reippaammin komensin.
Bettellä ei oikein ole vielä hajuakaan koko esineruudusta. Käytiin ensin yhdessä katselemassa leluja ja yritin sitten lähettää sen etsimään. Sillä taitaa olla aika lyhyt muisti, kun unohti jo siinä välissä lelut ja jäi haahuilemaan etureunaan. Ja ei kun uusiksi näyttämään lelua. Tällä kertaa muisti riitti ja haki esineen tosi reippaasti. Sitten käytiin taas katselemassa seuraavaa lelua ja uusi lähetys. Nyt yllätti tuomalla sen kolmannen lelun, jota ei edes oltu käyty katsomassa. Siihen olikin hyvä lopettaa. Yllättävää kyllä, sitä ei lainkaan häiritse Cadon haukkuminen.
Vielä oli jäljellä Cadon janat. Eteni tällä kertaa janoilla hyvin. Vahvistin etenemistä sillä että lähdin itsekin heti liikkeelle. Muuten hyvää treeni, mutta otti kolmella neljästä takajäljen...
Muistilista seuraaviin treeneihin:
- Bettelle namit harvempaan ja keppejä tiheämpään
- Esineruutu kauemmaksi autosta (Bettellä tosin on aika kuuluva ääni...)
- Tallaukset ruutuun vain pitkittäin
Lenkkitokoa
Eilen illalla iski inspiraatio lähteä koirien kanssa remmilenkille ja treenaamaan tokoa viereiseen puistoon. Eikun romppeet reppuun, reeniliivi päälle ja matkaan koko katraan kera. Taidan kyllä seuraavan kerran pakata sen liivinkin reppuun, kun tuntuu tuolla Bettellä kierrokset nousevan jo pelkästä treeniliivistä sen verran, että lenkkeily kolmen koiran kanssa meinaa olla hankalaa. Onneksi on se kuonopanta!
Puistoon rakensin ensimmäiseksi ruudun, jonne jätin Cadolle pallon palkaksi. Cado siis pääsi aloittamaan tällä kertaa. Ensin muutama kaukojen istumaan nousu. Palataan taas käsimerkin käyttöön ja tällä kertaa toimi hyvin. Tosin matka taisi olla vain kaksi metriä. Hetki maahan menon vahvistamista klikkerillä. Toimii hyvin, kunhan muistan pitää käskyn iloisena. Sitten ruudun (tai siis tötteröittten) kimppuun. Hyvin lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi vasemmalle kulmamerkille ja ajatteli teurastaa sen. Ei kun muistuttamaan pallon olemassaolosta ja kaksi seuraavaa lähetystä menikin hienosti. Kolmas ilman palloa ja pysähdyksestä pallo. Neljännellä käskin pysäytyksen jälkeen vielä maahan ja siitä vasta palkka. Ihan hyvällä mallilla siis siihen nähden, että on taas tainnut mennä muutama kuukausi ilman ruututreenejä.
Bette pääsi seuraavaksi treenaamaan hieman seuraamista. Oli nyt tiiviimpi, mutta siitä poikittamisesta on vaikea sanoa. Ei nyt ainakaan ihan poikittain ollut. Kun nyt sitten tietäisi, kumpi on tärkeämpi korjata ensin, se suoruus vai tiiviys? Liikkeestä seisomista treenattiin takapalkalla. Pysähdyksestä sai vielä naminkin ennen patukalle vapautusta. Tässä meinaa vielä hiippailla, joten keskitytään jatkossa pysähdykseen. Bettekin pääsi treenaamaan ruutua. Vauhtia tuolla on aivan hirmuisesti ja hinku hakemaan lelua ruudusta aivan mahdoton.
Cadon kanssa otettiin vielä pari noutoa, kun oli sopivasti kerännyt kierroksia Betten treenatessa. Enpä ole tainnut koskaan nähdä tuolta koiralta niin nopeita ja tiiviitä kapulanpalautuksia kuin eilen!
Kismikin pääsi sitten lopuksi kiertelemään puiston puita ja oli aivan innoissaan. Kahden puuhun jääneen huuto vaan alkoi yltyä sellaiseksi, että kauhean kauaa en viitsinyt Kismiä juoksuttaa. Toivottavasti ei naapurit kauheasti häiriintynyt meidän treenihetkestä...
Puistoon rakensin ensimmäiseksi ruudun, jonne jätin Cadolle pallon palkaksi. Cado siis pääsi aloittamaan tällä kertaa. Ensin muutama kaukojen istumaan nousu. Palataan taas käsimerkin käyttöön ja tällä kertaa toimi hyvin. Tosin matka taisi olla vain kaksi metriä. Hetki maahan menon vahvistamista klikkerillä. Toimii hyvin, kunhan muistan pitää käskyn iloisena. Sitten ruudun (tai siis tötteröittten) kimppuun. Hyvin lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi vasemmalle kulmamerkille ja ajatteli teurastaa sen. Ei kun muistuttamaan pallon olemassaolosta ja kaksi seuraavaa lähetystä menikin hienosti. Kolmas ilman palloa ja pysähdyksestä pallo. Neljännellä käskin pysäytyksen jälkeen vielä maahan ja siitä vasta palkka. Ihan hyvällä mallilla siis siihen nähden, että on taas tainnut mennä muutama kuukausi ilman ruututreenejä.
Bette pääsi seuraavaksi treenaamaan hieman seuraamista. Oli nyt tiiviimpi, mutta siitä poikittamisesta on vaikea sanoa. Ei nyt ainakaan ihan poikittain ollut. Kun nyt sitten tietäisi, kumpi on tärkeämpi korjata ensin, se suoruus vai tiiviys? Liikkeestä seisomista treenattiin takapalkalla. Pysähdyksestä sai vielä naminkin ennen patukalle vapautusta. Tässä meinaa vielä hiippailla, joten keskitytään jatkossa pysähdykseen. Bettekin pääsi treenaamaan ruutua. Vauhtia tuolla on aivan hirmuisesti ja hinku hakemaan lelua ruudusta aivan mahdoton.
Cadon kanssa otettiin vielä pari noutoa, kun oli sopivasti kerännyt kierroksia Betten treenatessa. Enpä ole tainnut koskaan nähdä tuolta koiralta niin nopeita ja tiiviitä kapulanpalautuksia kuin eilen!
Kismikin pääsi sitten lopuksi kiertelemään puiston puita ja oli aivan innoissaan. Kahden puuhun jääneen huuto vaan alkoi yltyä sellaiseksi, että kauhean kauaa en viitsinyt Kismiä juoksuttaa. Toivottavasti ei naapurit kauheasti häiriintynyt meidän treenihetkestä...
perjantai 1. elokuuta 2008
Toko kokeessa
Tuli sitten Cadon kanssa korkattua avoinluokka tokossa keskiviikkona. Olosuhteet ei olleet aivan otolliset, kauhea helle päivä ja polttava auringonpaiste vielä seitsemän aikaan illalla... Tavoitteena oli, että ohjaaja säilyttää toimintakykynsä koko kokeen ajan.
Paikalla makaaminen 9, oli ollut hieman levoton ja väänteli itseään lonkalta toiselle kun ohjaajat tuli piilosta. Seuraaminen taluttimetta 8, tosi hienoa seuraamista viimeiselle suoralle asti, jossa jouduttiin kulkemaan kohti kentän reunaa ja tuomaria. Siinä jätätti ja viimeinen täyskäännös meni pipariksi. Ilman sitä loppua olisi kuulemma ollut 10. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, jäi seisomaan, käsky taisi tulla taas väärällä äänenpainolla. Luoksetulo 5, pysyi sentään istumassa, mutta hiljensi vain hieman vauhtia pysäytysmerkistä. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7, otti pari askelta käskyn jälkeen ja kääntyi perään, kun menin sen taakse. Noutaminen 9, luovutuksessa väljyyttä ja hieman vino loppu perusasento. Mun mielestä ei olis pitänyt saada ysiä, kun tuli ravaten kapulan kanssa... Kauko-ohjaus 0, ei noussut istumaan ja ohjaajaan iski tässä kooma, enkä huomannut antaa toista käskyä. Tuskinpa olisi sekään toiminut. Estehyppy 7,5, jäi hypyn jälkeen seisomaan mutta istui toisella käskyllä. Loppu perusasento taas vino. Kokonaisvaikutus 7,5, nuo nollille menneet liikkeet vaikuttivat sen verran. Yhteispisteet 112,5, III-tulos ja 2. sija. Tuomarina oli Kari Kielo.
Ihan kivasti nollille menneitä liikkeitä lukuun ottamatta. Itse en ihan kamalasti jännittänyt kuitenkaan, eikä Cado ainakaan kauheasti tuntunut paineistuvan. Hiukan ehkä otti häiriötä yleisöstä, kun kaikki liikkeet kuitenkin suoritettiin kentän etureunassa.
Treeniä siis vielä vaatii, mutta eiköhän tässä taas jossain vaiheessa kokeeseen uskaltauduta uudelleen.
Paikalla makaaminen 9, oli ollut hieman levoton ja väänteli itseään lonkalta toiselle kun ohjaajat tuli piilosta. Seuraaminen taluttimetta 8, tosi hienoa seuraamista viimeiselle suoralle asti, jossa jouduttiin kulkemaan kohti kentän reunaa ja tuomaria. Siinä jätätti ja viimeinen täyskäännös meni pipariksi. Ilman sitä loppua olisi kuulemma ollut 10. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, jäi seisomaan, käsky taisi tulla taas väärällä äänenpainolla. Luoksetulo 5, pysyi sentään istumassa, mutta hiljensi vain hieman vauhtia pysäytysmerkistä. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7, otti pari askelta käskyn jälkeen ja kääntyi perään, kun menin sen taakse. Noutaminen 9, luovutuksessa väljyyttä ja hieman vino loppu perusasento. Mun mielestä ei olis pitänyt saada ysiä, kun tuli ravaten kapulan kanssa... Kauko-ohjaus 0, ei noussut istumaan ja ohjaajaan iski tässä kooma, enkä huomannut antaa toista käskyä. Tuskinpa olisi sekään toiminut. Estehyppy 7,5, jäi hypyn jälkeen seisomaan mutta istui toisella käskyllä. Loppu perusasento taas vino. Kokonaisvaikutus 7,5, nuo nollille menneet liikkeet vaikuttivat sen verran. Yhteispisteet 112,5, III-tulos ja 2. sija. Tuomarina oli Kari Kielo.
Ihan kivasti nollille menneitä liikkeitä lukuun ottamatta. Itse en ihan kamalasti jännittänyt kuitenkaan, eikä Cado ainakaan kauheasti tuntunut paineistuvan. Hiukan ehkä otti häiriötä yleisöstä, kun kaikki liikkeet kuitenkin suoritettiin kentän etureunassa.
Treeniä siis vielä vaatii, mutta eiköhän tässä taas jossain vaiheessa kokeeseen uskaltauduta uudelleen.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Betten ekat "kännit"
Eli terveystarkastukset Pet-Vetissä Illukan Tuomaksella. Silmät todettiin terveiksi, lonkat a-b, kyynärpäät puhtaat ja selkä erinomainen. Neiti käyttäytyi hienosti, paitsi että hyvin belgimäiseen tapaan ei meinannut rauhoituksessa reilusta annoksesta huolimatta nukahtaa ollenkaan. Siksi lonkat jouduttiinkin kuvaamaan kahteen kertaan.
Nyt sitten vain odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta.
Nyt sitten vain odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
Bette luonnetestissä
Aamulla lähdettiin ajelemaan Nurmijärvelle belgiyhdistyksen järjestämään luonnetestiin. Bettellä piti olla testiaika 12.30 ja oltiin paikalla hyvissä ajoin. Aikatauluihin olikin tullut muutos ja meidän aika oli siirretty tuomarien ruokatauon jälkeen klo 13.30. Olis kyllä ollut ihan kiva, jos asiasta olisi ilmoitettu aiemmin...
Itse testissä Bette oli aivan oma itsensä, häntä heiluen mentiin tuli eteen mitä hyvänsä. Melko voimakkaasti reagoi kaikkeen. Ainoa mitkä yllätti, oli se, että rämiseviä osioita kierteli vielä jälkeenkinpäin. Eli on pehmeämpi, kuin osasin ajatella. Tuomari tätin kanssa leikki oikein reippaasti patukalla ja taisipa täti saada vähän osuman sormillekin... Puolusti hyvin sekä itseään, että ohjaajaa. Pimeässä huoneessa viimeinen metri oli vaikea, mutta häntä heiluen liikkui sielläkin.
Tässä vielä osa-alueet erikseen:
Ehkä tuon lievän pehmeyden ja pimeänhuoneen toiminnan voi laittaa nuoren iän piikkiin. Parin vuoden päästä olisi saattanut olla erilainen, mutta nimenomaan halusin sen viedä nyt, jotta saisi ne aidot reaktiot esiin. Tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Molemmat tuntuivat pitävän Bettestä tosi paljon ja valittelivat, että iloisesta olemuksesta ja hännän heilutuksesta ei lisäpisteitä voi antaa.
Itse testissä Bette oli aivan oma itsensä, häntä heiluen mentiin tuli eteen mitä hyvänsä. Melko voimakkaasti reagoi kaikkeen. Ainoa mitkä yllätti, oli se, että rämiseviä osioita kierteli vielä jälkeenkinpäin. Eli on pehmeämpi, kuin osasin ajatella. Tuomari tätin kanssa leikki oikein reippaasti patukalla ja taisipa täti saada vähän osuman sormillekin... Puolusti hyvin sekä itseään, että ohjaajaa. Pimeässä huoneessa viimeinen metri oli vaikea, mutta häntä heiluen liikkui sielläkin.
Tässä vielä osa-alueet erikseen:
- Toimintakyky +1, Kohtuullinen
- Terävyys +3, Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
- Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
- Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
- Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
- Temperamentti +3, Vilkas
- Kovuus +1, Hieman pehmeä
- Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
- Laukauspelottomuus +++, Laukausvarma
Ehkä tuon lievän pehmeyden ja pimeänhuoneen toiminnan voi laittaa nuoren iän piikkiin. Parin vuoden päästä olisi saattanut olla erilainen, mutta nimenomaan halusin sen viedä nyt, jotta saisi ne aidot reaktiot esiin. Tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Molemmat tuntuivat pitävän Bettestä tosi paljon ja valittelivat, että iloisesta olemuksesta ja hännän heilutuksesta ei lisäpisteitä voi antaa.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Että voi olla vaikiaa
Siis tottiksen treenaaminen, kun on tällainen kämmäröivä ohjaaja, joka palkkaa väärällä kädellä, väärään aikaan, väärään suuntaan, vai miten se nyt oli...
Haunisissa siis vierähti taas perinteisesti tiistai-ilta. Betten kanssa keskityttiin Anun valvovan silmän alla seuraamiseen, tai siis siihen mun palkkaustekniikkaan. Itseasiassa ei tuo seuraaminen tuossa kuvassa niin kamalan pahalta näytä. Hieman se on vielä väljää ja paikoitellen Bette hiukan poikittaa, mutta paikka alkaa sentään jo olla oikea. Olen kyllä onnistunut opettamaan senkin lähtemään liikkeelle "seuraa"-käskystä ennen kuin itse liikun, joten aika paljon palkkasin pelkästä perusasennosta. Siitäkin saatiin tekniikkaa vaihtamalla kenotusta pois, joten toivo vielä elää.
Cadon kanssa otettiin taas sitä himputin avo-hyppyä. Ekalla yrityksellä meni taas maahan, loput ok ja viimeksi vielä ihan kokonaisena liikkeenä. Mut tietenkin sen pitäisi onnistua yhdellä yrityksellä. Sama kävi kaukojen kanssa. Ekalla ei noussut, mutta seuraavilla kyllä. Tosi lohduttavaa!?!?!?! Olis pitänyt olla taas järkevä ja lopettaa siihen, mutta pakkohan se oli vielä liikkeestä maahanmenoa ottaa, mikä menikin sitten enemmän tai vähemmän pipariksi. Alkoi poika selkeästi jo väsymään. Milloinhan sitä oppisi vihdoin uskomaan, että sen kanssa voi treenata maksimissaan kahta liikettä samalla kertaa????
Bette pääsi vielä uudestaan kentälle. Tällä kertaa otettiin eteenistumista namipalkalla. Tuli hyvin jo pidemmältäkin matkalta. Ja pysyy hyvin istumassa paikallaan. Muutama liikkeestä maahanmeno ja istuminen tuli myös leikin varjolla otettua. Ne on sillä kyllä tosi nopeat. Piti sitten vielä kokeilla hyppyestettä pallon kanssa, ensin 75cm kevyesti yli ja ahne kun olin, niin tuli sitten testattua se kisaestekin siinä sivussa. Ei ongelmaa senkään kanssa.
Kismi-mummo pääsi sitten itsekseen taas iltalenkille. Tästäkin taitaa tulla tiistainen perinne, että mennään tuohon viereiseen puistoon kiertelemään puita. Että voi mummelilla olla hauskaa! Onneksi keksin tuon sen mielen virkistykseksi viime viikolla. Voi olla, että kaduttaa vielä joku päivä - meinaa kierrokset nousta Kismillä sen verran, että hampaat naksuu mun olkapään tasolla kuin vanhaan hyvään aikaan konsanaan agiltykentällä!
Haunisissa siis vierähti taas perinteisesti tiistai-ilta. Betten kanssa keskityttiin Anun valvovan silmän alla seuraamiseen, tai siis siihen mun palkkaustekniikkaan. Itseasiassa ei tuo seuraaminen tuossa kuvassa niin kamalan pahalta näytä. Hieman se on vielä väljää ja paikoitellen Bette hiukan poikittaa, mutta paikka alkaa sentään jo olla oikea. Olen kyllä onnistunut opettamaan senkin lähtemään liikkeelle "seuraa"-käskystä ennen kuin itse liikun, joten aika paljon palkkasin pelkästä perusasennosta. Siitäkin saatiin tekniikkaa vaihtamalla kenotusta pois, joten toivo vielä elää.
Cadon kanssa otettiin taas sitä himputin avo-hyppyä. Ekalla yrityksellä meni taas maahan, loput ok ja viimeksi vielä ihan kokonaisena liikkeenä. Mut tietenkin sen pitäisi onnistua yhdellä yrityksellä. Sama kävi kaukojen kanssa. Ekalla ei noussut, mutta seuraavilla kyllä. Tosi lohduttavaa!?!?!?! Olis pitänyt olla taas järkevä ja lopettaa siihen, mutta pakkohan se oli vielä liikkeestä maahanmenoa ottaa, mikä menikin sitten enemmän tai vähemmän pipariksi. Alkoi poika selkeästi jo väsymään. Milloinhan sitä oppisi vihdoin uskomaan, että sen kanssa voi treenata maksimissaan kahta liikettä samalla kertaa????
Bette pääsi vielä uudestaan kentälle. Tällä kertaa otettiin eteenistumista namipalkalla. Tuli hyvin jo pidemmältäkin matkalta. Ja pysyy hyvin istumassa paikallaan. Muutama liikkeestä maahanmeno ja istuminen tuli myös leikin varjolla otettua. Ne on sillä kyllä tosi nopeat. Piti sitten vielä kokeilla hyppyestettä pallon kanssa, ensin 75cm kevyesti yli ja ahne kun olin, niin tuli sitten testattua se kisaestekin siinä sivussa. Ei ongelmaa senkään kanssa.
Kismi-mummo pääsi sitten itsekseen taas iltalenkille. Tästäkin taitaa tulla tiistainen perinne, että mennään tuohon viereiseen puistoon kiertelemään puita. Että voi mummelilla olla hauskaa! Onneksi keksin tuon sen mielen virkistykseksi viime viikolla. Voi olla, että kaduttaa vielä joku päivä - meinaa kierrokset nousta Kismillä sen verran, että hampaat naksuu mun olkapään tasolla kuin vanhaan hyvään aikaan konsanaan agiltykentällä!
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...
Keväällä päätin, että voikukat saa rauhassa rehottaa pihanurmikolla. Nyt sitten on saanut aikas monta iltaa kökkiä etupihan perenna-pensasryhmässä nyppimässä niitä tuhansia siementaimia pois... Enää ei onneksi ole montaa neliömetriä jäljellä. Pakko vaan oli taas luopua leikistä, kun itikat meinaa syödä hengiltä. Kieltämättä on pari kertaa käynyt mielessä, josko sen alueen keväällä ruiskuttaisi jollain maavaikutteisella torjunta-aineella. Taidan kuitenkin luopua ajatuksesta, kun ei sieltä sitten nouse myöskään perennoiden siementaimet. Nyt löytyi ainakin syysleimua, punatähkää ja ritarinkannusta. Sekä muutama kymmen tammenlasta, joista kolme päätyi purkkiin ja matkustavat Nilsiän mökille testaukseen, josko siellä viihtyisivät.
Aamupäivällä haettiin Henkka terveyskeskuksesta "päivälomalle". Mentiin mökille ja koirat pääsivät uimaan. Cado teki taas katoamistempun, kun näki uimakouluvehkeet. Taisi kahden edellisen oppitunnin aallokko olla kuitenkin turhan kova. Tuli se sitten kuitenkin ihan mielellään veteen ja ui taas pieniä lenkkejä melkein houkuttelematta.
Henkka meni neljäksi takaisin saamaan antibioottinsa ja suuntasin koirien kanssa hallille. Betten kanssa treenasin vähän keppejä ja alastulo kontakteja. En sitten voinut vastustaa kiusausta, vaan piti vielä ottaa muutama hyppykuvio. Hauskanen elukka! Ja virtaa riittää...
Cadon kanssa treenattiin avoimen luokan hyppyä. Ensimmäisellä meni taas maahan. Helpotin hieman ja tulin antamaan istu-käskyn lähemmäksi estettä. Tällä saatiinkin onnistuneita toistoja. Seuraavaksi oli luoksetulo, jossa olin päättänyt palkata paikalla istumisesta. Eipä tuo sitten halunnut jäädä istumaan, vaan hipsi muutamaan otteeseen perään. Vein sen sitten autoon "miettimään" asioita ja Bette kiusaksi ottamaan seuraamista ja patukkaleikkiä näköetäisyydelle. Seuraaminen tuntui ainakin hyvälle. Lopuksi vielä paikallaolo, joka onnistui hienosti. Taas sitten koira vaihtoon ja uusinta yritys Cadolle. Nyt pysyi istumassa. Väliin vielä pieni paikallaolo ja sitten kaukoja palkaten ensimmäisestä istumaan noususta. Onnistui ihan kivasti, mutta ei vielä koematkalta. Vähän alkaa olla sellainen olo, että aika loppuu kesken...
Aamupäivällä haettiin Henkka terveyskeskuksesta "päivälomalle". Mentiin mökille ja koirat pääsivät uimaan. Cado teki taas katoamistempun, kun näki uimakouluvehkeet. Taisi kahden edellisen oppitunnin aallokko olla kuitenkin turhan kova. Tuli se sitten kuitenkin ihan mielellään veteen ja ui taas pieniä lenkkejä melkein houkuttelematta.
Henkka meni neljäksi takaisin saamaan antibioottinsa ja suuntasin koirien kanssa hallille. Betten kanssa treenasin vähän keppejä ja alastulo kontakteja. En sitten voinut vastustaa kiusausta, vaan piti vielä ottaa muutama hyppykuvio. Hauskanen elukka! Ja virtaa riittää...
Cadon kanssa treenattiin avoimen luokan hyppyä. Ensimmäisellä meni taas maahan. Helpotin hieman ja tulin antamaan istu-käskyn lähemmäksi estettä. Tällä saatiinkin onnistuneita toistoja. Seuraavaksi oli luoksetulo, jossa olin päättänyt palkata paikalla istumisesta. Eipä tuo sitten halunnut jäädä istumaan, vaan hipsi muutamaan otteeseen perään. Vein sen sitten autoon "miettimään" asioita ja Bette kiusaksi ottamaan seuraamista ja patukkaleikkiä näköetäisyydelle. Seuraaminen tuntui ainakin hyvälle. Lopuksi vielä paikallaolo, joka onnistui hienosti. Taas sitten koira vaihtoon ja uusinta yritys Cadolle. Nyt pysyi istumassa. Väliin vielä pieni paikallaolo ja sitten kaukoja palkaten ensimmäisestä istumaan noususta. Onnistui ihan kivasti, mutta ei vielä koematkalta. Vähän alkaa olla sellainen olo, että aika loppuu kesken...
Erkkarissa
Eilinen päivä vierähtikin kokonaisuudessa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kangasalla.
Suunnitelmiin tulikin pieni muutos, kun Henkan kyynerpäässä tiistaina alkanut tulehdus ei mennytkään ohi tavallisilla antibiooteilla. Useamman 38 asteen kuumeisen päivän jälkeen Henkka meni perjantai-iltana uudestaan lääkäriin, joutui antibiootti tiputukseen ja jäämään terveyskeskukseen seurantaan. Sain onneksi tungettua itseni ja Betten Eijan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin näyttelyyn ajaa. Henkan vanhemmat lupasivat käydä hakemassa Kismin ja Cadon aamupäivällä mökille.
Herätyskellon soidessa puoli viideltä ja sateen ropistessa kattoon meinasin jo perua koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin reissuun. Samalla kyydillä tulivat myös Betten isän, Affen, kasvattaja Sabina sekä Betten puolisiskon, Nanan, omistaja Heidi. Mukana oli myös Eijan Jessi. Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin teltta kasatuksi lähelle kehiä. Aamun kuluessa seurueeseen liittyi vielä muita Je m'appelle koiria omistajineen.
Avoimenluokan narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 58kpl. Betten vuoro oli meidän seurueesta ensimmäisenä. Eija esitti Betten hienosti. Neiti seisoi kyllä ihan nätisti arvosteltavana, toisin ei sitten malttanut pitää suutaan kiinni, vaan esitti kyllä koko äänialansa kaikkien kuultavaksi... Ilmeisesti tuo kehäkäyttäytyminen vaatisi hieman harjoitusta. Arvosanaksi sai kuitenkin EHn ja tosi hyvän arvostelun, joka löytyy Betten omalta sivulta. Jessi ja Nana saivat myöskin EHt.
Loppuaika sitten seurailtiin kehiä ja rentouduttiin. Betten kanssa kävin metsälenkillä, jolla treenattiin myös hiukan esine-etsintää. Bette pääsi myös pariin kertaan uimaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko reissun. Osasi rauhoittua kun oltiin paikoillaan ja odotti nätisti puussa kiinni kun kävin shoppailemassa tai katselemassa kehiä. Jaksoi vielä illalla innostua leikkimään patukalla ja treenaamaan vähän tottista. Kyllä tuollaisen elukan kanssa on helppo reissata! Tuli myös paljon nähtyä tuttuja, joita harvemmin tapaa.
Meidän seuruellekin tuli ihan kivaa menestystä, kun näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi valittiin kennel Je m'appelle ja grotskujen ROP (ja BIS3) oli Betten täti Nella. Kotona oltiinkin sitten vasta puolen yön aikoihin. Rankkaahan tuo oli, mutta ihan mukavaa. Kiitos matkaseurasta ja onnittelut Sabinalle hienosta menestyksestä!
Suunnitelmiin tulikin pieni muutos, kun Henkan kyynerpäässä tiistaina alkanut tulehdus ei mennytkään ohi tavallisilla antibiooteilla. Useamman 38 asteen kuumeisen päivän jälkeen Henkka meni perjantai-iltana uudestaan lääkäriin, joutui antibiootti tiputukseen ja jäämään terveyskeskukseen seurantaan. Sain onneksi tungettua itseni ja Betten Eijan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin näyttelyyn ajaa. Henkan vanhemmat lupasivat käydä hakemassa Kismin ja Cadon aamupäivällä mökille.
Herätyskellon soidessa puoli viideltä ja sateen ropistessa kattoon meinasin jo perua koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin reissuun. Samalla kyydillä tulivat myös Betten isän, Affen, kasvattaja Sabina sekä Betten puolisiskon, Nanan, omistaja Heidi. Mukana oli myös Eijan Jessi. Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin teltta kasatuksi lähelle kehiä. Aamun kuluessa seurueeseen liittyi vielä muita Je m'appelle koiria omistajineen.
Avoimenluokan narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 58kpl. Betten vuoro oli meidän seurueesta ensimmäisenä. Eija esitti Betten hienosti. Neiti seisoi kyllä ihan nätisti arvosteltavana, toisin ei sitten malttanut pitää suutaan kiinni, vaan esitti kyllä koko äänialansa kaikkien kuultavaksi... Ilmeisesti tuo kehäkäyttäytyminen vaatisi hieman harjoitusta. Arvosanaksi sai kuitenkin EHn ja tosi hyvän arvostelun, joka löytyy Betten omalta sivulta. Jessi ja Nana saivat myöskin EHt.
Loppuaika sitten seurailtiin kehiä ja rentouduttiin. Betten kanssa kävin metsälenkillä, jolla treenattiin myös hiukan esine-etsintää. Bette pääsi myös pariin kertaan uimaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko reissun. Osasi rauhoittua kun oltiin paikoillaan ja odotti nätisti puussa kiinni kun kävin shoppailemassa tai katselemassa kehiä. Jaksoi vielä illalla innostua leikkimään patukalla ja treenaamaan vähän tottista. Kyllä tuollaisen elukan kanssa on helppo reissata! Tuli myös paljon nähtyä tuttuja, joita harvemmin tapaa.
Meidän seuruellekin tuli ihan kivaa menestystä, kun näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi valittiin kennel Je m'appelle ja grotskujen ROP (ja BIS3) oli Betten täti Nella. Kotona oltiinkin sitten vasta puolen yön aikoihin. Rankkaahan tuo oli, mutta ihan mukavaa. Kiitos matkaseurasta ja onnittelut Sabinalle hienosta menestyksestä!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Bette 2v
Paljon onnea kaksivuotiaalle Bettulalle sekä sisaruksille! Äkkiä se aika vierähtää...
Synttäreitä vietetiin- yllätys, yllätys- mökillä uinnin merkeissä. Jääkaapissa odottaa taas maksalaatikko kera prinssinakkien iltasapuskaa.
Kismikin on nyt parina päivänä uskaltautunut uimaan pieniä matkoja kepin perään. Cadon uimakoulu on ollut tiistain jälkeen tauolla, kun aika viileäksi on menneet nuo kelit. Tiistaina palelin koko illan viltin alla, kun sen 15-20min meressä kahlasin. Tänään kuitenkin jatkettiin harjoituksia. Enää ei lähtenyt livohkaan, kun tulin liivien kanssa mökistä ulos. Veteenkin tuli jo kohtuullisen hyvin ja häntä heiluen. Uiskenteli taas n. 10min pienehköjä lenkkejä ihan mielellään. Selvää edistymistä siis havaittavissa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta mun mielestä sen raviaskel on pidentynyt.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Suihkulähteen testaus
Pakkohan se oli päästä testaamaan suihkulähteen toiminta. Kiinteä sähkö puuttuu vielä, joten virittelin jatkojohdot. Pienen ihmettelyn ja pähkäilyn jälkeen sainkin sen toimimaan. On se vaan aika kaunis. Kiviä tarvitsee vielä tuoda mökiltä lisää.
Reunoilla olevat kasvit:
Reunoilla olevat kasvit:
- Iris germanica - saksankurjenmiekka (lajikkeesta ei tietoa)
- Heuchera americana 'Obsidian' - amerikankeijunkukka
- Hosta undulata 'Mediovariegata' - kirjokuunlilja
- Hosta undulata 'Erromena' - hämykuunlilja (tästä en mene takuuseen)
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Taitavat jälkikoirat
Maanantaina saatiin taas Merjasta jälkitreeniseuraa, joten metsään suunnattiin jälleen.
Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.
Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.
Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.
Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Cadon uimakoulu osa2
Näinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Eli Cado meinasi ottaa hatkat kun liivien kanssa menin rantaan. Sain sen kuitenkin pyydystettyä ja raahattua puolipakolla mereen. Pari ensimmäistä uinti pätkää jouduin viemään sen väkisin syvälle, mutta sen jälkeen lähti ihan itse uimaan rannasta pois päin kun kutsuin. Tuntui jopa siltä, että alkaa tykkäämään uimisesta. Vapaaehtoisesti ilman liivejä ei kyllä vieläkään kepin perään lähde. Toivottavasti kelit pysyy sen verran lämpimänä, että pystytään jatkamaan harjoituksia. Lihaksiston kannalta kun tuo uiminen olisi sille tosi hyvää liikuntaa.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Cadon uimakoulu alkoi
Vihdoin saatiin tänään ostettua Cadolle kelluntaliivit. Pakkohan se oli heti lähteä mökille pitämään uimakoulun ensimmäinen oppitunti. Molemmat kameratkin oli mukana, mutta yllättäin niistä oli molemmista akku loppu, joten kuvallista todistetta ei tällä kertaa saatu. Remmin kanssa ja liiveistä taluttaen sain sen riittävän syvälle, jotta joutuisi uimaan. Takajalat oli taas totaalisesti hukassa. Onneksi muistin Tanjan blogista lukeneeni, että hännästä kiinni pitäminen saa koiran käyttämään takajalkojaan, ja sehän toimi. Muutaman pätkän sain sen väkisin uimaan. Pelkäsin kyllä, että ei sen jälkeen tule lähellekään, mutta vedestä pois päästyään hyppi innoissaan vieressä, vaikka liivit oli mulla kädessä. Eli ei kauheaa traumaan pakottamisesta saanut. Kepin perässäkin juoksi itse veteen, joten eiköhän tuosta vielä uimari tehdä.
Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.
Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?
Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.
Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.
Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.
Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?
Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.
Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
nuoriso tottistelee
Tulipa sitten raahauduttua molempien elikoiden kanssa Haunisiin, vaikka rankan työpäivän jälkeen ei niin hirveästi olisi huvittanut.
Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.
Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.
Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!
Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.
Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.
Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Aamu hallilla
Iskipä taas inspiraatio ja suuntaisin aamulenkille hallille. Ensin kierrettiin koko porukalla pieni lenkki ja sitten tottis taistoon. Vesisadekin malttoi onneksi pitää paussia, joten pystyi treenaamaan parkkiksella.
Ensin oli Betten vuoro treenata paikallaoloa ja seuraamista. Jäi ensimmäisellä hyvin, mutta nousi ylös lähes heti kun käännyin kohti. Sain sen kaukokäskyllä takaisin maahan. Palasin aika pian takaisin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa pysyi hienosti. Aikaa en katsonut, mutta reilun minuutin varmaan oli. Sitten hiukan seuraamista. Paikka ja kontakti hyvät. Vaikea sanoa, missä se takapää kulkee, mutta ei nyt ainakaan selkeästi poikittanut. Otettiin vielä liikkeestä seisomista. Pysähdyksestä palkka namilla ja seisomisesta vapautus taakse patukalle. Toimi hyvin. Pysäytyksen palkan voi varmaan pikkuhiljaa jättää pois, jotta ei totu käsimerkkiin.
Sitten koiran vaihto ja Cado paikallaoloon. Sehän siltä sujuu hienosti vaikka seikkailinkin ympäriinsä ja touhuilin sitä sun tätä. Liikkeestä seisomisessa taakse siirtyminen on edelleen vaikea. kokeilin palkkaa ensin takana, ei toimi. Palkka edessä näkyvillä toimii melko hyvin, jos vain muistan siirtyä taakse sen oikealta puolelta. Avo-hypyssä jäi taas ensin seisomaan ja istu käskyllä meni maahan. Eli pilkottiin taas liike osiin. Hyppy ja istuminen käsiavun kanssa onnistuu hyvin, joten tällä jatketaan hetki. Otettiin erikseen takaisin hyppyä eri kulmista, kun ei se kuitenkaan istu hypyn jälkeen keskelle estettä. Onnistui jyrkistäkin kulmista.
Ja taas koira vaihtoon. Tällä erää Bette treenasi luoksetuloa ja hyppyä. Eteen istumista lyheltä matkalta. Vaatii vielä ohjausta, jotta tulee suoraan ja oikeaan paikkaan. Vauhti luoksetuloja pallolla jalkojen välistä. Tulee todella vauhdikkaasti. Vähän melkein hirvitti, jos ei osukaan jalkojen väliin, vaan tulee täysillä päin toista jalkaa... Hyvin kuitenkin tähtäys pelaa. Hyppy ilman käsimerkkiä on näköjään vielä vaikea. Esteen taakse pysähtyy kuitenkin hyvin ja se riittääkin tällä hetkellä.
Cadon kanssa oli tarkoitus vielä ottaa luoksetuloa ja kaukoja, mutta vaikutti jo luoksetulojen aikaan sen verran innottomalta, että jätettiin kaukot treenaamatta. Eka luoksetulo suorana läpi, seuraava pysäytys pallolla. Kolmas oli tarkoitus ottaa kokeenomaisesti, mutta siitä tulikin paikalla istumis treeni. Lähti montakertaa hipsimään perään, joten palkkasin sitten istumisesta ja treenit loppui Cadon osalta siihen.
Bette pääsi vielä pujottelemaan. Kakkos kentän lyhyellä välillä olevillä kepeillä ei ottanut onnistuakseen, joten siirryttiin toisen kentän väljemmille kepeille. Siellä sujuikin kohtalaisesti. Tarvii vielä käsiohjausta, mutta eiköhän se siitä kun saa vaan käytyä treenaamassa.
Kismikin pääsi lopuksi tekemään muutaman pujottelun ja putken. Hinku sillä olis ollut kova hypyillekin, mutta en jaksanut niitä laskea alas. Maksi hypyistähän se ei enää yli pääse...
Ensin oli Betten vuoro treenata paikallaoloa ja seuraamista. Jäi ensimmäisellä hyvin, mutta nousi ylös lähes heti kun käännyin kohti. Sain sen kaukokäskyllä takaisin maahan. Palasin aika pian takaisin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa pysyi hienosti. Aikaa en katsonut, mutta reilun minuutin varmaan oli. Sitten hiukan seuraamista. Paikka ja kontakti hyvät. Vaikea sanoa, missä se takapää kulkee, mutta ei nyt ainakaan selkeästi poikittanut. Otettiin vielä liikkeestä seisomista. Pysähdyksestä palkka namilla ja seisomisesta vapautus taakse patukalle. Toimi hyvin. Pysäytyksen palkan voi varmaan pikkuhiljaa jättää pois, jotta ei totu käsimerkkiin.
Sitten koiran vaihto ja Cado paikallaoloon. Sehän siltä sujuu hienosti vaikka seikkailinkin ympäriinsä ja touhuilin sitä sun tätä. Liikkeestä seisomisessa taakse siirtyminen on edelleen vaikea. kokeilin palkkaa ensin takana, ei toimi. Palkka edessä näkyvillä toimii melko hyvin, jos vain muistan siirtyä taakse sen oikealta puolelta. Avo-hypyssä jäi taas ensin seisomaan ja istu käskyllä meni maahan. Eli pilkottiin taas liike osiin. Hyppy ja istuminen käsiavun kanssa onnistuu hyvin, joten tällä jatketaan hetki. Otettiin erikseen takaisin hyppyä eri kulmista, kun ei se kuitenkaan istu hypyn jälkeen keskelle estettä. Onnistui jyrkistäkin kulmista.
Ja taas koira vaihtoon. Tällä erää Bette treenasi luoksetuloa ja hyppyä. Eteen istumista lyheltä matkalta. Vaatii vielä ohjausta, jotta tulee suoraan ja oikeaan paikkaan. Vauhti luoksetuloja pallolla jalkojen välistä. Tulee todella vauhdikkaasti. Vähän melkein hirvitti, jos ei osukaan jalkojen väliin, vaan tulee täysillä päin toista jalkaa... Hyvin kuitenkin tähtäys pelaa. Hyppy ilman käsimerkkiä on näköjään vielä vaikea. Esteen taakse pysähtyy kuitenkin hyvin ja se riittääkin tällä hetkellä.
Cadon kanssa oli tarkoitus vielä ottaa luoksetuloa ja kaukoja, mutta vaikutti jo luoksetulojen aikaan sen verran innottomalta, että jätettiin kaukot treenaamatta. Eka luoksetulo suorana läpi, seuraava pysäytys pallolla. Kolmas oli tarkoitus ottaa kokeenomaisesti, mutta siitä tulikin paikalla istumis treeni. Lähti montakertaa hipsimään perään, joten palkkasin sitten istumisesta ja treenit loppui Cadon osalta siihen.
Bette pääsi vielä pujottelemaan. Kakkos kentän lyhyellä välillä olevillä kepeillä ei ottanut onnistuakseen, joten siirryttiin toisen kentän väljemmille kepeille. Siellä sujuikin kohtalaisesti. Tarvii vielä käsiohjausta, mutta eiköhän se siitä kun saa vaan käytyä treenaamassa.
Kismikin pääsi lopuksi tekemään muutaman pujottelun ja putken. Hinku sillä olis ollut kova hypyillekin, mutta en jaksanut niitä laskea alas. Maksi hypyistähän se ei enää yli pääse...
torstai 26. kesäkuuta 2008
Agiliitoa pitkästä aikaa
Betten juoksukin taas onnellisesti takana, joten pääsivät Henkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihin. Neiti oli yllättävänkin rauhallisella tuulella ja toimi hyvinkin hienosti. Se alkaisi sitten pikkuhiljaa olemaan keppejä vaille kisakunnossa. Ohjaajalla tosin pitkä agilitytön aika näkyy, mutta eiköhän se siitä.
Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.
Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Juhanus huvinsa kullakin
Niin se juhannuskin sitten meni.
Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.
Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.
Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!
Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.
Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.
Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Liedonperällä
Pitkästä aikaa Merjan kanssa treenaamassa jälkeä. Cado oli onnesta soikea Merjan nähtyään.
Cadolle tehtiin ensin pari mielikuvajanaa ruokapalkalla. Ensimmäisellä otti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan muutaman metrin jälkeen. Toinen meni todella mallikkaasti. Merja oli myös tallannut n. 300m pitkän jäljen valmiiksi vanhenemaan. Sille janalle lähtö oli selvästi epävarmempi. Eteni kuitenkin suht hyvin, tosin oikaisi hieman purkilleen. Ekassa kulmassa pyöri hetken. Selityskin löytyi, kun kulma oli terävämpi kuin 90 astetta. Löysi kuitenkin jäljen hyvin. Kaikki kepit löytyi ja ihan hienosti poika teki töitä. Sen janan kun vain sais jotenkin toimimaan! Kiitos Merja treeniseurasta!
Kotipihalla otettiin Betten kanssa jo minuutin paikallaolo. Ensimmäisellä jätöllä karkasi, mutta toisella yrityksellä onnistui. Hieman haisteli juuri ennen kuin minuutti tuli täyteen, muuten ihan mallikelpoinen suoritus. Edistystä siis nähtävissä. Sitten hieman seuraamista. Eipä ole jalkapallo maailman kätevin motivaatioesine, mutta minkäs teet jos se on SE paras palkka. Hienosti Onnistui jo käännöksetkin. Ainakin omaan silmään näytti seuraavan suorassa. Lopuksi vielä eteenmenoa pallolle. Sinkoo kyllä mieletöntä vauhtia. Tätä otettiin heti eri suuntiin, ettei vaan tule samaa ongelmaa kuin Cadolla.
Cadolle tehtiin ensin pari mielikuvajanaa ruokapalkalla. Ensimmäisellä otti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan muutaman metrin jälkeen. Toinen meni todella mallikkaasti. Merja oli myös tallannut n. 300m pitkän jäljen valmiiksi vanhenemaan. Sille janalle lähtö oli selvästi epävarmempi. Eteni kuitenkin suht hyvin, tosin oikaisi hieman purkilleen. Ekassa kulmassa pyöri hetken. Selityskin löytyi, kun kulma oli terävämpi kuin 90 astetta. Löysi kuitenkin jäljen hyvin. Kaikki kepit löytyi ja ihan hienosti poika teki töitä. Sen janan kun vain sais jotenkin toimimaan! Kiitos Merja treeniseurasta!
Kotipihalla otettiin Betten kanssa jo minuutin paikallaolo. Ensimmäisellä jätöllä karkasi, mutta toisella yrityksellä onnistui. Hieman haisteli juuri ennen kuin minuutti tuli täyteen, muuten ihan mallikelpoinen suoritus. Edistystä siis nähtävissä. Sitten hieman seuraamista. Eipä ole jalkapallo maailman kätevin motivaatioesine, mutta minkäs teet jos se on SE paras palkka. Hienosti Onnistui jo käännöksetkin. Ainakin omaan silmään näytti seuraavan suorassa. Lopuksi vielä eteenmenoa pallolle. Sinkoo kyllä mieletöntä vauhtia. Tätä otettiin heti eri suuntiin, ettei vaan tule samaa ongelmaa kuin Cadolla.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Viikot ne vaan vierii
Laiskamato on taas iskenyt ja mitään en ole saanut kirjoiteltua.
Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.
Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.
Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!
Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...
Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.
Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.
Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!
Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Pikku puuhastelua
Viikko taas vierähtänyt lähinnä kokeesta toipumisen merkeissä.
Betten kanssa on tullut otettua hieman takapiha tottista. Lähinnä seuraamista namipalkalla. Oikea paikka ja suoruus alkaa pikkuhiljaa löytyä. Se on vaan niin vaikea nähdä itse, koska seuraa suorassa. Paikallaolon kanssa on myös edistytty. Tänään pysyi jo hienosti ja alkaa rentoutua maatessaan.
Cadon kanssa on vain leikitty jalkapallolla ja siinä sivussa muutamia liikkeestä istumisia ja eteenmenoja. Kumma juttu, että kyllä mä kotona osaan käskyt antaa niin, että liikkeet onnistuu, mutta kokeessa en.
Eilen kävin tekemässä nuorisolle jäljet Kuusistossa. Cadolle tein ensimmäisen kerran lähes terävän kulman. Cadon jäljen vanhetessa tein Bettelle taas n. 100m pitkän makkarajäljen. Hieman pelotti, kun näytti olevan muurahaisia liikenteessä. Olihan niitä joihinkin makkaroihin eksynyt, mutta ei ne tuntunut Betteä haittaavan. Hyvin pysyi tyttö jäljellä, tosin suurin osa makkaroista taisi jäädä syömättä. Sitä saa kyllä jarrutella aikalailla! Jäljen jälkeen otettiin keppitreeniä tiellä. Hyvin se ottaa kepit ja tuo ne mulle. Pureskelee tosin aikalailla, mutta eiköhän se siitä suttaannu ajan kanssa. Täytyy varmaan kokeilla jo seuraavalla kerralla keppejä jäljellä.
Cadon jana oli taas samanlainen kuin ennen, etenee sen 5 metriä ja pysähtyy ihmettelemään. Toisella lähetyksellä lähti reippaasti, mutta liina oli solmussa risussa ja pysäytti sen. Tyhmä minä, kun en sitä huomannut! Kolmannella lähetyksellä sitten onnistui ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kepeillä ei taas oikein malta mennä maahan. Täytyy miettiä, kuinka sitä saisi vahvistettua. Terävässä kulmassa haki jälkeä melko pitkään. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja löytyihän se jälki viimein. Näitä siis treenataan jatkossa. Toinen hukka meinasi tulla, kun oli polun ylitys ja sitä polkua juoksi lenkkeilijä hieman ennen kuin lähdin Cadon kanssa jäljelle. Oikea jälki kuitenkin löytyi ja selvittiin kunnialla loppuun. Ihan hyvä, että noita häiriöitä tulee välillä treeneissäkin!
Betten kanssa on tullut otettua hieman takapiha tottista. Lähinnä seuraamista namipalkalla. Oikea paikka ja suoruus alkaa pikkuhiljaa löytyä. Se on vaan niin vaikea nähdä itse, koska seuraa suorassa. Paikallaolon kanssa on myös edistytty. Tänään pysyi jo hienosti ja alkaa rentoutua maatessaan.
Cadon kanssa on vain leikitty jalkapallolla ja siinä sivussa muutamia liikkeestä istumisia ja eteenmenoja. Kumma juttu, että kyllä mä kotona osaan käskyt antaa niin, että liikkeet onnistuu, mutta kokeessa en.
Eilen kävin tekemässä nuorisolle jäljet Kuusistossa. Cadolle tein ensimmäisen kerran lähes terävän kulman. Cadon jäljen vanhetessa tein Bettelle taas n. 100m pitkän makkarajäljen. Hieman pelotti, kun näytti olevan muurahaisia liikenteessä. Olihan niitä joihinkin makkaroihin eksynyt, mutta ei ne tuntunut Betteä haittaavan. Hyvin pysyi tyttö jäljellä, tosin suurin osa makkaroista taisi jäädä syömättä. Sitä saa kyllä jarrutella aikalailla! Jäljen jälkeen otettiin keppitreeniä tiellä. Hyvin se ottaa kepit ja tuo ne mulle. Pureskelee tosin aikalailla, mutta eiköhän se siitä suttaannu ajan kanssa. Täytyy varmaan kokeilla jo seuraavalla kerralla keppejä jäljellä.
Cadon jana oli taas samanlainen kuin ennen, etenee sen 5 metriä ja pysähtyy ihmettelemään. Toisella lähetyksellä lähti reippaasti, mutta liina oli solmussa risussa ja pysäytti sen. Tyhmä minä, kun en sitä huomannut! Kolmannella lähetyksellä sitten onnistui ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kepeillä ei taas oikein malta mennä maahan. Täytyy miettiä, kuinka sitä saisi vahvistettua. Terävässä kulmassa haki jälkeä melko pitkään. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja löytyihän se jälki viimein. Näitä siis treenataan jatkossa. Toinen hukka meinasi tulla, kun oli polun ylitys ja sitä polkua juoksi lenkkeilijä hieman ennen kuin lähdin Cadon kanssa jäljelle. Oikea jälki kuitenkin löytyi ja selvittiin kunnialla loppuun. Ihan hyvä, että noita häiriöitä tulee välillä treeneissäkin!
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Kokeilemassa
Tulipahan taas käytyä Cadon kanssa JK1-metsästyksessä... Ja ilman saalista taas...
Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.
Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.
Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.
Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!
Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.
Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.
Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.
Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!
perjantai 16. toukokuuta 2008
Nysse on valmis!
Vihdoinkin valmistui takapihan aita. Terassin portti tosin vielä odottaa kiinnityssysteemiä. Koirilla on nyt sitten tilaa temmeltää noin kolmannes tontista (n.400 neliöö). Toivottavasti ei enää tarvitse paljoa nurmikkoa siellä leikellä! Ja toivottavasti eivät aiheuta koko pensas- / perennaryhmän kuolemaa...
Etureuna on osittain puusta ja loppu vihreää metalliverkkoa. Ensi kokeilulla eivät koirat kylläkään osanneet sinne itsekseen jäädä, mutta kaipa ne siihen tottuu. Ettei vaan mene tehty työ hukkaan...
Kiitokset Jarille loppupätkän asennusavusta!
Etureuna on osittain puusta ja loppu vihreää metalliverkkoa. Ensi kokeilulla eivät koirat kylläkään osanneet sinne itsekseen jäädä, mutta kaipa ne siihen tottuu. Ettei vaan mene tehty työ hukkaan...
Kiitokset Jarille loppupätkän asennusavusta!
keskiviikko 14. toukokuuta 2008
Reenailua
Tarvis varmaan palkata... bloginpäivittäjä ja puutarhuri...
Viime viikonloppuna oli aivan uskomattoman kesäinen sää. Lauantaina oltiin aika pitkään mökillä koko konkkaronkka. Iltapäivä meni aitaprojektia jatkaessa ja hiukan sain nurmikkoakin leikatuksi.
Illalla iski kuitenkin inspiraatio lähteä nuoriso-osaston kanssa Haunisiin tottistelemaan. Taisi tehdä Cadolle ihan hyvää, että oli Bette mukana ja ensin kentällä... Bette treenasi perusasentoa ja kontaktin pitämistä ja sitten leikittiin kahden pallon leikkiä. Otettiin siinä sivussa muutama istuminen ja maahanmenokin. Ne olikin pallopalkalla tosi nopeita ja tuntuisi tuo hyvin erottavan kummasta käskystä on kyse. Lopuksi vielä juoksutin sen pari kertaa matalan A-esteen yli pallo suussa. Cado pursui intoa, kun tuli sen vuoro. Käytiin yhdessä viemässä eteenmenopalkka kentän reunalle ja sitten hiukan seuraamista esteiden ympärillä. Pari "hyppynoutoa" ilman esteen suorittamista. Sillä kun ei fysiikka siihen metriseen hyppyyn riitä. Tämä vaatii vielä vahvistamista, tai sitten pitää heittää kapula niin reilusti sivuun, että ei tule epäselvyyttä pitäisikö hyppy suorittaa vai ei. A-estenouto onnitui laakista ja sitten eteenmeno ruokakupille. Vire säilyi koko lyhyen treenin. Tosin kapulalle varasteli...
Sunnuntaina oli vuorossa lisää aidan rakentamista ja Cadolla toko-treenit illalla. Salosen Laura oli lupautunut vierailevaksi kouluttajaksi. Käytiin läpi ongelmallisia liikkeitä, eli meille kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa. Saatiin taas hyviä vinkkejä, joilla jatkaa työstämistä. Hyppynouto toko-esteellä meni hienosti, eli ei lauantain treenit sotkeneet onneksi sitä.
Maanantaina käytin Cadon Piiralla. Kerrankin saattoi lähteä sieltä hyvillä mielin! Selän liikkuvuus on nyt parempi, vaikka rintarangassa on edelleen jonkun verran jäykkyyttä. On se siis uskottava, että siitä Back on Track-loimesta on apua.
Tänään olikin sitten vuorossa nuoriso-osaston omat jälkitreenit. Cadolle tein suht lyhyen ja helpohkon jäljen. Jana meni tällä kertaa todella hienosti, irtosi hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Alussa ollut risukko aiheutti hieman päänvaivaa, mutta hetken mietinnän jälkeen hienohelma suostui rämpimään siitä läpi. Kaksi keppiä jäi nostamatta, mutta tuollehan on aina ollut mun hajuiset kepit vaikeita. En siis huolestu... Bettelle tein reilun 100m suoran, makkara joka 4.-5. askeleella. Alussa hieman pyöri, mutta sitten eteni hyvin. Pariin kertaan hieman tarkisteli sivuilta, mutta jarruttamalla palasi oikealle jäljelle. Hienosti meni, pikkuneidin kuudes jälki...
Viime viikonloppuna oli aivan uskomattoman kesäinen sää. Lauantaina oltiin aika pitkään mökillä koko konkkaronkka. Iltapäivä meni aitaprojektia jatkaessa ja hiukan sain nurmikkoakin leikatuksi.
Illalla iski kuitenkin inspiraatio lähteä nuoriso-osaston kanssa Haunisiin tottistelemaan. Taisi tehdä Cadolle ihan hyvää, että oli Bette mukana ja ensin kentällä... Bette treenasi perusasentoa ja kontaktin pitämistä ja sitten leikittiin kahden pallon leikkiä. Otettiin siinä sivussa muutama istuminen ja maahanmenokin. Ne olikin pallopalkalla tosi nopeita ja tuntuisi tuo hyvin erottavan kummasta käskystä on kyse. Lopuksi vielä juoksutin sen pari kertaa matalan A-esteen yli pallo suussa. Cado pursui intoa, kun tuli sen vuoro. Käytiin yhdessä viemässä eteenmenopalkka kentän reunalle ja sitten hiukan seuraamista esteiden ympärillä. Pari "hyppynoutoa" ilman esteen suorittamista. Sillä kun ei fysiikka siihen metriseen hyppyyn riitä. Tämä vaatii vielä vahvistamista, tai sitten pitää heittää kapula niin reilusti sivuun, että ei tule epäselvyyttä pitäisikö hyppy suorittaa vai ei. A-estenouto onnitui laakista ja sitten eteenmeno ruokakupille. Vire säilyi koko lyhyen treenin. Tosin kapulalle varasteli...
Sunnuntaina oli vuorossa lisää aidan rakentamista ja Cadolla toko-treenit illalla. Salosen Laura oli lupautunut vierailevaksi kouluttajaksi. Käytiin läpi ongelmallisia liikkeitä, eli meille kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa. Saatiin taas hyviä vinkkejä, joilla jatkaa työstämistä. Hyppynouto toko-esteellä meni hienosti, eli ei lauantain treenit sotkeneet onneksi sitä.
Maanantaina käytin Cadon Piiralla. Kerrankin saattoi lähteä sieltä hyvillä mielin! Selän liikkuvuus on nyt parempi, vaikka rintarangassa on edelleen jonkun verran jäykkyyttä. On se siis uskottava, että siitä Back on Track-loimesta on apua.
Tänään olikin sitten vuorossa nuoriso-osaston omat jälkitreenit. Cadolle tein suht lyhyen ja helpohkon jäljen. Jana meni tällä kertaa todella hienosti, irtosi hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Alussa ollut risukko aiheutti hieman päänvaivaa, mutta hetken mietinnän jälkeen hienohelma suostui rämpimään siitä läpi. Kaksi keppiä jäi nostamatta, mutta tuollehan on aina ollut mun hajuiset kepit vaikeita. En siis huolestu... Bettelle tein reilun 100m suoran, makkara joka 4.-5. askeleella. Alussa hieman pyöri, mutta sitten eteni hyvin. Pariin kertaan hieman tarkisteli sivuilta, mutta jarruttamalla palasi oikealle jäljelle. Hienosti meni, pikkuneidin kuudes jälki...
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Näkölähtöjä
Cado pääsi tällä kertaa jälkitreeneissä helpolla. Otettiin nyt leirillä saatujen ohjeiden mukaan muistikuvatreeniä janoilla. Näytin jäljentekijän Cadolle janan kohdalla ja hetsasin sitä hiukan. Sen aikaa odoteltiin, että Mira kerkesi pois metsästä ja samantien Erkille "ilmoittautuminen" ja janalle lähetys. Ensimmäisellä oli intoa niin paljon, että ampui samantien reilusti jäljestä yli, eikä voinut paljon jäljestämisestä puhua siinä hötäkässä kun vihdoin löysi jäljen. Keppikin piti väkisin nostattaa. Toisella yrityksellä lähti jo vähän rauhallisemmin, mutta hieman kaarrellen ja takajäljelle, vaikka näki mihin suuntaan Mira oli menossa. Kepin kuitenkin ilmaisi tällä kertaa hyvin, vaikka melko korkealla nenällä menikin. Kolmatta lähetystä saattoi jo sanoa täydelliseksi ja siihen sitten lopetettiin.
Treenin tarkoituksena on siis saada koiralle mielikuva siitä, että kun metsässä ilmoittaudutaan "tuomarille" niin se muistaisi, että siellä kauempana on kulkenut jäljentekijä. Täytyy nyt toivoa että näistä olisi apua tuohon meidän janaongelmaan. Sen kun vaan tietäis mistä johtuu se että toisinaan Cado lähtee hyvin janalle ja etenee ja toisinaan sitten taas jää vain jalkoihin pyörimään. Tiedä sitten onko ongelma koiran vai ohjaajan viretilassa... Taidan kuitenkin epäillä sitä jälkimmäistä...
Treenin tarkoituksena on siis saada koiralle mielikuva siitä, että kun metsässä ilmoittaudutaan "tuomarille" niin se muistaisi, että siellä kauempana on kulkenut jäljentekijä. Täytyy nyt toivoa että näistä olisi apua tuohon meidän janaongelmaan. Sen kun vaan tietäis mistä johtuu se että toisinaan Cado lähtee hyvin janalle ja etenee ja toisinaan sitten taas jää vain jalkoihin pyörimään. Tiedä sitten onko ongelma koiran vai ohjaajan viretilassa... Taidan kuitenkin epäillä sitä jälkimmäistä...
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Viestiä ja pihatöitä
Aika uskomaton kevät, kun nurmikon joutui jo eilen leikkaamaan. Enpä muista olisiko sitä koskaan joutunut näin aikaisin tekemään. Samalla tuli hieman kaiveltua rikkaruohoja perennamaasta. Aika hyvin ovat taimet lähteneet kasvuun, vaikka se penkin laajennus menikin syksyllä niin myöhäiseksi. Narsissit, palloesikot ja kylmänkukat jo kukkivatkin.
Aamulenkin jälkeen mentiin juoksuttamaan Betteä Kaarinan jalkapallokentälle. Hyvin oivalsi heti mistä on kyse, kun puettiin PK-liivit päälle ja Henkka jäi kentän laidalle. Otettiin siis vielä ihan näkölähtöinä viisi pätkää. Ei tarvitse enää yllyttää vastaanottopäästä, vaan lähtee "vie"-käskyllä lujaa ja suoraan toisen luokse. Seuraavat treenit täytyykin varmaan jo ottaa metsän puolella. Kovasti näyttää Bette nauttivan juoksemisesta. Kuvan on ottanut Erja Juvakka edellis viikonlopun leirillä.
Loppu aamupäivä menikin sitten aitaverkon asennuksessa. Se kun ei ole itsekseen siirtynyt autotallista pihalle. Enää puuttuu nuo etupihanpuoleiset reunat. Päädyttiin nyt sitten siihen, että ne tulevat laudasta. Huomenna pitäisi yrittää suoriutua lautakauppaan, josko pääsisi koirat jo tänä kesänä nauttimaan pihalla oleilusta. Eihän me olla asuttu tässä kuin vasta kahdeksan ja puoli vuotta... Hitaasti hyvä tulee!
Aamulenkin jälkeen mentiin juoksuttamaan Betteä Kaarinan jalkapallokentälle. Hyvin oivalsi heti mistä on kyse, kun puettiin PK-liivit päälle ja Henkka jäi kentän laidalle. Otettiin siis vielä ihan näkölähtöinä viisi pätkää. Ei tarvitse enää yllyttää vastaanottopäästä, vaan lähtee "vie"-käskyllä lujaa ja suoraan toisen luokse. Seuraavat treenit täytyykin varmaan jo ottaa metsän puolella. Kovasti näyttää Bette nauttivan juoksemisesta. Kuvan on ottanut Erja Juvakka edellis viikonlopun leirillä.
Loppu aamupäivä menikin sitten aitaverkon asennuksessa. Se kun ei ole itsekseen siirtynyt autotallista pihalle. Enää puuttuu nuo etupihanpuoleiset reunat. Päädyttiin nyt sitten siihen, että ne tulevat laudasta. Huomenna pitäisi yrittää suoriutua lautakauppaan, josko pääsisi koirat jo tänä kesänä nauttimaan pihalla oleilusta. Eihän me olla asuttu tässä kuin vasta kahdeksan ja puoli vuotta... Hitaasti hyvä tulee!
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Cado 4-vee
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Leireilyä
Viikonloppu meni mukavasti mustien pk-leirillä. Onneksi mukaan hyväksyttiin myös yksi vääränvärinen.
Perjantaina pakkauduttiin autoon treenikamppeiden kera. Kismi jäi mummilaan viikonlopuksi hemmottelu lomalle. Perillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä oli paikalla aikamoinen määrä mustia belgejä. Illalla treenattiin hieman tottista aloittelevat ja pidemmälle ehtineet omissa ryhmissään. Bette otti Henkan kanssa seuraamista ja paikallaoloa. Yllättävän hyvin neiti alkoi keskittymään seuraamisharjoituksiin, vaikka ympärillä oli paljon vieraita koiria. Cadon kanssa otettiin vain lyhyitä pätkiä seuraamista, kun sille pitäisi saada vähän lisä potkua etenkin vieraissa paikoissa.
Lauantaiaamu alkoi Betten ja Henkan osalta hakuun tutustumisella ja Cadon kanssa lähdettiin jäljelle. Aika nopeasti Bette oli hoksannut mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Cadolle tehtiin lyhyehkö jälki metsään vaikka muu porukka treenasikin pellolla. Janalle lähti tällä kertaa toisella lähetyksellä. Jälki itsessään meni todella hyvin ja kaikki kepit löytyi. Kouluttaja, Niko Saari, kehui Cadon jäljestämistä. Olin kyllä itsekin tyytyväinen, kun vähän hirvitti kuinka jaksetaan huonosti nukutun yön jälkeen... Tiedänpä pakata seuraavalle leirille korvatulpat mukaan!
Herkullisen lounaan jälkeen pääsi Bette kokeileman viestiä. Aluksi käytiin laji teoriassa läpi, jonka jälkeen Halla pääsi esittelemään viestikoiran taitojaan katsojille. Alokkaat pääsivät sitten yksi kerrallaan juoksemaan. Betteä meinasi aluksi kiinnostaa laitumelta löytyvät hevosen kikkarat huomattavasti enemmän, mutta juoksi lopulta viisi pätkää hienosti ja lujaa.
Illalla oli vielä esineruutu, joka päätettiin jättää Betteltä väliin, koska päivän aikana oli tullut muutenkin jo paljon uutta asiaa. Cado pääsi kuitenkin ruututreeneihin. Huomasin jo "ilmoittautuessa", että taitaa olla poika aika väsy, kun eiyrittänyt ollenkaan karata moikkaamaan "tuomaria" vaikka olikin vapaana. Aika nihkeästi lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Pienen herättelyn jälkeen lähtikin aika hyvin, mutta tuli takaisin ilman esinettä. Seuraavalle lähti jo reippaasti ja tulikin aika pian takaisin esineen kanssa. Päästin lopettaa tähän, kun ei olla muutenkaan kovin usein yhtä enempää nostatettu. Kai sitä pitäisi vähitellen alkaa haetuttamaan useampaa...
Sunnuntai aamuna suunnistettiin molempien koirien kanssa jälkimetsään, tosin eri paikkoihin. Cadolle yritettiin mielikuva harjoitusta Nikon tallaamalle jäljelle. Ehti sitten ilmeisesti unohtaa asian jäljen vanhetessa, koska jana meni sillä kertaa aivan plörinäksi. Jäljesti kuitenkin hienosti, vaikka taisi siitä jana sekoilusta hieman paineistuakin. Jäljellä oli yksi melko hankala paikka, kun kulma oli ojan edessä ja heti kulman jälkeen toisen ojan ylitys. Siinä Cado haki melko pitkään jälkeä ja pluttasi ojan pohjalla, mutta jatkoi taas hienosti matkaa kun jäljen löysi. Itsekin osasin olla hermostumatta ja vain odottaa että jälki taas löytyy. Onneksi sitä on helppo lukea milloin on jäljellä ja milloin hukassa. Eikä niitä jäljen hukkaamisiakaan kauhean usein edes satu! Janatreeniä siis vain tarvitaan, muuten onkin poika maaston puolesta ihan kisakunnossa.
Bettelle Henkka oli tehnyt n.40m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa joka kolmannella askeleella. Jotain hyötyä niistä muutamasta aikaisemmasta kerrasta kuitenkin näköjään on ollut, koska oli jäljestänyt ihan hienosti. Muutaman kerran oli pyörähtänyt, mutta muuten oli edennyt ihan hyvin. Ehkä siitä voisi jälkikoirakin tulla. Taidetaan kuitenkin yrittää keskittyä siihen viestiin.
Lounaan jälkeen ajeltiin kotiin väsyneinä, mutta treeni-intoa uhkuen. Oli kyllä koiratkin melko väsyneitä! Kismikin oli pärjännyt hyvin mummilassa. Taisi vain nauttia rauhasta ja lellittelystä!
Kiitokset vielä Annelle ja Erjalle leirin järjestämisestä ja Nikolle koulutuksesta! Toivottavasti päästään ensi keväänäkin leireilemään...
Perjantaina pakkauduttiin autoon treenikamppeiden kera. Kismi jäi mummilaan viikonlopuksi hemmottelu lomalle. Perillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä oli paikalla aikamoinen määrä mustia belgejä. Illalla treenattiin hieman tottista aloittelevat ja pidemmälle ehtineet omissa ryhmissään. Bette otti Henkan kanssa seuraamista ja paikallaoloa. Yllättävän hyvin neiti alkoi keskittymään seuraamisharjoituksiin, vaikka ympärillä oli paljon vieraita koiria. Cadon kanssa otettiin vain lyhyitä pätkiä seuraamista, kun sille pitäisi saada vähän lisä potkua etenkin vieraissa paikoissa.
Lauantaiaamu alkoi Betten ja Henkan osalta hakuun tutustumisella ja Cadon kanssa lähdettiin jäljelle. Aika nopeasti Bette oli hoksannut mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Cadolle tehtiin lyhyehkö jälki metsään vaikka muu porukka treenasikin pellolla. Janalle lähti tällä kertaa toisella lähetyksellä. Jälki itsessään meni todella hyvin ja kaikki kepit löytyi. Kouluttaja, Niko Saari, kehui Cadon jäljestämistä. Olin kyllä itsekin tyytyväinen, kun vähän hirvitti kuinka jaksetaan huonosti nukutun yön jälkeen... Tiedänpä pakata seuraavalle leirille korvatulpat mukaan!
Herkullisen lounaan jälkeen pääsi Bette kokeileman viestiä. Aluksi käytiin laji teoriassa läpi, jonka jälkeen Halla pääsi esittelemään viestikoiran taitojaan katsojille. Alokkaat pääsivät sitten yksi kerrallaan juoksemaan. Betteä meinasi aluksi kiinnostaa laitumelta löytyvät hevosen kikkarat huomattavasti enemmän, mutta juoksi lopulta viisi pätkää hienosti ja lujaa.
Illalla oli vielä esineruutu, joka päätettiin jättää Betteltä väliin, koska päivän aikana oli tullut muutenkin jo paljon uutta asiaa. Cado pääsi kuitenkin ruututreeneihin. Huomasin jo "ilmoittautuessa", että taitaa olla poika aika väsy, kun eiyrittänyt ollenkaan karata moikkaamaan "tuomaria" vaikka olikin vapaana. Aika nihkeästi lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Pienen herättelyn jälkeen lähtikin aika hyvin, mutta tuli takaisin ilman esinettä. Seuraavalle lähti jo reippaasti ja tulikin aika pian takaisin esineen kanssa. Päästin lopettaa tähän, kun ei olla muutenkaan kovin usein yhtä enempää nostatettu. Kai sitä pitäisi vähitellen alkaa haetuttamaan useampaa...
Sunnuntai aamuna suunnistettiin molempien koirien kanssa jälkimetsään, tosin eri paikkoihin. Cadolle yritettiin mielikuva harjoitusta Nikon tallaamalle jäljelle. Ehti sitten ilmeisesti unohtaa asian jäljen vanhetessa, koska jana meni sillä kertaa aivan plörinäksi. Jäljesti kuitenkin hienosti, vaikka taisi siitä jana sekoilusta hieman paineistuakin. Jäljellä oli yksi melko hankala paikka, kun kulma oli ojan edessä ja heti kulman jälkeen toisen ojan ylitys. Siinä Cado haki melko pitkään jälkeä ja pluttasi ojan pohjalla, mutta jatkoi taas hienosti matkaa kun jäljen löysi. Itsekin osasin olla hermostumatta ja vain odottaa että jälki taas löytyy. Onneksi sitä on helppo lukea milloin on jäljellä ja milloin hukassa. Eikä niitä jäljen hukkaamisiakaan kauhean usein edes satu! Janatreeniä siis vain tarvitaan, muuten onkin poika maaston puolesta ihan kisakunnossa.
Bettelle Henkka oli tehnyt n.40m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa joka kolmannella askeleella. Jotain hyötyä niistä muutamasta aikaisemmasta kerrasta kuitenkin näköjään on ollut, koska oli jäljestänyt ihan hienosti. Muutaman kerran oli pyörähtänyt, mutta muuten oli edennyt ihan hyvin. Ehkä siitä voisi jälkikoirakin tulla. Taidetaan kuitenkin yrittää keskittyä siihen viestiin.
Lounaan jälkeen ajeltiin kotiin väsyneinä, mutta treeni-intoa uhkuen. Oli kyllä koiratkin melko väsyneitä! Kismikin oli pärjännyt hyvin mummilassa. Taisi vain nauttia rauhasta ja lellittelystä!
Kiitokset vielä Annelle ja Erjalle leirin järjestämisestä ja Nikolle koulutuksesta! Toivottavasti päästään ensi keväänäkin leireilemään...
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Kismi 11 vee
Kismi täytti tänään 11-vuotta. Synttäreitä juhlistettiin mökillä riekkumisella ja kaislojen kuskaamisella.
Onnittelut myös sisaruksille!
Bette aiheutti jälleen harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä nappaamalla ilmasta Henkan heittämän kivenmurikan. Oltiin molemmat varmoja, että siltä on hampaat kurkussa. Sen verran kova kolaus kuului. Ei onneksi ainakaan havaittavia vahinkoja. Hetki kuitenkin meni ennen kuin suostui mitään suuhunsa ottamaan. Syö kuitenkin hyvin, joten säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Onnittelut myös sisaruksille!
Bette aiheutti jälleen harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä nappaamalla ilmasta Henkan heittämän kivenmurikan. Oltiin molemmat varmoja, että siltä on hampaat kurkussa. Sen verran kova kolaus kuului. Ei onneksi ainakaan havaittavia vahinkoja. Hetki kuitenkin meni ennen kuin suostui mitään suuhunsa ottamaan. Syö kuitenkin hyvin, joten säikähdyksellä taidettiin selvitä.
Viikkoraportti
Niin se vain ensimmäinen työ- / kurssiviikko vilahti. Hieman vaatii tottumista nuo aamu viiden herätykset ja koko päivän ulkoilmassa viettämiset... Hirveästi ei ole jaksanut iltaisin tehdä.
Torstaina olin Betten kanssa viimeisellä tokokurssikerralla taas tuuraamassa Henkkaa. Paikallaolosta nousi taas puolen minuutin jälkeen, mutta pysyi sitten hyvin kun kävin korjaamassa. Kaukokäskyissä toimi hienosti. Melkein paremmin kuin Cado, jonka kanssa on kuitenkin enemmän treenattu. Hyppykin meni hyvin. Tosin ei malta seistä loppuosassa paikallaan, mutta irtoaa kuitenkin hypylle ja pysähtyy käskystä seisomaan. Sitä seisomista täytyy treenata erikseen. Lopuksi otettiin vielä ryhmä seuraaminen, jossa kontakti säilyi tosi hyvin. Hieno koira siitä tulisi, kun vain jaksaisi treenata!
Ja punkki numero kaksi löytyi hallilla keskeltä Betten päälakea... Yök!
Sunnuntaina saatiin vihdoin ja viimein jälkikausi avattua. Kaatosateessa... Arvottiin siis Miran kanssa väärä päivä. Tulipahan kokeiltua Bettenkin kanssa pari lyhkäistä makkarajälkeä. Ei oikein ilman ohjausta vielä ymmärrä mistä on kyse. Eipä sille ole tehty kuin kaksi pätkää aiemmin, joten ei kai sitä voi liikaa odottaakaan. Cadolle Mira teki suurin piirtein alokasluokan jäljen. Jana meni taas ihan plörinäksi. Kepit löytyi hyvin, mutta muuten kohelsi aikalailla. Ei näköjään sovi tuo, että treenaa ensin Betten kanssa. Tästä lähin saa sisko kyllä jäädä kotiin!
Torstaina olin Betten kanssa viimeisellä tokokurssikerralla taas tuuraamassa Henkkaa. Paikallaolosta nousi taas puolen minuutin jälkeen, mutta pysyi sitten hyvin kun kävin korjaamassa. Kaukokäskyissä toimi hienosti. Melkein paremmin kuin Cado, jonka kanssa on kuitenkin enemmän treenattu. Hyppykin meni hyvin. Tosin ei malta seistä loppuosassa paikallaan, mutta irtoaa kuitenkin hypylle ja pysähtyy käskystä seisomaan. Sitä seisomista täytyy treenata erikseen. Lopuksi otettiin vielä ryhmä seuraaminen, jossa kontakti säilyi tosi hyvin. Hieno koira siitä tulisi, kun vain jaksaisi treenata!
Ja punkki numero kaksi löytyi hallilla keskeltä Betten päälakea... Yök!
Sunnuntaina saatiin vihdoin ja viimein jälkikausi avattua. Kaatosateessa... Arvottiin siis Miran kanssa väärä päivä. Tulipahan kokeiltua Bettenkin kanssa pari lyhkäistä makkarajälkeä. Ei oikein ilman ohjausta vielä ymmärrä mistä on kyse. Eipä sille ole tehty kuin kaksi pätkää aiemmin, joten ei kai sitä voi liikaa odottaakaan. Cadolle Mira teki suurin piirtein alokasluokan jäljen. Jana meni taas ihan plörinäksi. Kepit löytyi hyvin, mutta muuten kohelsi aikalailla. Ei näköjään sovi tuo, että treenaa ensin Betten kanssa. Tästä lähin saa sisko kyllä jäädä kotiin!
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Punkki... siis kesä
Kesä on virallisesti avattu! Cadon korvanjuuresta löytyi tänään ensimmäinen punkki. Täytyy varmaan laittaa punkkipannat koirille. Onneksi on jo valmiiksi ostettu.
Bette oli torstaina toko kurssilla jälleen oikean ohjaajan kanssa. Paikallaolo meni suht mukavasti. Seuraaminen tosi hienoa, kunhan ohjaaja muistaa olla tuijottamatta koiraa. Luoksetulot todella vauhdikkaat. Eteen istuminen vaatii vielä hieman treeniä... Ruutuun Bette sitten juoksi innokkaasti ja vauhdikkaasti. Lähetyksen odottaminen tosin oli hieman vaikeaa, mutta onnistui lopulta. Kehityskelpoiset yksilöt!
Perjantaina tuli pyörähdettyä Puutarhan Kevät-messuilla. Sain vartatettua kolme omenapuunoksaa tuosta meidän vanhasta ruskeasta kanelista. Kasvavat nyt autotallin ikkunalla purkeissa. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Löysin myös iriksen juurakoita. Kahta eri tumman lilaa lajiketta tuli ostettua perennapenkin jatkeeksi.
Viikonloppu menikin mun osalta Ruskon tallilla Vuorisen Tiinan centered riding-kurssilla Papun kanssa. On se jännä kuinka tunnin käynnissä tehdyt harjoitukset saa sekä ratsastajan että hevosen aivan väsyneeksi. Sitä se aivotyö teettää...
Jälkimetsään en siis vieläkään selvinnyt. Sata ja yksi tekosyytä, ettei vaan saa lähdettyä.
Huomenna alkaakin taas uusi kausi. Itse aloitan työt Turun kaupungin viherlaitoksella ja Henkalla alkaa Hyvä myyjä-kurssi. Koirille tulee varsinainen "kylmä kalkkuna", kun ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa tottuneet siihen, että jompi kumpi on aina kotona. Toivottavasti eivät keksi mitään ikävää puuhastelua...
Bette oli torstaina toko kurssilla jälleen oikean ohjaajan kanssa. Paikallaolo meni suht mukavasti. Seuraaminen tosi hienoa, kunhan ohjaaja muistaa olla tuijottamatta koiraa. Luoksetulot todella vauhdikkaat. Eteen istuminen vaatii vielä hieman treeniä... Ruutuun Bette sitten juoksi innokkaasti ja vauhdikkaasti. Lähetyksen odottaminen tosin oli hieman vaikeaa, mutta onnistui lopulta. Kehityskelpoiset yksilöt!
Perjantaina tuli pyörähdettyä Puutarhan Kevät-messuilla. Sain vartatettua kolme omenapuunoksaa tuosta meidän vanhasta ruskeasta kanelista. Kasvavat nyt autotallin ikkunalla purkeissa. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Löysin myös iriksen juurakoita. Kahta eri tumman lilaa lajiketta tuli ostettua perennapenkin jatkeeksi.
Viikonloppu menikin mun osalta Ruskon tallilla Vuorisen Tiinan centered riding-kurssilla Papun kanssa. On se jännä kuinka tunnin käynnissä tehdyt harjoitukset saa sekä ratsastajan että hevosen aivan väsyneeksi. Sitä se aivotyö teettää...
Jälkimetsään en siis vieläkään selvinnyt. Sata ja yksi tekosyytä, ettei vaan saa lähdettyä.
Huomenna alkaakin taas uusi kausi. Itse aloitan työt Turun kaupungin viherlaitoksella ja Henkalla alkaa Hyvä myyjä-kurssi. Koirille tulee varsinainen "kylmä kalkkuna", kun ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa tottuneet siihen, että jompi kumpi on aina kotona. Toivottavasti eivät keksi mitään ikävää puuhastelua...
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Niin se aika vierähtää...
... ja blogi jää vaan päivittämättä...
Mitään kummallisempaa ei täällä ole edes tapahtunut. Kevät se vain säiden suhteen soutaa ja huopaa. Nyt kyllä tuntuu taas siltä, että kevät ihan oikeasti tulee ja voisi pian aloittaa ne jälkitreenitkin. Huomenna on tietysti taas metri lunta, kun tuon ajatuksen suustani päästin!
Bette on käynyt muutamaan otteeseen hallilla. Kati on toiminut varamiehenä ohjaajanpestissä. Viime viikon tiistaina kävin ottamassa keppejä ja muutamia hyppyjä, kun sattui olemaan vanhaksi menevää HK-blöötä jääkapissa. Pitihän sille jotain käyttöä keksiä! Intoa neidillä on kyllä huomattavasti enemmän kuin malttia, mutta eiköhän se siitä. Torstaina olin vielä toko kurssilla sijaisena. Paikallaolo sujui jo kohtalaisesti. Uutena liikkeenä otettiin noutoa. Kämmäri ohjaaja onnistui sitten kahdella toistolla opettamaan koiralle, että nouto tarkoittaa sitä, että kapulaa tuodaan kolme metriä ja sitten se sylkäistään menemään. Kotona ollaan nyt sitten keskitytty siihen kapulan pitämiseen ja kantamiseen. Millähän sen pureskelun saisi pois? Muutenkin on ihan aloittelija olo, kun tuolla tyttelillä on sitä virtaa hieman enemmän kuin noilla edellisillä koulutettavilla...
Neiti on myös siirtynyt bikini-aikaan. Enpä edes muistanut, mitä se nartun hormonaalinen karvanlähtö voi olla. Aluskarva lähti oikein levyinä ja niitä tuppoja löytyy sitten joka puolelta.
Cadon kanssa on treenattu kotona metallinoutoa, kaukoja ja taaksepäin siirtymistä peruuttamalla. Sunnuntain treeneissä keksittiin taas kaiken maailman omia variaatioita jokaiseen liikkeeseen. Paikallaolo, luoksetulo ja noudot sentään onnistui. Välillä ei voi kyllä kuin nauraa, kun tuo jätkä "unohtaa" jo hyvin osaamansa liikkeet ja tekee jotain täysin odottamatonta. Esim. ruutuun lähetyksessä hakee hallin toisesta päästä luoksetulon pysäytysmerkin ja vie sen ruutuun, tai avo-hyppyä treenatessa menee hypyn jälkeen maahan. Eipä käy aika pitkäksi!
Back on Track- loimi tuntuu auttavan siihen Cadon selän jäykkyyteen. Ensimmäinen neljän viikon kuuri on nyt takana ja näyttää ainakin siltä, että käyttää selkäänsä paremmin ja venyttelee takajalkansa itse pidemmälle.
Mökillä ollaan käyty lähes joka päivä. Pääsevät koirat rauhassa juoksemaan ja leikkimään. Nyt vielä kun tuo lähin lenkitysmetsä on alettu muuttamaan teollisuusalueeksi, niin melkein helpointa on hurauttaa koirien kanssa Paraisille. Kismi ainakin nauttii siitä huomattavasti enemmän kuin "typeristä" remmilenkeistä.
Mitään kummallisempaa ei täällä ole edes tapahtunut. Kevät se vain säiden suhteen soutaa ja huopaa. Nyt kyllä tuntuu taas siltä, että kevät ihan oikeasti tulee ja voisi pian aloittaa ne jälkitreenitkin. Huomenna on tietysti taas metri lunta, kun tuon ajatuksen suustani päästin!
Bette on käynyt muutamaan otteeseen hallilla. Kati on toiminut varamiehenä ohjaajanpestissä. Viime viikon tiistaina kävin ottamassa keppejä ja muutamia hyppyjä, kun sattui olemaan vanhaksi menevää HK-blöötä jääkapissa. Pitihän sille jotain käyttöä keksiä! Intoa neidillä on kyllä huomattavasti enemmän kuin malttia, mutta eiköhän se siitä. Torstaina olin vielä toko kurssilla sijaisena. Paikallaolo sujui jo kohtalaisesti. Uutena liikkeenä otettiin noutoa. Kämmäri ohjaaja onnistui sitten kahdella toistolla opettamaan koiralle, että nouto tarkoittaa sitä, että kapulaa tuodaan kolme metriä ja sitten se sylkäistään menemään. Kotona ollaan nyt sitten keskitytty siihen kapulan pitämiseen ja kantamiseen. Millähän sen pureskelun saisi pois? Muutenkin on ihan aloittelija olo, kun tuolla tyttelillä on sitä virtaa hieman enemmän kuin noilla edellisillä koulutettavilla...
Neiti on myös siirtynyt bikini-aikaan. Enpä edes muistanut, mitä se nartun hormonaalinen karvanlähtö voi olla. Aluskarva lähti oikein levyinä ja niitä tuppoja löytyy sitten joka puolelta.
Cadon kanssa on treenattu kotona metallinoutoa, kaukoja ja taaksepäin siirtymistä peruuttamalla. Sunnuntain treeneissä keksittiin taas kaiken maailman omia variaatioita jokaiseen liikkeeseen. Paikallaolo, luoksetulo ja noudot sentään onnistui. Välillä ei voi kyllä kuin nauraa, kun tuo jätkä "unohtaa" jo hyvin osaamansa liikkeet ja tekee jotain täysin odottamatonta. Esim. ruutuun lähetyksessä hakee hallin toisesta päästä luoksetulon pysäytysmerkin ja vie sen ruutuun, tai avo-hyppyä treenatessa menee hypyn jälkeen maahan. Eipä käy aika pitkäksi!
Back on Track- loimi tuntuu auttavan siihen Cadon selän jäykkyyteen. Ensimmäinen neljän viikon kuuri on nyt takana ja näyttää ainakin siltä, että käyttää selkäänsä paremmin ja venyttelee takajalkansa itse pidemmälle.
Mökillä ollaan käyty lähes joka päivä. Pääsevät koirat rauhassa juoksemaan ja leikkimään. Nyt vielä kun tuo lähin lenkitysmetsä on alettu muuttamaan teollisuusalueeksi, niin melkein helpointa on hurauttaa koirien kanssa Paraisille. Kismi ainakin nauttii siitä huomattavasti enemmän kuin "typeristä" remmilenkeistä.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Tottistelua
Selvisin pitkästä aikaa Haunisten kentälle peräti kahden koiran voimin.
Bettelle käynti kentällä oli vasta elämänsä toinen. Koirien tarkastuksessa suhtautui epäluuloisesti kouluttajaan. Syynä ehkä se, että olin sen verran viime tipassa paikalla, että ei ennättänyt yhtään katsella ympärilleen. Ei kyllä ole koskaan aikaisemmin suhtautunut vieraaseen ihmiseen noin. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain... Muuten sitten vain leikittiin patukalla kentällä ja otettiin muutama sivulle tulo ja maahan meno. Hyvin Bette keskittyi leikkimään, vaikka kentällä oli samaan aikaan liki 30 muuta koiraa. Varsinaista treeniä ei tuon kanssa noin suuressa häiriössä vielä kannata edes harkita.
Cadon kanssa oltiin myös vain alkuseremoniat ryhmässä mukana. Tarkastuksessa tahtoo vielä änkeä "tuomariin" nojailemaan. Päinvastaiset ongelmat siis koirilla... Treenattiin vielä ilmoittautumista Jarmolle. Sujui hyvin, kun on kunnolla käskyn alla. Ampumiseen ei suuremmalti reagoinut. Ensimmäisessä laukauksessa kontakti tippui, mutta loput meni hyvin. Henkilöryhmässä jätätti taas alkuunsa, mutta kun hetki kierreltiin, niin seurasi hyvin. Näiden jälkeen treenasin yksin. Ensin luokse tulo kentän reunaan, josta jätin eteen menopalkan. Yritän sen näin saada yhdistämään eteen menon samaan suuntaan kuin luokse tulo. Väliin otettiin seuraamista ja muutama liikkeestä istuminen. Seuraamisessa palkkasin vain hitaasta kävelystä, mikä tuntuu olevan Cadolle vaikea liike - kontakti häviää helposti ja ennakoi istumista. Lopuksi vielä eteen meno namipussille. Hyvin lähti, vaikka melko pitkä väli oli siitä kun se pussi sinne kentänreunaan vietiin.
Sitten pääsikin nuoriso-osasto hetkeksi juoksemaan metsään. Autolle palattua otin vielä Cadon kanssa naapurikentällä muutaman A-este- ja hyppynoudon patukalla. Molemmat meni hienosti, tosin hyppyeste oli vain 65cm. Enempää en siltä tähän hätään vielä vaadikaan. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Kun vain saisi itseään useammin niskasta kiinni...
Bettelle käynti kentällä oli vasta elämänsä toinen. Koirien tarkastuksessa suhtautui epäluuloisesti kouluttajaan. Syynä ehkä se, että olin sen verran viime tipassa paikalla, että ei ennättänyt yhtään katsella ympärilleen. Ei kyllä ole koskaan aikaisemmin suhtautunut vieraaseen ihmiseen noin. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain... Muuten sitten vain leikittiin patukalla kentällä ja otettiin muutama sivulle tulo ja maahan meno. Hyvin Bette keskittyi leikkimään, vaikka kentällä oli samaan aikaan liki 30 muuta koiraa. Varsinaista treeniä ei tuon kanssa noin suuressa häiriössä vielä kannata edes harkita.
Cadon kanssa oltiin myös vain alkuseremoniat ryhmässä mukana. Tarkastuksessa tahtoo vielä änkeä "tuomariin" nojailemaan. Päinvastaiset ongelmat siis koirilla... Treenattiin vielä ilmoittautumista Jarmolle. Sujui hyvin, kun on kunnolla käskyn alla. Ampumiseen ei suuremmalti reagoinut. Ensimmäisessä laukauksessa kontakti tippui, mutta loput meni hyvin. Henkilöryhmässä jätätti taas alkuunsa, mutta kun hetki kierreltiin, niin seurasi hyvin. Näiden jälkeen treenasin yksin. Ensin luokse tulo kentän reunaan, josta jätin eteen menopalkan. Yritän sen näin saada yhdistämään eteen menon samaan suuntaan kuin luokse tulo. Väliin otettiin seuraamista ja muutama liikkeestä istuminen. Seuraamisessa palkkasin vain hitaasta kävelystä, mikä tuntuu olevan Cadolle vaikea liike - kontakti häviää helposti ja ennakoi istumista. Lopuksi vielä eteen meno namipussille. Hyvin lähti, vaikka melko pitkä väli oli siitä kun se pussi sinne kentänreunaan vietiin.
Sitten pääsikin nuoriso-osasto hetkeksi juoksemaan metsään. Autolle palattua otin vielä Cadon kanssa naapurikentällä muutaman A-este- ja hyppynoudon patukalla. Molemmat meni hienosti, tosin hyppyeste oli vain 65cm. Enempää en siltä tähän hätään vielä vaadikaan. Hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Kun vain saisi itseään useammin niskasta kiinni...
lauantai 15. maaliskuuta 2008
Mettätöitä ja tappajatuoli
Eilen riehuttiin mökillä moottorisahan kera. Saatiin vihdoin kaadettua parkkipaikalla tiellä olevat puut. Koirat sai odottaa kaatojen ajan autossa, mutta siivoustöissä olivat kovasti mukana.
Saatiin kotiin myös edellisellä viikolla tilattu reclainer-tuoli olohuoneeseen. Oikein mukava mekanismilla varustettu lökötuoli. Mustat eivät olleet moksiskaan, mutta Cadolle tuoli oli kauhistus. Ilmeisesti on sitä mieltä, että tuoli syö istujan ja siinä sivussa pienen tervupojan. Tänään sentään on jo uskaltautunut olohuoneeseen, mutta häipyy hyvin vikkelään, jos mekanismia käyttää. Hassu koira!
Saatiin kotiin myös edellisellä viikolla tilattu reclainer-tuoli olohuoneeseen. Oikein mukava mekanismilla varustettu lökötuoli. Mustat eivät olleet moksiskaan, mutta Cadolle tuoli oli kauhistus. Ilmeisesti on sitä mieltä, että tuoli syö istujan ja siinä sivussa pienen tervupojan. Tänään sentään on jo uskaltautunut olohuoneeseen, mutta häipyy hyvin vikkelään, jos mekanismia käyttää. Hassu koira!
sunnuntai 9. maaliskuuta 2008
Meillekkin Blogi!
Täytyypä kokeilla, josko blogin aloittaminen yllyttäisi kirjoittelemaan kuulumisia useammin kuin tuonne kotisivuille. Ja tiedä vaikka innostaisi enemmän treenaamaankin, kun niitä tänne toisten luettavaksi kirjoittelee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)