sunnuntai 3. elokuuta 2008

Lenkkitokoa

Eilen illalla iski inspiraatio lähteä koirien kanssa remmilenkille ja treenaamaan tokoa viereiseen puistoon. Eikun romppeet reppuun, reeniliivi päälle ja matkaan koko katraan kera. Taidan kyllä seuraavan kerran pakata sen liivinkin reppuun, kun tuntuu tuolla Bettellä kierrokset nousevan jo pelkästä treeniliivistä sen verran, että lenkkeily kolmen koiran kanssa meinaa olla hankalaa. Onneksi on se kuonopanta!

Puistoon rakensin ensimmäiseksi ruudun, jonne jätin Cadolle pallon palkaksi. Cado siis pääsi aloittamaan tällä kertaa. Ensin muutama kaukojen istumaan nousu. Palataan taas käsimerkin käyttöön ja tällä kertaa toimi hyvin. Tosin matka taisi olla vain kaksi metriä. Hetki maahan menon vahvistamista klikkerillä. Toimii hyvin, kunhan muistan pitää käskyn iloisena. Sitten ruudun (tai siis tötteröittten) kimppuun. Hyvin lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi vasemmalle kulmamerkille ja ajatteli teurastaa sen. Ei kun muistuttamaan pallon olemassaolosta ja kaksi seuraavaa lähetystä menikin hienosti. Kolmas ilman palloa ja pysähdyksestä pallo. Neljännellä käskin pysäytyksen jälkeen vielä maahan ja siitä vasta palkka. Ihan hyvällä mallilla siis siihen nähden, että on taas tainnut mennä muutama kuukausi ilman ruututreenejä.

Bette pääsi seuraavaksi treenaamaan hieman seuraamista. Oli nyt tiiviimpi, mutta siitä poikittamisesta on vaikea sanoa. Ei nyt ainakaan ihan poikittain ollut. Kun nyt sitten tietäisi, kumpi on tärkeämpi korjata ensin, se suoruus vai tiiviys? Liikkeestä seisomista treenattiin takapalkalla. Pysähdyksestä sai vielä naminkin ennen patukalle vapautusta. Tässä meinaa vielä hiippailla, joten keskitytään jatkossa pysähdykseen. Bettekin pääsi treenaamaan ruutua. Vauhtia tuolla on aivan hirmuisesti ja hinku hakemaan lelua ruudusta aivan mahdoton.

Cadon kanssa otettiin vielä pari noutoa, kun oli sopivasti kerännyt kierroksia Betten treenatessa. Enpä ole tainnut koskaan nähdä tuolta koiralta niin nopeita ja tiiviitä kapulanpalautuksia kuin eilen!

Kismikin pääsi sitten lopuksi kiertelemään puiston puita ja oli aivan innoissaan. Kahden puuhun jääneen huuto vaan alkoi yltyä sellaiseksi, että kauhean kauaa en viitsinyt Kismiä juoksuttaa. Toivottavasti ei naapurit kauheasti häiriintynyt meidän treenihetkestä...

Ei kommentteja: