sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Pikku puuhastelua

Viikko taas vierähtänyt lähinnä kokeesta toipumisen merkeissä.

Betten kanssa on tullut otettua hieman takapiha tottista. Lähinnä seuraamista namipalkalla. Oikea paikka ja suoruus alkaa pikkuhiljaa löytyä. Se on vaan niin vaikea nähdä itse, koska seuraa suorassa. Paikallaolon kanssa on myös edistytty. Tänään pysyi jo hienosti ja alkaa rentoutua maatessaan.

Cadon kanssa on vain leikitty jalkapallolla ja siinä sivussa muutamia liikkeestä istumisia ja eteenmenoja. Kumma juttu, että kyllä mä kotona osaan käskyt antaa niin, että liikkeet onnistuu, mutta kokeessa en.

Eilen kävin tekemässä nuorisolle jäljet Kuusistossa. Cadolle tein ensimmäisen kerran lähes terävän kulman. Cadon jäljen vanhetessa tein Bettelle taas n. 100m pitkän makkarajäljen. Hieman pelotti, kun näytti olevan muurahaisia liikenteessä. Olihan niitä joihinkin makkaroihin eksynyt, mutta ei ne tuntunut Betteä haittaavan. Hyvin pysyi tyttö jäljellä, tosin suurin osa makkaroista taisi jäädä syömättä. Sitä saa kyllä jarrutella aikalailla! Jäljen jälkeen otettiin keppitreeniä tiellä. Hyvin se ottaa kepit ja tuo ne mulle. Pureskelee tosin aikalailla, mutta eiköhän se siitä suttaannu ajan kanssa. Täytyy varmaan kokeilla jo seuraavalla kerralla keppejä jäljellä.

Cadon jana oli taas samanlainen kuin ennen, etenee sen 5 metriä ja pysähtyy ihmettelemään. Toisella lähetyksellä lähti reippaasti, mutta liina oli solmussa risussa ja pysäytti sen. Tyhmä minä, kun en sitä huomannut! Kolmannella lähetyksellä sitten onnistui ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kepeillä ei taas oikein malta mennä maahan. Täytyy miettiä, kuinka sitä saisi vahvistettua. Terävässä kulmassa haki jälkeä melko pitkään. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja löytyihän se jälki viimein. Näitä siis treenataan jatkossa. Toinen hukka meinasi tulla, kun oli polun ylitys ja sitä polkua juoksi lenkkeilijä hieman ennen kuin lähdin Cadon kanssa jäljelle. Oikea jälki kuitenkin löytyi ja selvittiin kunnialla loppuun. Ihan hyvä, että noita häiriöitä tulee välillä treeneissäkin!

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Kokeilemassa

Tulipahan taas käytyä Cadon kanssa JK1-metsästyksessä... Ja ilman saalista taas...

Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.

Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.

Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.

Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!

perjantai 16. toukokuuta 2008

Nysse on valmis!

Vihdoinkin valmistui takapihan aita. Terassin portti tosin vielä odottaa kiinnityssysteemiä. Koirilla on nyt sitten tilaa temmeltää noin kolmannes tontista (n.400 neliöö). Toivottavasti ei enää tarvitse paljoa nurmikkoa siellä leikellä! Ja toivottavasti eivät aiheuta koko pensas- / perennaryhmän kuolemaa...

Etureuna on osittain puusta ja loppu vihreää metalliverkkoa. Ensi kokeilulla eivät koirat kylläkään osanneet sinne itsekseen jäädä, mutta kaipa ne siihen tottuu. Ettei vaan mene tehty työ hukkaan...

Kiitokset Jarille loppupätkän asennusavusta!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Reenailua

Tarvis varmaan palkata... bloginpäivittäjä ja puutarhuri...

Viime viikonloppuna oli aivan uskomattoman kesäinen sää. Lauantaina oltiin aika pitkään mökillä koko konkkaronkka. Iltapäivä meni aitaprojektia jatkaessa ja hiukan sain nurmikkoakin leikatuksi.

Illalla iski kuitenkin inspiraatio lähteä nuoriso-osaston kanssa Haunisiin tottistelemaan. Taisi tehdä Cadolle ihan hyvää, että oli Bette mukana ja ensin kentällä... Bette treenasi perusasentoa ja kontaktin pitämistä ja sitten leikittiin kahden pallon leikkiä. Otettiin siinä sivussa muutama istuminen ja maahanmenokin. Ne olikin pallopalkalla tosi nopeita ja tuntuisi tuo hyvin erottavan kummasta käskystä on kyse. Lopuksi vielä juoksutin sen pari kertaa matalan A-esteen yli pallo suussa. Cado pursui intoa, kun tuli sen vuoro. Käytiin yhdessä viemässä eteenmenopalkka kentän reunalle ja sitten hiukan seuraamista esteiden ympärillä. Pari "hyppynoutoa" ilman esteen suorittamista. Sillä kun ei fysiikka siihen metriseen hyppyyn riitä. Tämä vaatii vielä vahvistamista, tai sitten pitää heittää kapula niin reilusti sivuun, että ei tule epäselvyyttä pitäisikö hyppy suorittaa vai ei. A-estenouto onnitui laakista ja sitten eteenmeno ruokakupille. Vire säilyi koko lyhyen treenin. Tosin kapulalle varasteli...

Sunnuntaina oli vuorossa lisää aidan rakentamista ja Cadolla toko-treenit illalla. Salosen Laura oli lupautunut vierailevaksi kouluttajaksi. Käytiin läpi ongelmallisia liikkeitä, eli meille kaukoja ja liikkeestä maahanmenoa. Saatiin taas hyviä vinkkejä, joilla jatkaa työstämistä. Hyppynouto toko-esteellä meni hienosti, eli ei lauantain treenit sotkeneet onneksi sitä.

Maanantaina käytin Cadon Piiralla. Kerrankin saattoi lähteä sieltä hyvillä mielin! Selän liikkuvuus on nyt parempi, vaikka rintarangassa on edelleen jonkun verran jäykkyyttä. On se siis uskottava, että siitä Back on Track-loimesta on apua.

Tänään olikin sitten vuorossa nuoriso-osaston omat jälkitreenit. Cadolle tein suht lyhyen ja helpohkon jäljen. Jana meni tällä kertaa todella hienosti, irtosi hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Alussa ollut risukko aiheutti hieman päänvaivaa, mutta hetken mietinnän jälkeen hienohelma suostui rämpimään siitä läpi. Kaksi keppiä jäi nostamatta, mutta tuollehan on aina ollut mun hajuiset kepit vaikeita. En siis huolestu... Bettelle tein reilun 100m suoran, makkara joka 4.-5. askeleella. Alussa hieman pyöri, mutta sitten eteni hyvin. Pariin kertaan hieman tarkisteli sivuilta, mutta jarruttamalla palasi oikealle jäljelle. Hienosti meni, pikkuneidin kuudes jälki...

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Näkölähtöjä

Cado pääsi tällä kertaa jälkitreeneissä helpolla. Otettiin nyt leirillä saatujen ohjeiden mukaan muistikuvatreeniä janoilla. Näytin jäljentekijän Cadolle janan kohdalla ja hetsasin sitä hiukan. Sen aikaa odoteltiin, että Mira kerkesi pois metsästä ja samantien Erkille "ilmoittautuminen" ja janalle lähetys. Ensimmäisellä oli intoa niin paljon, että ampui samantien reilusti jäljestä yli, eikä voinut paljon jäljestämisestä puhua siinä hötäkässä kun vihdoin löysi jäljen. Keppikin piti väkisin nostattaa. Toisella yrityksellä lähti jo vähän rauhallisemmin, mutta hieman kaarrellen ja takajäljelle, vaikka näki mihin suuntaan Mira oli menossa. Kepin kuitenkin ilmaisi tällä kertaa hyvin, vaikka melko korkealla nenällä menikin. Kolmatta lähetystä saattoi jo sanoa täydelliseksi ja siihen sitten lopetettiin.

Treenin tarkoituksena on siis saada koiralle mielikuva siitä, että kun metsässä ilmoittaudutaan "tuomarille" niin se muistaisi, että siellä kauempana on kulkenut jäljentekijä. Täytyy nyt toivoa että näistä olisi apua tuohon meidän janaongelmaan. Sen kun vaan tietäis mistä johtuu se että toisinaan Cado lähtee hyvin janalle ja etenee ja toisinaan sitten taas jää vain jalkoihin pyörimään. Tiedä sitten onko ongelma koiran vai ohjaajan viretilassa... Taidan kuitenkin epäillä sitä jälkimmäistä...

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Viestiä ja pihatöitä

Aika uskomaton kevät, kun nurmikon joutui jo eilen leikkaamaan. Enpä muista olisiko sitä koskaan joutunut näin aikaisin tekemään. Samalla tuli hieman kaiveltua rikkaruohoja perennamaasta. Aika hyvin ovat taimet lähteneet kasvuun, vaikka se penkin laajennus menikin syksyllä niin myöhäiseksi. Narsissit, palloesikot ja kylmänkukat jo kukkivatkin.

Aamulenkin jälkeen mentiin juoksuttamaan Betteä Kaarinan jalkapallokentälle. Hyvin oivalsi heti mistä on kyse, kun puettiin PK-liivit päälle ja Henkka jäi kentän laidalle. Otettiin siis vielä ihan näkölähtöinä viisi pätkää. Ei tarvitse enää yllyttää vastaanottopäästä, vaan lähtee "vie"-käskyllä lujaa ja suoraan toisen luokse. Seuraavat treenit täytyykin varmaan jo ottaa metsän puolella. Kovasti näyttää Bette nauttivan juoksemisesta. Kuvan on ottanut Erja Juvakka edellis viikonlopun leirillä.


Loppu aamupäivä menikin sitten aitaverkon asennuksessa. Se kun ei ole itsekseen siirtynyt autotallista pihalle. Enää puuttuu nuo etupihanpuoleiset reunat. Päädyttiin nyt sitten siihen, että ne tulevat laudasta. Huomenna pitäisi yrittää suoriutua lautakauppaan, josko pääsisi koirat jo tänä kesänä nauttimaan pihalla oleilusta. Eihän me olla asuttu tässä kuin vasta kahdeksan ja puoli vuotta... Hitaasti hyvä tulee!