Täytyy taas välillä saada tännekin jotain aikaiseksi...
Syksy ei alkanut ihan niin kuin oletin. Tarkoitus oli treenata ahkerasti ja yrittää jopa sinne jälkikokeeseenkin, mutta toisin kävi. Lännenratsastustunti Hyvinkäällä viime viikon maanantaina muuttuikin yllättäen rodeoksi, jonka seurauksena sain ambulanssikyydin Tyksiin. 3. ja 4. lannenikamien okahaarakkeista löytyi murtumat ja nyt sitten on sairaslomaa lokakuun puoleen väliin asti. Kävellä saa muttei istua, joten autolla ajokin on kielletty. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, että selvisi näinkin vähällä. Huonomminkin olisi voinut käydä...
Alku kesästä tuli pyörähdettyä kahteen kertaan Salossa. Ensin agiliitämässä vitosen ja toisen sijan edestä. Ei ole helppoa, kun oma koutsi on tuomari. Saatiin kielto sellaisesta, josta vielä edellisenä keskiviikkona treeneissä sanottiin, että kieltoa ei vielä tulisi... ;) No, ei me sillä esityksellä oltaisi nollaa ansaittukaan. Harvoin on radalle lähtiessä sellainen tunne, että ei ole hajuakaan, kuinka radan ohjaisi.
Seuraavan viikon Salon reissun tarkoituksena oli meidän ensimmäinen tokokoe. Menikin ihan mukavasti lukuun ottamatta likkeestä maahan menon nollausta. Tuloksena silti 162,5 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto. Lisäksi oltiin vielä Tsaun piirinmestaruuskultaa voittaneessa joukkueessa.
Juhannuksen jälkeen oli vuorossa agirotu. Lauantaina avoimen SM-kisojen karsinnoissa otetiin sitten ensimmäinen hylly. Olin jo onnistunut tunkemaan Betten keinulla sekä ylös- että alastulokontaktien ohi, joten en sitten viitsinyt korjata rengasta, jonka se jostain syystä hyppäsi väärästä välistä. Sunnuntaina oltiin Agirotujoukkuekisassa Groonikot-joukkueessa. Kahdella väärään suuntaan suoritetulla hypyllä selvittiin todella haastavasta radasta. Meidän "lähes mölli"-joukkue sijoitus oli kuitenkin 23. 51 joukkueen porukassa. Ei siis niin kamalan huonosti!
Ylöjärveltä jatkettiinkin sitten Jyväskylän kautta Nilsiään mökille. Helteestä huolimatta tuli valloitettua sekä Pisa että Tahkovuori. Ja tietysti uitua ja saunottua paljon. Bettekin aloitti siellä juoksun, joten seuraavan viikonlopun Maaningan kisat jouduttiin jättämään väliin.
Loppu kesällä treenailut jäi aika vähiin mahdottomien helteiden takia. Jälkeä käytiin välillä tekemässä vaihtelevalla menestyksellä. Juhannuksen tienoilla jo tuntui siltä, että homma alkaa toimia, mutta sitten taas tauon jälkeen oltiin takaisin kohelluksessa. Ja nyt sitten sattui tämä ikävä onnettomuus, joten treenaamaan ei hetkeen päästä. Toivottavasti syksy on pitkä, että saadaan taas jälki johonkin tolkkuun ennen lumien tuloa.
Pari viikkoa sitten käväistiin vielä Porvoossa belgien agilitymestaruuksissa hakemassa hylätty tulos. Onneksi sentään matkaseuralaiset pärjäsivät paremmin. Anu ja Pyry tulivat ykkösluokassa kolmansiksi ja palkittiin vielä luokan toiseksi parhaana belginä. Joukkueessakin kisattiin, mutta yksikään joukkueista ei saanut kolmea hyväksyttyä tulosta. Meillä meni rata ihan kohtalaisesti kahdella riman pudotuksella.
Nyt sitten vain vietellään hiljaiseloa ja odotellaan selän tervehtymistä. Valmistuminen arboristiksikin siirtyy jonnekin tulevaisuuteen :( . Onpahan nyt aikaa lukea, tehdä yritystoiminnan näyttötehtävää ja neuloa... Vaikka sata kertaa mieluummin kyllä kulkisin syksyisessä metsässä...
perjantai 3. syyskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)