sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Aamu hallilla

Iskipä taas inspiraatio ja suuntaisin aamulenkille hallille. Ensin kierrettiin koko porukalla pieni lenkki ja sitten tottis taistoon. Vesisadekin malttoi onneksi pitää paussia, joten pystyi treenaamaan parkkiksella.

Ensin oli Betten vuoro treenata paikallaoloa ja seuraamista. Jäi ensimmäisellä hyvin, mutta nousi ylös lähes heti kun käännyin kohti. Sain sen kaukokäskyllä takaisin maahan. Palasin aika pian takaisin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa pysyi hienosti. Aikaa en katsonut, mutta reilun minuutin varmaan oli. Sitten hiukan seuraamista. Paikka ja kontakti hyvät. Vaikea sanoa, missä se takapää kulkee, mutta ei nyt ainakaan selkeästi poikittanut. Otettiin vielä liikkeestä seisomista. Pysähdyksestä palkka namilla ja seisomisesta vapautus taakse patukalle. Toimi hyvin. Pysäytyksen palkan voi varmaan pikkuhiljaa jättää pois, jotta ei totu käsimerkkiin.

Sitten koiran vaihto ja Cado paikallaoloon. Sehän siltä sujuu hienosti vaikka seikkailinkin ympäriinsä ja touhuilin sitä sun tätä. Liikkeestä seisomisessa taakse siirtyminen on edelleen vaikea. kokeilin palkkaa ensin takana, ei toimi. Palkka edessä näkyvillä toimii melko hyvin, jos vain muistan siirtyä taakse sen oikealta puolelta. Avo-hypyssä jäi taas ensin seisomaan ja istu käskyllä meni maahan. Eli pilkottiin taas liike osiin. Hyppy ja istuminen käsiavun kanssa onnistuu hyvin, joten tällä jatketaan hetki. Otettiin erikseen takaisin hyppyä eri kulmista, kun ei se kuitenkaan istu hypyn jälkeen keskelle estettä. Onnistui jyrkistäkin kulmista.

Ja taas koira vaihtoon. Tällä erää Bette treenasi luoksetuloa ja hyppyä. Eteen istumista lyheltä matkalta. Vaatii vielä ohjausta, jotta tulee suoraan ja oikeaan paikkaan. Vauhti luoksetuloja pallolla jalkojen välistä. Tulee todella vauhdikkaasti. Vähän melkein hirvitti, jos ei osukaan jalkojen väliin, vaan tulee täysillä päin toista jalkaa... Hyvin kuitenkin tähtäys pelaa. Hyppy ilman käsimerkkiä on näköjään vielä vaikea. Esteen taakse pysähtyy kuitenkin hyvin ja se riittääkin tällä hetkellä.

Cadon kanssa oli tarkoitus vielä ottaa luoksetuloa ja kaukoja, mutta vaikutti jo luoksetulojen aikaan sen verran innottomalta, että jätettiin kaukot treenaamatta. Eka luoksetulo suorana läpi, seuraava pysäytys pallolla. Kolmas oli tarkoitus ottaa kokeenomaisesti, mutta siitä tulikin paikalla istumis treeni. Lähti montakertaa hipsimään perään, joten palkkasin sitten istumisesta ja treenit loppui Cadon osalta siihen.

Bette pääsi vielä pujottelemaan. Kakkos kentän lyhyellä välillä olevillä kepeillä ei ottanut onnistuakseen, joten siirryttiin toisen kentän väljemmille kepeille. Siellä sujuikin kohtalaisesti. Tarvii vielä käsiohjausta, mutta eiköhän se siitä kun saa vaan käytyä treenaamassa.

Kismikin pääsi lopuksi tekemään muutaman pujottelun ja putken. Hinku sillä olis ollut kova hypyillekin, mutta en jaksanut niitä laskea alas. Maksi hypyistähän se ei enää yli pääse...

torstai 26. kesäkuuta 2008

Agiliitoa pitkästä aikaa

Betten juoksukin taas onnellisesti takana, joten pääsivät Henkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihin. Neiti oli yllättävänkin rauhallisella tuulella ja toimi hyvinkin hienosti. Se alkaisi sitten pikkuhiljaa olemaan keppejä vaille kisakunnossa. Ohjaajalla tosin pitkä agilitytön aika näkyy, mutta eiköhän se siitä.

Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Juhanus huvinsa kullakin

Niin se juhannuskin sitten meni.

Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.

Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.


Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Liedonperällä

Pitkästä aikaa Merjan kanssa treenaamassa jälkeä. Cado oli onnesta soikea Merjan nähtyään.

Cadolle tehtiin ensin pari mielikuvajanaa ruokapalkalla. Ensimmäisellä otti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan muutaman metrin jälkeen. Toinen meni todella mallikkaasti. Merja oli myös tallannut n. 300m pitkän jäljen valmiiksi vanhenemaan. Sille janalle lähtö oli selvästi epävarmempi. Eteni kuitenkin suht hyvin, tosin oikaisi hieman purkilleen. Ekassa kulmassa pyöri hetken. Selityskin löytyi, kun kulma oli terävämpi kuin 90 astetta. Löysi kuitenkin jäljen hyvin. Kaikki kepit löytyi ja ihan hienosti poika teki töitä. Sen janan kun vain sais jotenkin toimimaan! Kiitos Merja treeniseurasta!

Kotipihalla otettiin Betten kanssa jo minuutin paikallaolo. Ensimmäisellä jätöllä karkasi, mutta toisella yrityksellä onnistui. Hieman haisteli juuri ennen kuin minuutti tuli täyteen, muuten ihan mallikelpoinen suoritus. Edistystä siis nähtävissä. Sitten hieman seuraamista. Eipä ole jalkapallo maailman kätevin motivaatioesine, mutta minkäs teet jos se on SE paras palkka. Hienosti Onnistui jo käännöksetkin. Ainakin omaan silmään näytti seuraavan suorassa. Lopuksi vielä eteenmenoa pallolle. Sinkoo kyllä mieletöntä vauhtia. Tätä otettiin heti eri suuntiin, ettei vaan tule samaa ongelmaa kuin Cadolla.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Viikot ne vaan vierii

Laiskamato on taas iskenyt ja mitään en ole saanut kirjoiteltua.

Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.

Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.

Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!

Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...