perjantai 31. joulukuuta 2010

Uusi talviharrastus ;)

Autotallin perukoilta löytyneelle potkukelkallekin on vihdoin käyttöä. Nyt kun tuota lunta tuntuu täälläkin piisaavan, niin pitihän se kelkka sieltä autotallista ulos kaivaa. Bette näyttäisi nauttivan yli kaiken, kun pääsee kerrankin lenkillä juoksemaan niin kovin kuin vain kintuista pääsee. Kuskia hieman vauhti välillä hirvittää, mutta hyvin on neiti oppinut hiljentämis- ja suuntakäskyt. Toivottavsti tästä liikuntamuodosta saa nauttia vielä tulevinakin talvina!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011!

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Silmäpeilauksessa

Torstaina käytiin Betten kanssa Illukan Tuomaksella silmäpeilauksessa. Perinnöllisiä silmävaivoja ei löytynyt tälläkään kertaa. Vasemman silmänsä neiti on jossain vaiheessa joskus telonut, kun sarveiskalvossa on arpi. Kyllähän sen nyt huomaa, kun tietää katsoa... Sitä se on, kun on enemmän vauhtia kuin järkeä! ;)

Nyt sitten vain odotellaan juoksuja....

lauantai 20. marraskuuta 2010

3 kisaa Tsaukkilassa

Tulipa sitten tehtyä testi ja ilmoitettua Bette kaikkiin kolmeen ykkösen kisaan...

Aamulla jännitti ja hermostutti ihan kamalasti. Jarmo Jämsä oli suunnitellut varsinaisen juoksuradan ensimmäiseksi agilityradaksi. Rataan tutustuessa hermostutti vielä enemmän, kun ei oikein meinannut jalat lähteä liikkeelle. Eilinen autossa istuminen sai selän aika hyvin jumiin. Lähdettiin numerolla kuusi, joten kauheasti ei jäänyt aikaa rataan tutustumisen ja startin väliin. Sain Betten kuitenkin kohtuullisen hyvin hanskaan ennen radalle lähtöä. Se jopa pysyikin lähdössä hyvin! Ensimmäisellä suoralla oli kaksi hyppyä, pituus ja kepit. Hienosti neiti paineli täydessä vauhdissa kepeille ja kesti takaa leikkauksenkin. Kepeiltä 180 astetta takaisin suoraan putkeen, josta hypylle ja taas putkeen. En oikein hyvin kerennyt Betten vauhtiin, joten hiukan kyseli ennen hyppyä, että minne mennään. Putken jälkeen tuli taas kaksi hyppyä takaisin päin ja A:lle. Kontaktit oli HIENOT! siitä renkaalle ja takaa leikkaus hypylle, josta taas tulosuuntaan hypyn kautta puomin ylös menon alla olevaan putkeen. Hypyn kautta tiukasti puomille. Siinä taisi hieman rima kolahtaa, kun oli pakko kääntää tiukasti, ettei ajaudu edelliseen putkeen. Puomin alastulo kontaktille jarrutti hieman turhan aikaisin, mutta teki sen kuitenkin nätisti ja sitten olikin enää kaksi hyppyä maaliin. NOLLA!!!! Ajassa hävittiin Oreniuksen Jounille ja bordercollie Napille vajaa 4 sekuntia, eli ei ollenkaan paha. Tultiin siis toisiksi.

Toinen rata olikin sitten katastrofi. Pysyi kyllä lähdössä hyvin, mutta ryntäsi radalle hullunraivolla suoraan keskelle ensimmäistä rimaa. Kolmantena esteenä oli puomi, jonka jälkeen putki. Neiti päätti sitten singota jo puolesta välistä puomin alas tulevaa osaa putkeen, joten jätettiin sitten leikki siihen. Aivan turha olisi ollut edes yrittää tuossa mielentilassa olevan koiran kanssa tehdä rataa loppuun!

Kolmas rata olikin Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata. Oikein mukavan oloinen rata, jossa yksi vauhti suora. Tällä kertaa Bette oli noussut lähdössä seisomaan, mutta ei kuitenkaan karannut. Jo toisella hypyllä tuli rima alas. Taisi olla neidillä liian kiire edessä olevaan putkeen... Putken jälkeen tuli muuri, josta käännyttiin vauhtisuoralle: hyppy, rengas, pituus ja hyppy. Ei vaan meinaa mulla vauhti riittää tuollaisille suorille, joten jouduin lähettämään Betteä edelle. Pääty hypyltä käännyttiin takaisin päin kepeille ja taisi tulla siinä hieman liian aikainen haltuun otto, kun rima tuli taas alas. Saatiin vielä tiputettua pussin jälkeinenkin rima, eli tulos 15. Muuten ihan kohtuullisen hyvän tuntuinen rata. Kierroksia ehkä koiralla kuitenkin hieman liikaa, kun ei malta hypätä kunnolla.

Mitä tästä opimme? Omiin kisoihin ilmoitan tästä lähtien joko vain yhteen starttiin tai sitten ensimmäiseen ja viimeiseen, että saan Betten välillä kotiin rauhoittumaan. Kerää autossa odotellessa niin kovat kierrokset, että ei oikein pysy enää homma hanskassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava kisapäivä! Nyt on tosin kintut ja selkä "hieman" jumissa, mutta eiköhän tästä hengissä selvitä.

Saas nyt sitten nähdä päästäänkö ennen mammalomaa enää kisaamaan. Loppiaisena olisi Porissa ykkösluokan kisat hiekkatekonurmella, joihin olisi tarkoitus lähteä. Ellei sitten juoksu ala jo aiemmin... Olisihan se ollut mukava saada Bette nostettua kakkosluokkaan ennen pennutusta.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Pennelisivu

Sainpa vihdoin väsätyksi jonkinmoisen pentuilmoitussivun. Löytyypi tästä.

Laitanpa tänne videon nuorenparin ensitreffeiltä <3 .


keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Aksauksen jälkeistä pohdintaa...

Meinasi jo välillä melkein parku päästä treeneissä tänään, kun mikään ei tuntunut sujuvan niin hyvin kuin pitäisi. Kierrokset Bettellä nousee ihan älyttömästi kun hallissa treenaa samaan aikaan muita. Asiat, jotka onnistuu itsekseen ei sitten meinaa onnistua ryhmätreeneissä millään. No, saatiin sentään ihan onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi.

Itseltä vaan meinaa välillä unohtua se tosiasia, että mehän ihan oikeesti ollaan vasta ykkösluokkalaisia. Ei siis voi olettaa, että kolmosen kuviot sujuisivat ongelmitta. Ja eihän me olla varsinaisesti treenattu kuin vasta vuosi. Josta juoksujen ja mun sairaslomien takia voi jo laskea 4-5 kuukautta pois. Eli ei vaan pitäisi odottaa itseltä liikoja...

Mutta tärkeintähän on, että koira nauttii tekemisestä! Ja ohjaajakin edes joskus... ;)

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Metsässä taas

Kun kerran vauhtiin päästään ja aikaakin on, niin tuli tällä kertaa ajeltua aamulla Hepojoelle. Säikähdin jo, että joudun etsimään toisin jäljestyspaikan, kun tiellä käpsytteli setä pyssyn kanssa. Onneksi oli vain yksinäinen pupujahtilainen ja saatiin lupa tehdä jälki siihen mihin ajattelin.

Bettelle reilun 300m kiemurteleva jälki jolla 3 keppiä. Janalla eteni aivan oudon rauhallisesti nenä maassa. Otti kuitenkin takajäljen, jonka vain korjasin oikeaan suuntaan. Alku oli hieman hapuilevaa, mutta hyvin teki töitä nenä alhaalla. Kepit löytyi kaikki ja tekeminen oli muutenkin kohtuu rauhallista. Nyt ei ollut edes nameja jäljellä. Olisko se alun haparointi sitten johtunut siitä, että ei saanut vahvistusta edellisten päivien tapaan.

Cadon jälki oli ehkä hieman pidempi ja samoin kolme keppiä. Takajälki oli näköjään päivän sana, koska Cadonkin piti sinne lähteä. Muuten jälki sujui totuttuun tapaan löysällä liinalla kepeillä maahan lysähtäen. Kyllä se vaan on mainio jälkikoira!

Jälkien vanhetessa kävin tallaamassa esineruudun. Leveyttä ei ollut ihan täyden ruudun vertaa, mutta syvyyttä se 50m. Kolme esinettä, kaksi melkein takakulmissa ja yksi keskellä hieman puolenvälin etupuolella. Cado sai aloittaa ruudussa heti jälkensä ajettuaan. Haki reippaasti molemmat takakulmien esineet. Lopetettiin siihen, kun intoa vielä oli jäljellä. Bette yritti karata ruutuun, kun vein sen sinne vapaana. Onneksi kokeessa saa viedä kytkettynä, niin ei tule ainakaan sitä ongelmaa, että siellä karkaisi. Ensimmäisellä lähetyksellä ampui oikeaan takakulmaan niin paljon kuin kintuista lähti ja nappasi sieltä esineen. Luovutuksessa liukui ainakin metrin istuallaan mun eteen, kun oli hieman tuota vauhtia. Toisella lähetyksellä koitin lähettää sen keskeltä ruutua. Ampui sitten sinne vasempaan takakulmaan ja toikin sieltä samantien esineen. Se etuosassa keskellä oleva sitten tuottikin vaikeuksia. On ilmeisesti tullut treenattua liikaa noita takaosan esineitä, kun hakee vaan jatkuvasta takalinjalle, eikä millään meinaa tarkistaa ruudun keskiosaa. Saatiin sitten viimein sekin esine ylös ilman näyttämistä. Täytyy muistaa nyt hetki vahvistaa sitä ruudun keskustaa. Luovutuksissa pureskelee, joten sitäkin pitäisi varmaan treenata erikseen. Intoa ainakin löytyy!

Saas nyt nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä treenaamaan. Iltaisin ei enää töiden jälkeen valoisalla ennätä ja ensi viikonloppukin taitaa olla niin täynnä ohjelmaa, ettei metsään välttämättä ennätä. Toisaalta ei kyllä tämän onnistuneen treeniputken jälkeen edes kauheasti harmita, vaikka lunta ja pakkasta jo tulisikin!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Vain lahjattomat treenaa (paitsi agilityä)

Eilen suoriuduin vihdoin tekemään jäljen Bettelle ennen epävirallisia agilitykisoja. Jäljellä mittaa n. 200 metriä, yksi kulma ja kolme keppiä. Yllättäin osuin melko leveään ojaan, jonka yli oli vaan mentävä. Janalla (n. 10m) Bette eteni hienosti ja nappasi jäljen. Palasi tosin takaisin syömään sinne jättämäni namit... Lähti kuitenkin hyvin jäljelle ja jäljesti tosi tarkasti, eikä edes ihan mahdottomasti joutunut jarruttelemaan. Ojaa ennen hieman ihmetteli, kun reunalla oli erittäin tiheässä kuusen taimia. Molemmat suunnat tarkistettuaan painui kuitenkin kuusikon läpi ja reippaasti ojan yli. Jouduin sen sitten pysäyttämään, että pääsin itsekin ojasta rämpimättä siellä polvia myöten. Hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä uudesta käskystä. Tämän kanssa on aikaisemmin ollut hieman vaikeuksia. Välikepit nosti reippaasti ja jatkoi hyvin kepeiltä. Kulma meni kuin kiskoilla. Viimeisellä suoralla hieman seilasi, kun vierestä oli selvästi kulkenut joko toinen ihminen tai jokin elukka. Viimeisen kepinkin bongasi hienosti. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen!

Metsästä jatkettiin sitten hallille epiksiin. Mölleissä starttasi ensimmäistä kertaa yhtä lukuun ottamatta kaikki koulutettavani. Hienoja ratoja tekivät! Pientä kisajännitystä oli tosin havaittavisssa muutamien ohjauksessa ;) . Itsellä oli tarkoitus ottaa lähtökontrolli treeni. Tällä hetkellähän meillä on käytössä se, että jätän Betten maahan, kaukokäskyllä istumaan ja sitten vasta on lupa tulla. Kävin sen kaksi kertaa palkkaamassa istuman nousemisesta. Ja kolmannella lähdin, tyhmä, radalle. Taisi treeni nostaa kierroksia sen verran, että neiti vaan sinkoili esteeltä toiselle. Olisi siis pitänyt jättää rata tekemättä! Tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla... Kontaktit kuitenkin onnistui hienosti. Ja tuli muistutus siitä, että estevalikoimaan kuuluu myös pöytä, jota ehkä olisi aiheellista treenata joskus.

Tänä aamuna huristeltiin Lielahteen tsekkaamaan kesällä "löytämämme" metsä. Siistiä mäntykangasta kun ei näiltä nurkilta ihan joka paikasta löydy. Tein nyt Bettelle reilun 400m jäljen, jana reilu 15m ja 4 keppiä. Jäljellä oli muutama kulma ja muuten mutkitteli epämääräisesti. Jäljen vanhetessa käytiin kävelemässä metsäteitä. Ympäristöstä löytyi aika erilaisia metsätyyppejä, eikä taloja ole lähimaillakaan. Aika ihanteellinen jäljestys paikka! Janalla neiti eteni erittäin hyvin ja nappasi jäljen niin kuin kuuluukin. Kakkoskepistä meni jostain syystä yli, mutta nostatin sen, koska itse sen huomasin. Muuten jäljesti taas oikein mallikkaasti. Muutama tarkistus siellä täällä, mutta ei mitään älytöntä kohellusta. Harmi, kun ei ole enää kokeita tälle syksylle. Olisi ollut kiva päästä kokeilemaan sitä JK1:stä ennen pennuttamista.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Liikkeellä taas

Sairaslomat on nyt lusittu ja pikku hiljaa pitäisi palata normaaliin arkeen. Aika uskomattoman nopeasti kunto luhistuu. Kuuden viikon lähes liikkumattomuuden jälkeen jo reilun puolen tunnin kävelylenkki sai jalat maitohapoille ja hien lentämään. Puhumattakaan juoksemisesta...

Siitä huolimatta on jo keretty muutamaan kertaan hallille treenaamaan agilityä. Voi sitä kiljuntaa, kun Bette pääsi kuuden viikon tauon jälkeen hallille! Hyvin oli kuitenkin kontaktien suoritustavat pysyneet muistissa. Eiköhän sitä kisaura jatku, kunhan oma kunto hieman kohenee.

Jäljelle ei olla vielä uskaltauduttu, mutta ajatuksissa kuitenkin olisi edes muutaman "mieleenmuistuttelu"-jäljen ajaminen ennen lumien tuloa.

Viime sunnuntaina ajeltiin Kouvolaan "ensitreffeille" tutustumaan sulhokandidaatti Frediin (FIN MVA & KVA JK3 Voo Doo´s Lee). Hyvä vaikutus taisi olla molemminpuolinen ja todennäköisesti uusi reissu Kouvolaan on edessä vuoden vaihteen paikkeilla. Pistäkääpä korvan taakse, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut kunnon kokoisesta bölggäripennuista ;).

Tervun retale linkuttaa. Oli saanut eilisaamun peuranjäljitysjahdissa viiltohaavan oikean etujalan kannusvarpaan juureen. On aika ilkeän näköinen. Toivottavasti ei vaan tulehdu.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kesä mennyt on... syksy saapuu...

Täytyy taas välillä saada tännekin jotain aikaiseksi...

Syksy ei alkanut ihan niin kuin oletin. Tarkoitus oli treenata ahkerasti ja yrittää jopa sinne jälkikokeeseenkin, mutta toisin kävi. Lännenratsastustunti Hyvinkäällä viime viikon maanantaina muuttuikin yllättäen rodeoksi, jonka seurauksena sain ambulanssikyydin Tyksiin. 3. ja 4. lannenikamien okahaarakkeista löytyi murtumat ja nyt sitten on sairaslomaa lokakuun puoleen väliin asti. Kävellä saa muttei istua, joten autolla ajokin on kielletty. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, että selvisi näinkin vähällä. Huonomminkin olisi voinut käydä...

Alku kesästä tuli pyörähdettyä kahteen kertaan Salossa. Ensin agiliitämässä vitosen ja toisen sijan edestä. Ei ole helppoa, kun oma koutsi on tuomari. Saatiin kielto sellaisesta, josta vielä edellisenä keskiviikkona treeneissä sanottiin, että kieltoa ei vielä tulisi... ;) No, ei me sillä esityksellä oltaisi nollaa ansaittukaan. Harvoin on radalle lähtiessä sellainen tunne, että ei ole hajuakaan, kuinka radan ohjaisi.

Seuraavan viikon Salon reissun tarkoituksena oli meidän ensimmäinen tokokoe. Menikin ihan mukavasti lukuun ottamatta likkeestä maahan menon nollausta. Tuloksena silti 162,5 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto. Lisäksi oltiin vielä Tsaun piirinmestaruuskultaa voittaneessa joukkueessa.

Juhannuksen jälkeen oli vuorossa agirotu. Lauantaina avoimen SM-kisojen karsinnoissa otetiin sitten ensimmäinen hylly. Olin jo onnistunut tunkemaan Betten keinulla sekä ylös- että alastulokontaktien ohi, joten en sitten viitsinyt korjata rengasta, jonka se jostain syystä hyppäsi väärästä välistä. Sunnuntaina oltiin Agirotujoukkuekisassa Groonikot-joukkueessa. Kahdella väärään suuntaan suoritetulla hypyllä selvittiin todella haastavasta radasta. Meidän "lähes mölli"-joukkue sijoitus oli kuitenkin 23. 51 joukkueen porukassa. Ei siis niin kamalan huonosti!

Ylöjärveltä jatkettiinkin sitten Jyväskylän kautta Nilsiään mökille. Helteestä huolimatta tuli valloitettua sekä Pisa että Tahkovuori. Ja tietysti uitua ja saunottua paljon. Bettekin aloitti siellä juoksun, joten seuraavan viikonlopun Maaningan kisat jouduttiin jättämään väliin.

Loppu kesällä treenailut jäi aika vähiin mahdottomien helteiden takia. Jälkeä käytiin välillä tekemässä vaihtelevalla menestyksellä. Juhannuksen tienoilla jo tuntui siltä, että homma alkaa toimia, mutta sitten taas tauon jälkeen oltiin takaisin kohelluksessa. Ja nyt sitten sattui tämä ikävä onnettomuus, joten treenaamaan ei hetkeen päästä. Toivottavasti syksy on pitkä, että saadaan taas jälki johonkin tolkkuun ennen lumien tuloa.

Pari viikkoa sitten käväistiin vielä Porvoossa belgien agilitymestaruuksissa hakemassa hylätty tulos. Onneksi sentään matkaseuralaiset pärjäsivät paremmin. Anu ja Pyry tulivat ykkösluokassa kolmansiksi ja palkittiin vielä luokan toiseksi parhaana belginä. Joukkueessakin kisattiin, mutta yksikään joukkueista ei saanut kolmea hyväksyttyä tulosta. Meillä meni rata ihan kohtalaisesti kahdella riman pudotuksella.

Nyt sitten vain vietellään hiljaiseloa ja odotellaan selän tervehtymistä. Valmistuminen arboristiksikin siirtyy jonnekin tulevaisuuteen :( . Onpahan nyt aikaa lukea, tehdä yritystoiminnan näyttötehtävää ja neuloa... Vaikka sata kertaa mieluummin kyllä kulkisin syksyisessä metsässä...

torstai 20. toukokuuta 2010

Sisäinen nörtti löytyi!

Ja sai haettua netistä ohjelman, jolla sai videokameran DVDn muutettua sellaiseen muotoon, että tallennus tietokoneelle ja siirtäminen nettiin onnistuu. Täytyy varmaan tutustua ohjelmaan vielä tarkemmin, josko löytyisi mahdollisuus myös parempilaatuiseen videoon. Mp4 pakkaa vähän turhankin tiukkaan ja laatu kärsii, mutta eiköhän näistä jotain selvää saa.







Sunnuntain rata jäi valitettavasti (tai onneksi ;) ) kuvaamatta.

Hälsningar från Åland!

Viime perjantaiaamuna pakattiin autoon koirat ja kamppeet ja suunnattiin satamaan jonottamaan Viking Amorellalle suuntana Ahvenanmaa. Laivamatka meni rattoisasti syödessä ja tuttujen kanssa höpistessä. Koiratkin pääsivät välillä hytistä kannelle ihailemaan merimaisemia.


Maarianhaminaan päästyä käväistiin kaupassa ja jatkettiin matkaa vuokramökille. Laivalla jo kävi selville, että olemme mökin ensimmäiset viralliset vieraat ja mökin omistajalla on musta belggari. Pienet on piirit... Komea mökki Ytterbystä sitten löytyikin. Mukavasti omassa rauhassa, niin saivat koiratkin olla vapaana pihalla. Voi kyllä suositella lämpimästi! Pistäkäähän muistiin Viking Linen mökki nro 072970.


Illalla käytiin vielä kävelemässä Maarianhaminan keskustassa. Puusilmä ei tietenkään osaa levätä lomallakaan...


Lauantai aamu valkeni aurinkoisena ja lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Googlen varsin mainioista ajo-ohjeista huolimatta löydettiin perille. Tosin taidettiin tehdä useamman kilometrin kiepaus aivan loppusuoralla. Jos ei oltais käännytty ohjeiden mukaan, olisi kisapaikalle ollut n. 300m... Täytyy varmaan laittaa navigaattorin hankinta vakavasti harkintaan.

Melko pian päästiinkin tutustumaan ensimmäiseen rataan, joka oli hyppyrata. Aivan mahdotonta kisapaniikkia ei tällä kertaa esiintynyt. Hieman vaan mietitytti aloitus, hypyltä avoimessa kulmassa oleville kepeille ja pujottelun kotikenttää kapeammat välit. Hyvin rata kuitenkin meni. Yksi kielto puolessa välissä olleelle putkelle, eli tuloksena 5vp ja sillä luokkavoitto.
Päivän toinen rata oli agilityrata. Radan alussa oli taas muutama miettimistä vaativa kohta, joista kuitenkin suoriuduttiin hyvin. Kontaktit onnistuivat kaikki. Valitettavasti toiseksi viimeisenä olleelle muurille ei Betten askel sopinut, vaan rysäytti siitä läpi. Tuloksena tältäkin radalta 5 voiton kera.


Loppupäivä vietettiinkin sitten mökillä lepäillen ja tuli sitä käytyä kolmosluokan kisojakin katsomassa. Hirveän pitkään ei vaan jaksettu paahteisella kentällä kärvistellä. Kesäkeli yllätti matkailijan, kun ei tullut edes shortseja pakanneeksi matkaan!


Sunnuntai aamuna olikin taas pilvistä ja hieman satelikin kisapaikalle ajeltaessa. Sateenvarjon alta sai seurata pienempien säkäryhmien koirien suorituksia. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ennen maksien rataan tutustumista. Tällä radalla olikin vauhdikas alku: hyppy-rengas-pituus-puomi aivan suorassa linjassa. Tiesin kyllä, että sateen kastelemalle puomille täytyy ottaa kunnon haltuunotto ja parhaani yritinkin. Bette kuitenkin liukastui puomin päällä ja sekosi jalkoihinsa sen verran, että tipahti (onneksi jaloilleen) alas laskevan osan puolesta välistä. Ennen päädyssä ollutta mutkaputkea tuli pieni ohjaajan sijoittumisvirhe, jolloin Bette ei aivan suoraviivaisesti edennyt putkeen ja saatiin siitä kielto. Yksi rima tuli vielä A-esteen jälkeen alas, eli tulos 15 ja tällä sijoituttiin siskopuoli Jessin jälkeen toisiksi. Kaikki muut kilpakumppanit hylkääntyivät...

Cadokin pääsi välillä haistelemaan kisatunnelmaa ja tekemään vähän tokoa ja pujottelua.


Lopputuloksena saatiin siis 55euron edestä lahjakortteja VikingLinelle shoppailuun, 12kg koiranruokaa, pari savikippoa ja yhden pokaalin. Kaikkiin ratoihin sai olla ihan tyytyväinen ja Betten käyttäytymiseen kispaikalla ylipäätänsä. Oikeastaan ei edes harmita, vaikkei niitä nollia saatukaan. Ykkösissä on ihan mukava kerätä kisakokemusta.

Kotimatka menikin taas ihan mukavasti tuhlatessa lahjakortteja. Karkkia taitaa nyt riittää useammaksikin viikoksi. Mukava oli kuitenkin palata viikonlopun aikana vihertyneeseen Turkuun. Ahvenanmaalle täytyy kyllä päästä toistekin kesäaikaan kisaamaan!

maanantai 10. toukokuuta 2010

Agilityvideot 1.5.2010

Tässäpä linkit videoihin, jos joku ei Facebookilainenkin tahtoo videot nähdä.

KisaA

KisaB

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kisaurat korkattu!

Vapunpäivän aamuna oli havaittavissa lievää pahoinvointia. Se EI todellakaan johtunut liian rankasta vappujuhlinnasta, vaan edessä oli ensimmäiset viralliset agilitystartit melkein neljään vuoteen. Bette siis pääsi vihdoin aloittamaan agilitykilpauransa. Edellisen keskiviikon rusettikisojen mölliradan voitto antoi ihan hyvän pohjan lähteä virallisiin.

Ensimmäiselle radalle lähdettäessä ohjaaja oli aivan totaalisessa hermoilukoomassa, joka valitettavasti näkyi myös radan kulussa. Heti ensimmäinen rima tippui, keinulla lähti kuin Matti Nykänen, kepeiltä tuli jostain syystä kesken pois ja vielä onnistuin vedättämään koiran yhden hypyn ohi. Kontaktit sentään onnistui!

Toiselle radalle olikin jo helpompi lähteä ja siltä saatiinkin aikaiseksi puhdas rata ja luokkavoitto. Viimeinen este tosin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun Bette hyppäsi mua vasten juuri ennen viimeistä estettä. Onneksi tuomari tulkitsi sen koiran kosketukseksi eikä mun, joten säästyttiin vitoselta. Radan jälkeen sain kuulla, että Bette oli kompastunut keinulta alas tullessaan ja siitä piti tulla tiedottamaan kahden viimeisen hypyn välissä.

Videot radoista pitäisi saada huomenna...

Tiistaina olikin sitten vuorossa seuraavat jännitykset, eli BH-koe. Tottis meni ihan kohtuullisesti. Ensin jouduttiin paikallaoloon. Hieman jännitti, kuinka pysyy, kun tuomari laittoi seuraamiskaavion pitkän sivun tosi lähelle paikallaoloa. Bette oli hyvin taitava ja makasi suht rauhallisesti koko ajan, eikä edes ponkaissut heti istumaan kun palasin vierelle, vaan malttoi odottaa käskyä. Seuraamiset meni kohtalaisesti, ei aivan vire pysynyt kahta kaaviota, mutta mukana hengasi kohtuu hyvällä kontaktilla kuitenkin. Henkilöryhmää hieman pällisteli remmiseuruussa ja olisi mennyt haistelemaan sormia. Tarvis varmaan treenata sitäkin joskus... Vapaana oli henkilöryhmäkin parempi. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Otti häiriötä valmistelevassa osassa tuomarin kynän napsuttelusta, eikä ilmeisesti kuullut käskyä kunnolla. Onneksi reagoi kuitenkin edes jotenkin. Liikkeestä maahan meno ja luokse tulo vinoa eteen istumista lukuun ottamatta liki täydellinen. Kaupunki osuudessa ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että näkyy päälle, ettei ole paljon tuollaisissa tilanteissa ollut, eikä saisi vetää remmissä ;). Missäpä me maalaiset kauheassa hälinässä kuljettaisiin...

Jotain siis ollaan saatu treenattua, vaikka blogiin en olekaan saanut kirjoitettua. Enkä vieläkään lupaa parantaa tapojani! ;D

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Black Master´s Kismet Kiss 14.4.1997-5.3.2010


Kismin vointi kävi viime viikkojen aikana huonommaksi ja huonommaksi. Rappujen kiipeäminen oli vaikeaa, eikä lenkeilläkään enää halunnut liikkua. Joten oli aika tehdä rakkaalle ystävälle viimeinen palvelus...

Viimeinen matka tehtiin agilityhallin kautta, jossa Kismi pääsi vielä viimeisen kerran tekemään putken ja kepit. Jokaisen kepin mummeli kiersi niin kuin kuuluikin, mutta hyvin hitaasti. Silmissä vielä kuitenkin syttyi se vanha kipinä, kuten aina agilityradalla.

Ikävä ja suru on suunnaton...

Hyvää matkaa Kismi-rakas ja vie terveisiä Tessalle, Pamille ja Nelsonille!

maanantai 8. helmikuuta 2010

Agilityvuosi korkattu

Vihdoin päästiin mekin aloittamaan tämän vuoden agilitytreenailut.

Hyvin Bette muisti pitkästä tauosta huolimatta, mistä olikaan kyse. Kontaktit toimi loistavasti ensimmäisellä radalla. Toisella hieman jouduttiin muistelemaan, kuinka A:n alastulolla pitikään toimia. Edessä ollut pujottelu ilmeisesti houkutteli liikaa. Kiitokset Anulle ja Pyrylle treeniseurasta!

Ohjaaja sen sijaan on melko rapakunnossa. Viime viikon flunssailu ja kuumeilu on vienyt yllättävästi voimat. Mutta eiköhän se tästä vielä parane. Toivottavasti keskiviikoksi lupailtu kova pakkanen ei toteudu, jotta päästäisiin ihan oikeisiinkin treeneihin.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Juoksua pukkaa

Niinpä tietysti! Pakkaset vihdoin ja viimein hellitti ja ajatus oli päästä vihdoinkin kunnolla treenaamaan agilityä. Rapuissa oli aamulla pari tippaa verta ja juoksuhan se oli Bettellä alkanut. Voiko huonompaa tuuria taas olla! Nyt sitten saadaan sitä treenaamisen aloittamista odotella melkein koko seuraava kuukausi.

Toivottavasti lumet sentään pysyy, jos vaikka pääsisi sitten edes sitä vetohiihtoa kokeilemaan. Viime sunnuntaina tulikin jo käytyä suksilla, mutta en uskaltanut Betteä vielä valjaisiin laittaa. Sai juoksennella ihan vapaana mukana koko lauma. Kismikin jaksoi hyvin sen puolentuntia jäällä juosta.

Kotisivut muutti

Kotisivut löytyvät nykyisin osoitteesta www.kartikki.net/belgijengi .