Metsässä taas

Kun kerran vauhtiin päästään ja aikaakin on, niin tuli tällä kertaa ajeltua aamulla Hepojoelle. Säikähdin jo, että joudun etsimään toisin jäljestyspaikan, kun tiellä käpsytteli setä pyssyn kanssa. Onneksi oli vain yksinäinen pupujahtilainen ja saatiin lupa tehdä jälki siihen mihin ajattelin.

Bettelle reilun 300m kiemurteleva jälki jolla 3 keppiä. Janalla eteni aivan oudon rauhallisesti nenä maassa. Otti kuitenkin takajäljen, jonka vain korjasin oikeaan suuntaan. Alku oli hieman hapuilevaa, mutta hyvin teki töitä nenä alhaalla. Kepit löytyi kaikki ja tekeminen oli muutenkin kohtuu rauhallista. Nyt ei ollut edes nameja jäljellä. Olisko se alun haparointi sitten johtunut siitä, että ei saanut vahvistusta edellisten päivien tapaan.

Cadon jälki oli ehkä hieman pidempi ja samoin kolme keppiä. Takajälki oli näköjään päivän sana, koska Cadonkin piti sinne lähteä. Muuten jälki sujui totuttuun tapaan löysällä liinalla kepeillä maahan lysähtäen. Kyllä se vaan on mainio jälkikoira!

Jälkien vanhetessa kävin tallaamassa esineruudun. Leveyttä ei ollut ihan täyden ruudun vertaa, mutta syvyyttä se 50m. Kolme esinettä, kaksi melkein takakulmissa ja yksi keskellä hieman puolenvälin etupuolella. Cado sai aloittaa ruudussa heti jälkensä ajettuaan. Haki reippaasti molemmat takakulmien esineet. Lopetettiin siihen, kun intoa vielä oli jäljellä. Bette yritti karata ruutuun, kun vein sen sinne vapaana. Onneksi kokeessa saa viedä kytkettynä, niin ei tule ainakaan sitä ongelmaa, että siellä karkaisi. Ensimmäisellä lähetyksellä ampui oikeaan takakulmaan niin paljon kuin kintuista lähti ja nappasi sieltä esineen. Luovutuksessa liukui ainakin metrin istuallaan mun eteen, kun oli hieman tuota vauhtia. Toisella lähetyksellä koitin lähettää sen keskeltä ruutua. Ampui sitten sinne vasempaan takakulmaan ja toikin sieltä samantien esineen. Se etuosassa keskellä oleva sitten tuottikin vaikeuksia. On ilmeisesti tullut treenattua liikaa noita takaosan esineitä, kun hakee vaan jatkuvasta takalinjalle, eikä millään meinaa tarkistaa ruudun keskiosaa. Saatiin sitten viimein sekin esine ylös ilman näyttämistä. Täytyy muistaa nyt hetki vahvistaa sitä ruudun keskustaa. Luovutuksissa pureskelee, joten sitäkin pitäisi varmaan treenata erikseen. Intoa ainakin löytyy!

Saas nyt nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä treenaamaan. Iltaisin ei enää töiden jälkeen valoisalla ennätä ja ensi viikonloppukin taitaa olla niin täynnä ohjelmaa, ettei metsään välttämättä ennätä. Toisaalta ei kyllä tämän onnistuneen treeniputken jälkeen edes kauheasti harmita, vaikka lunta ja pakkasta jo tulisikin!

Vain lahjattomat treenaa (paitsi agilityä)

Eilen suoriuduin vihdoin tekemään jäljen Bettelle ennen epävirallisia agilitykisoja. Jäljellä mittaa n. 200 metriä, yksi kulma ja kolme keppiä. Yllättäin osuin melko leveään ojaan, jonka yli oli vaan mentävä. Janalla (n. 10m) Bette eteni hienosti ja nappasi jäljen. Palasi tosin takaisin syömään sinne jättämäni namit... Lähti kuitenkin hyvin jäljelle ja jäljesti tosi tarkasti, eikä edes ihan mahdottomasti joutunut jarruttelemaan. Ojaa ennen hieman ihmetteli, kun reunalla oli erittäin tiheässä kuusen taimia. Molemmat suunnat tarkistettuaan painui kuitenkin kuusikon läpi ja reippaasti ojan yli. Jouduin sen sitten pysäyttämään, että pääsin itsekin ojasta rämpimättä siellä polvia myöten. Hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä uudesta käskystä. Tämän kanssa on aikaisemmin ollut hieman vaikeuksia. Välikepit nosti reippaasti ja jatkoi hyvin kepeiltä. Kulma meni kuin kiskoilla. Viimeisellä suoralla hieman seilasi, kun vierestä oli selvästi kulkenut joko toinen ihminen tai jokin elukka. Viimeisen kepinkin bongasi hienosti. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen!

Metsästä jatkettiin sitten hallille epiksiin. Mölleissä starttasi ensimmäistä kertaa yhtä lukuun ottamatta kaikki koulutettavani. Hienoja ratoja tekivät! Pientä kisajännitystä oli tosin havaittavisssa muutamien ohjauksessa ;) . Itsellä oli tarkoitus ottaa lähtökontrolli treeni. Tällä hetkellähän meillä on käytössä se, että jätän Betten maahan, kaukokäskyllä istumaan ja sitten vasta on lupa tulla. Kävin sen kaksi kertaa palkkaamassa istuman nousemisesta. Ja kolmannella lähdin, tyhmä, radalle. Taisi treeni nostaa kierroksia sen verran, että neiti vaan sinkoili esteeltä toiselle. Olisi siis pitänyt jättää rata tekemättä! Tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla... Kontaktit kuitenkin onnistui hienosti. Ja tuli muistutus siitä, että estevalikoimaan kuuluu myös pöytä, jota ehkä olisi aiheellista treenata joskus.

Tänä aamuna huristeltiin Lielahteen tsekkaamaan kesällä "löytämämme" metsä. Siistiä mäntykangasta kun ei näiltä nurkilta ihan joka paikasta löydy. Tein nyt Bettelle reilun 400m jäljen, jana reilu 15m ja 4 keppiä. Jäljellä oli muutama kulma ja muuten mutkitteli epämääräisesti. Jäljen vanhetessa käytiin kävelemässä metsäteitä. Ympäristöstä löytyi aika erilaisia metsätyyppejä, eikä taloja ole lähimaillakaan. Aika ihanteellinen jäljestys paikka! Janalla neiti eteni erittäin hyvin ja nappasi jäljen niin kuin kuuluukin. Kakkoskepistä meni jostain syystä yli, mutta nostatin sen, koska itse sen huomasin. Muuten jäljesti taas oikein mallikkaasti. Muutama tarkistus siellä täällä, mutta ei mitään älytöntä kohellusta. Harmi, kun ei ole enää kokeita tälle syksylle. Olisi ollut kiva päästä kokeilemaan sitä JK1:stä ennen pennuttamista.

Liikkeellä taas

Sairaslomat on nyt lusittu ja pikku hiljaa pitäisi palata normaaliin arkeen. Aika uskomattoman nopeasti kunto luhistuu. Kuuden viikon lähes liikkumattomuuden jälkeen jo reilun puolen tunnin kävelylenkki sai jalat maitohapoille ja hien lentämään. Puhumattakaan juoksemisesta...

Siitä huolimatta on jo keretty muutamaan kertaan hallille treenaamaan agilityä. Voi sitä kiljuntaa, kun Bette pääsi kuuden viikon tauon jälkeen hallille! Hyvin oli kuitenkin kontaktien suoritustavat pysyneet muistissa. Eiköhän sitä kisaura jatku, kunhan oma kunto hieman kohenee.

Jäljelle ei olla vielä uskaltauduttu, mutta ajatuksissa kuitenkin olisi edes muutaman "mieleenmuistuttelu"-jäljen ajaminen ennen lumien tuloa.

Viime sunnuntaina ajeltiin Kouvolaan "ensitreffeille" tutustumaan sulhokandidaatti Frediin (FIN MVA & KVA JK3 Voo Doo´s Lee). Hyvä vaikutus taisi olla molemminpuolinen ja todennäköisesti uusi reissu Kouvolaan on edessä vuoden vaihteen paikkeilla. Pistäkääpä korvan taakse, jos joku sattuisi olemaan kiinnostunut kunnon kokoisesta bölggäripennuista ;).

Tervun retale linkuttaa. Oli saanut eilisaamun peuranjäljitysjahdissa viiltohaavan oikean etujalan kannusvarpaan juureen. On aika ilkeän näköinen. Toivottavasti ei vaan tulehdu.