Metsässä taas

Kun kerran vauhtiin päästään ja aikaakin on, niin tuli tällä kertaa ajeltua aamulla Hepojoelle. Säikähdin jo, että joudun etsimään toisin jäljestyspaikan, kun tiellä käpsytteli setä pyssyn kanssa. Onneksi oli vain yksinäinen pupujahtilainen ja saatiin lupa tehdä jälki siihen mihin ajattelin.

Bettelle reilun 300m kiemurteleva jälki jolla 3 keppiä. Janalla eteni aivan oudon rauhallisesti nenä maassa. Otti kuitenkin takajäljen, jonka vain korjasin oikeaan suuntaan. Alku oli hieman hapuilevaa, mutta hyvin teki töitä nenä alhaalla. Kepit löytyi kaikki ja tekeminen oli muutenkin kohtuu rauhallista. Nyt ei ollut edes nameja jäljellä. Olisko se alun haparointi sitten johtunut siitä, että ei saanut vahvistusta edellisten päivien tapaan.

Cadon jälki oli ehkä hieman pidempi ja samoin kolme keppiä. Takajälki oli näköjään päivän sana, koska Cadonkin piti sinne lähteä. Muuten jälki sujui totuttuun tapaan löysällä liinalla kepeillä maahan lysähtäen. Kyllä se vaan on mainio jälkikoira!

Jälkien vanhetessa kävin tallaamassa esineruudun. Leveyttä ei ollut ihan täyden ruudun vertaa, mutta syvyyttä se 50m. Kolme esinettä, kaksi melkein takakulmissa ja yksi keskellä hieman puolenvälin etupuolella. Cado sai aloittaa ruudussa heti jälkensä ajettuaan. Haki reippaasti molemmat takakulmien esineet. Lopetettiin siihen, kun intoa vielä oli jäljellä. Bette yritti karata ruutuun, kun vein sen sinne vapaana. Onneksi kokeessa saa viedä kytkettynä, niin ei tule ainakaan sitä ongelmaa, että siellä karkaisi. Ensimmäisellä lähetyksellä ampui oikeaan takakulmaan niin paljon kuin kintuista lähti ja nappasi sieltä esineen. Luovutuksessa liukui ainakin metrin istuallaan mun eteen, kun oli hieman tuota vauhtia. Toisella lähetyksellä koitin lähettää sen keskeltä ruutua. Ampui sitten sinne vasempaan takakulmaan ja toikin sieltä samantien esineen. Se etuosassa keskellä oleva sitten tuottikin vaikeuksia. On ilmeisesti tullut treenattua liikaa noita takaosan esineitä, kun hakee vaan jatkuvasta takalinjalle, eikä millään meinaa tarkistaa ruudun keskiosaa. Saatiin sitten viimein sekin esine ylös ilman näyttämistä. Täytyy muistaa nyt hetki vahvistaa sitä ruudun keskustaa. Luovutuksissa pureskelee, joten sitäkin pitäisi varmaan treenata erikseen. Intoa ainakin löytyy!

Saas nyt nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä treenaamaan. Iltaisin ei enää töiden jälkeen valoisalla ennätä ja ensi viikonloppukin taitaa olla niin täynnä ohjelmaa, ettei metsään välttämättä ennätä. Toisaalta ei kyllä tämän onnistuneen treeniputken jälkeen edes kauheasti harmita, vaikka lunta ja pakkasta jo tulisikin!