torstai 20. toukokuuta 2010

Sisäinen nörtti löytyi!

Ja sai haettua netistä ohjelman, jolla sai videokameran DVDn muutettua sellaiseen muotoon, että tallennus tietokoneelle ja siirtäminen nettiin onnistuu. Täytyy varmaan tutustua ohjelmaan vielä tarkemmin, josko löytyisi mahdollisuus myös parempilaatuiseen videoon. Mp4 pakkaa vähän turhankin tiukkaan ja laatu kärsii, mutta eiköhän näistä jotain selvää saa.







Sunnuntain rata jäi valitettavasti (tai onneksi ;) ) kuvaamatta.

Hälsningar från Åland!

Viime perjantaiaamuna pakattiin autoon koirat ja kamppeet ja suunnattiin satamaan jonottamaan Viking Amorellalle suuntana Ahvenanmaa. Laivamatka meni rattoisasti syödessä ja tuttujen kanssa höpistessä. Koiratkin pääsivät välillä hytistä kannelle ihailemaan merimaisemia.


Maarianhaminaan päästyä käväistiin kaupassa ja jatkettiin matkaa vuokramökille. Laivalla jo kävi selville, että olemme mökin ensimmäiset viralliset vieraat ja mökin omistajalla on musta belggari. Pienet on piirit... Komea mökki Ytterbystä sitten löytyikin. Mukavasti omassa rauhassa, niin saivat koiratkin olla vapaana pihalla. Voi kyllä suositella lämpimästi! Pistäkäähän muistiin Viking Linen mökki nro 072970.


Illalla käytiin vielä kävelemässä Maarianhaminan keskustassa. Puusilmä ei tietenkään osaa levätä lomallakaan...


Lauantai aamu valkeni aurinkoisena ja lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Googlen varsin mainioista ajo-ohjeista huolimatta löydettiin perille. Tosin taidettiin tehdä useamman kilometrin kiepaus aivan loppusuoralla. Jos ei oltais käännytty ohjeiden mukaan, olisi kisapaikalle ollut n. 300m... Täytyy varmaan laittaa navigaattorin hankinta vakavasti harkintaan.

Melko pian päästiinkin tutustumaan ensimmäiseen rataan, joka oli hyppyrata. Aivan mahdotonta kisapaniikkia ei tällä kertaa esiintynyt. Hieman vaan mietitytti aloitus, hypyltä avoimessa kulmassa oleville kepeille ja pujottelun kotikenttää kapeammat välit. Hyvin rata kuitenkin meni. Yksi kielto puolessa välissä olleelle putkelle, eli tuloksena 5vp ja sillä luokkavoitto.
Päivän toinen rata oli agilityrata. Radan alussa oli taas muutama miettimistä vaativa kohta, joista kuitenkin suoriuduttiin hyvin. Kontaktit onnistuivat kaikki. Valitettavasti toiseksi viimeisenä olleelle muurille ei Betten askel sopinut, vaan rysäytti siitä läpi. Tuloksena tältäkin radalta 5 voiton kera.


Loppupäivä vietettiinkin sitten mökillä lepäillen ja tuli sitä käytyä kolmosluokan kisojakin katsomassa. Hirveän pitkään ei vaan jaksettu paahteisella kentällä kärvistellä. Kesäkeli yllätti matkailijan, kun ei tullut edes shortseja pakanneeksi matkaan!


Sunnuntai aamuna olikin taas pilvistä ja hieman satelikin kisapaikalle ajeltaessa. Sateenvarjon alta sai seurata pienempien säkäryhmien koirien suorituksia. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ennen maksien rataan tutustumista. Tällä radalla olikin vauhdikas alku: hyppy-rengas-pituus-puomi aivan suorassa linjassa. Tiesin kyllä, että sateen kastelemalle puomille täytyy ottaa kunnon haltuunotto ja parhaani yritinkin. Bette kuitenkin liukastui puomin päällä ja sekosi jalkoihinsa sen verran, että tipahti (onneksi jaloilleen) alas laskevan osan puolesta välistä. Ennen päädyssä ollutta mutkaputkea tuli pieni ohjaajan sijoittumisvirhe, jolloin Bette ei aivan suoraviivaisesti edennyt putkeen ja saatiin siitä kielto. Yksi rima tuli vielä A-esteen jälkeen alas, eli tulos 15 ja tällä sijoituttiin siskopuoli Jessin jälkeen toisiksi. Kaikki muut kilpakumppanit hylkääntyivät...

Cadokin pääsi välillä haistelemaan kisatunnelmaa ja tekemään vähän tokoa ja pujottelua.


Lopputuloksena saatiin siis 55euron edestä lahjakortteja VikingLinelle shoppailuun, 12kg koiranruokaa, pari savikippoa ja yhden pokaalin. Kaikkiin ratoihin sai olla ihan tyytyväinen ja Betten käyttäytymiseen kispaikalla ylipäätänsä. Oikeastaan ei edes harmita, vaikkei niitä nollia saatukaan. Ykkösissä on ihan mukava kerätä kisakokemusta.

Kotimatka menikin taas ihan mukavasti tuhlatessa lahjakortteja. Karkkia taitaa nyt riittää useammaksikin viikoksi. Mukava oli kuitenkin palata viikonlopun aikana vihertyneeseen Turkuun. Ahvenanmaalle täytyy kyllä päästä toistekin kesäaikaan kisaamaan!

maanantai 10. toukokuuta 2010

Agilityvideot 1.5.2010

Tässäpä linkit videoihin, jos joku ei Facebookilainenkin tahtoo videot nähdä.

KisaA

KisaB

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kisaurat korkattu!

Vapunpäivän aamuna oli havaittavissa lievää pahoinvointia. Se EI todellakaan johtunut liian rankasta vappujuhlinnasta, vaan edessä oli ensimmäiset viralliset agilitystartit melkein neljään vuoteen. Bette siis pääsi vihdoin aloittamaan agilitykilpauransa. Edellisen keskiviikon rusettikisojen mölliradan voitto antoi ihan hyvän pohjan lähteä virallisiin.

Ensimmäiselle radalle lähdettäessä ohjaaja oli aivan totaalisessa hermoilukoomassa, joka valitettavasti näkyi myös radan kulussa. Heti ensimmäinen rima tippui, keinulla lähti kuin Matti Nykänen, kepeiltä tuli jostain syystä kesken pois ja vielä onnistuin vedättämään koiran yhden hypyn ohi. Kontaktit sentään onnistui!

Toiselle radalle olikin jo helpompi lähteä ja siltä saatiinkin aikaiseksi puhdas rata ja luokkavoitto. Viimeinen este tosin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun Bette hyppäsi mua vasten juuri ennen viimeistä estettä. Onneksi tuomari tulkitsi sen koiran kosketukseksi eikä mun, joten säästyttiin vitoselta. Radan jälkeen sain kuulla, että Bette oli kompastunut keinulta alas tullessaan ja siitä piti tulla tiedottamaan kahden viimeisen hypyn välissä.

Videot radoista pitäisi saada huomenna...

Tiistaina olikin sitten vuorossa seuraavat jännitykset, eli BH-koe. Tottis meni ihan kohtuullisesti. Ensin jouduttiin paikallaoloon. Hieman jännitti, kuinka pysyy, kun tuomari laittoi seuraamiskaavion pitkän sivun tosi lähelle paikallaoloa. Bette oli hyvin taitava ja makasi suht rauhallisesti koko ajan, eikä edes ponkaissut heti istumaan kun palasin vierelle, vaan malttoi odottaa käskyä. Seuraamiset meni kohtalaisesti, ei aivan vire pysynyt kahta kaaviota, mutta mukana hengasi kohtuu hyvällä kontaktilla kuitenkin. Henkilöryhmää hieman pällisteli remmiseuruussa ja olisi mennyt haistelemaan sormia. Tarvis varmaan treenata sitäkin joskus... Vapaana oli henkilöryhmäkin parempi. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Otti häiriötä valmistelevassa osassa tuomarin kynän napsuttelusta, eikä ilmeisesti kuullut käskyä kunnolla. Onneksi reagoi kuitenkin edes jotenkin. Liikkeestä maahan meno ja luokse tulo vinoa eteen istumista lukuun ottamatta liki täydellinen. Kaupunki osuudessa ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että näkyy päälle, ettei ole paljon tuollaisissa tilanteissa ollut, eikä saisi vetää remmissä ;). Missäpä me maalaiset kauheassa hälinässä kuljettaisiin...

Jotain siis ollaan saatu treenattua, vaikka blogiin en olekaan saanut kirjoitettua. Enkä vieläkään lupaa parantaa tapojani! ;D