sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Kisaurat korkattu!

Vapunpäivän aamuna oli havaittavissa lievää pahoinvointia. Se EI todellakaan johtunut liian rankasta vappujuhlinnasta, vaan edessä oli ensimmäiset viralliset agilitystartit melkein neljään vuoteen. Bette siis pääsi vihdoin aloittamaan agilitykilpauransa. Edellisen keskiviikon rusettikisojen mölliradan voitto antoi ihan hyvän pohjan lähteä virallisiin.

Ensimmäiselle radalle lähdettäessä ohjaaja oli aivan totaalisessa hermoilukoomassa, joka valitettavasti näkyi myös radan kulussa. Heti ensimmäinen rima tippui, keinulla lähti kuin Matti Nykänen, kepeiltä tuli jostain syystä kesken pois ja vielä onnistuin vedättämään koiran yhden hypyn ohi. Kontaktit sentään onnistui!

Toiselle radalle olikin jo helpompi lähteä ja siltä saatiinkin aikaiseksi puhdas rata ja luokkavoitto. Viimeinen este tosin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun Bette hyppäsi mua vasten juuri ennen viimeistä estettä. Onneksi tuomari tulkitsi sen koiran kosketukseksi eikä mun, joten säästyttiin vitoselta. Radan jälkeen sain kuulla, että Bette oli kompastunut keinulta alas tullessaan ja siitä piti tulla tiedottamaan kahden viimeisen hypyn välissä.

Videot radoista pitäisi saada huomenna...

Tiistaina olikin sitten vuorossa seuraavat jännitykset, eli BH-koe. Tottis meni ihan kohtuullisesti. Ensin jouduttiin paikallaoloon. Hieman jännitti, kuinka pysyy, kun tuomari laittoi seuraamiskaavion pitkän sivun tosi lähelle paikallaoloa. Bette oli hyvin taitava ja makasi suht rauhallisesti koko ajan, eikä edes ponkaissut heti istumaan kun palasin vierelle, vaan malttoi odottaa käskyä. Seuraamiset meni kohtalaisesti, ei aivan vire pysynyt kahta kaaviota, mutta mukana hengasi kohtuu hyvällä kontaktilla kuitenkin. Henkilöryhmää hieman pällisteli remmiseuruussa ja olisi mennyt haistelemaan sormia. Tarvis varmaan treenata sitäkin joskus... Vapaana oli henkilöryhmäkin parempi. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Otti häiriötä valmistelevassa osassa tuomarin kynän napsuttelusta, eikä ilmeisesti kuullut käskyä kunnolla. Onneksi reagoi kuitenkin edes jotenkin. Liikkeestä maahan meno ja luokse tulo vinoa eteen istumista lukuun ottamatta liki täydellinen. Kaupunki osuudessa ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että näkyy päälle, ettei ole paljon tuollaisissa tilanteissa ollut, eikä saisi vetää remmissä ;). Missäpä me maalaiset kauheassa hälinässä kuljettaisiin...

Jotain siis ollaan saatu treenattua, vaikka blogiin en olekaan saanut kirjoitettua. Enkä vieläkään lupaa parantaa tapojani! ;D

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea BH-tittelistä!

t. Anne ja pörrö-Pörje

Litsan bölggärit kirjoitti...

Kiitoksia! Saas nähdä tuleeko noita titteleitä vielä joskus lisää...