... ja vähiin jäi blogipäivitykset... Pitäisikö tehdä uuden vuoden lupaus? En taida kuitenkaan uskaltaa... ;)
On sitä kuitenkin jotain tullut treenattuakin, vaikka tänne ei ole saanutkaan kirjoiteltua. Betten jälki saatiin sulan aikana jo kohtuu kuntoon. Tasapainoilemista riitti jäljetyksen ja keppienilmaisun suhteen, mutta kohtuu hyvä balanssi löytyi syksyllä. Toivottavasti muistuu taas keväällä mieleen!
Agilityssä päädyttiin nyt loppuvuodesta siihen, että Kati treenaa ja katsotaan sitten kun aika koittaa, että kuka kulloinkin kisaa. Ryhmäpaikkakin saatiin Luomalan Henkan ryhmästä. Tosin kerettiin vain yksiin treeneihin ennen joulutaukoa, kun sitten iski pakkaset. Ensi vuonna päästään sitten tositoimiin. Paitsi että sitä juoksua odotellaan tammikuun lopulle...
Cado on tehnyt vain mielenterveys jälkeä - sekä itselleen että ohjaajalle. Kyllä se vaan on taitava poika siinä hommassa! Itse sai vaan nauttia perässä kulkemisesta ja poimia keppejä talteen. Aivan ihanaa aina Betten liinassa roikkumisen jälkeen.
Kismillä oli syksyllä hieman huonompi kausi. Ei oikein syönyt, eikä varsinkaan remmilenkeillä halunnut liikkua. Välillä kävi jo mielessä, että olisiko jo aika... Nyt on lumientulon jälkeen piristynyt ihan huomattavasti. Saadaan siis nauttia blondin seurasta vielä jonkin aikaa!
Tänne Lounais-Suomeenkin tuli pitkästä aikaa valkoinen joulu ja pakkasiakin on riittänyt useamman viikon. Lumentulosta ei tällä hetkellä näytä tulevan loppua ollenkaan. Kauniimpaa ei kyllä voisi olla, kuin nuo lumiset puut. Toiveissa siis elää tälle talvelle merenjäällä kävelytkin. Kunpa huomenna ei olisi aivan paukkupakkanen, jotta pääsisi valoisan aikaan kameran kanssa liikkeelle!
Nähdään siis ensivuonna! Yritän (en siis missään nimessä lupaa) parantaa ensi vuonna tapani ja päivitellä blogia hieman ahkerammin.
torstai 31. joulukuuta 2009
lauantai 8. elokuuta 2009
Erkkarissa
Tuli taas tehtyä vuotuinen retki belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanoon. Päivä oli todella kaunis, mutta aivan liian kuuma, joten turhan pitkään ei tullut näyttelypaikalla pyörittyä.
Bette osasi tällä kertaa esiintyä todella hienosti. Seisoi nätisti, liikkui reippaasti, eikä ollut edes asioita huudeltavana. EH sieltä sitten tuli ihan kivan arvostelun kera. Päivittyy kotisivuille mahdollisesti joskus, jos vain löydän kaikki tunnukset joita siirtoon tarvitaan. Muutenkin koko näyttelypaikalla oloajan Bette käyttäytyi todella mallikelpoiseti makoillen meidän retkituolien takana, vaikka ei itsekään paikalla koko aikaa oltu.
Näyttelyssä oli myös Betten veli, Clea´s Passe-Partout. Todella komea poika! Ja saikin ERIn. Mukava oli tavata sukulaiskoira omistajineen.
Kismi ja Cado saivat nauttia hellepäivästä mökillä Henkan vanhempien kanssa.
Bette osasi tällä kertaa esiintyä todella hienosti. Seisoi nätisti, liikkui reippaasti, eikä ollut edes asioita huudeltavana. EH sieltä sitten tuli ihan kivan arvostelun kera. Päivittyy kotisivuille mahdollisesti joskus, jos vain löydän kaikki tunnukset joita siirtoon tarvitaan. Muutenkin koko näyttelypaikalla oloajan Bette käyttäytyi todella mallikelpoiseti makoillen meidän retkituolien takana, vaikka ei itsekään paikalla koko aikaa oltu.
Näyttelyssä oli myös Betten veli, Clea´s Passe-Partout. Todella komea poika! Ja saikin ERIn. Mukava oli tavata sukulaiskoira omistajineen.
Kismi ja Cado saivat nauttia hellepäivästä mökillä Henkan vanhempien kanssa.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Agiliitoa
Henkan polvi on kiukutellut koko kevään ja irtopalaleikkaus odottaa ensi keskiviikkona. Siksipä olen toiminut Betten lainakuskina agilityssä.
Eilen päästiin pitkästä aikaa ihan oikeisiin ryhmätreeneihin. Hienostihan tytteli jo toimii. Lähtökontrollikin on saatu kuntoon. Enää ei ryntäillä ensimmäiseen putkeen, kun remmi irroitetaan kaulasta, vaan odotetaan nätisti lupaa lähteä radalle. Treenit meni oikein mukavasti. Melko haastavia kiemuroita oli Jari radoille keksinyt ja niistä selviämisessä taisi olla ohjaajalla enemmän tekemistä kuin koiralla. Meinasi monta kertaa mennä jalat totaalisesti solmuun! Keppien aloitus ja rengas kaipaa vielä lisätreeniä, mutta muuten Bette jo ohjautuu todella hienosti. Eiköhän se siitä ala sujua, kun treenamassa käy.
Ehkä se juhannuksena kisaamisen aloittaminen ei ole aivan mahdoton ajatus...
Eilen päästiin pitkästä aikaa ihan oikeisiin ryhmätreeneihin. Hienostihan tytteli jo toimii. Lähtökontrollikin on saatu kuntoon. Enää ei ryntäillä ensimmäiseen putkeen, kun remmi irroitetaan kaulasta, vaan odotetaan nätisti lupaa lähteä radalle. Treenit meni oikein mukavasti. Melko haastavia kiemuroita oli Jari radoille keksinyt ja niistä selviämisessä taisi olla ohjaajalla enemmän tekemistä kuin koiralla. Meinasi monta kertaa mennä jalat totaalisesti solmuun! Keppien aloitus ja rengas kaipaa vielä lisätreeniä, mutta muuten Bette jo ohjautuu todella hienosti. Eiköhän se siitä ala sujua, kun treenamassa käy.
Ehkä se juhannuksena kisaamisen aloittaminen ei ole aivan mahdoton ajatus...
torstai 7. toukokuuta 2009
Takaisin sorvin ääreen
Vihdoin on koulu tältä keväältä ohi ja aikaa on nyt hieman paremmin keskittyä myös koirien treenaamiseen.
Tiistaina aloitettiin heti Anun kanssa tottistelut ohjaajan mahdottomasta flunssasta huolimatta. Onhan se nyt selvä, että jos töissä pystyy olemaan, niin kyllä sitä treenaamaankin kykenee!
Bette aloitti seuraamisella. Normaali tempossa todella hienoa seuraamista. Juostessa hieman pyrkii aukeamaan, joten sitä sitten työstettiin. Aloitettiin hieman hitaammalla juoksulla, jossa pysyy paremmin suorassa. Lopuksi saatiin jo hienoja pätkiä ihan normaali juoksussakin. Taitava tyttö! Ja sen kanssa on kyllä ilo teenata tottista, kun virtaa riitää.
Toisessa setissä liikkeestä istumista, joka on valitettavasti edelleen hieman aentojen arpomista. Helposti menee maahan. Tiedä sitten johtuuko omasta äänenpainosta vai mistä. Täytyy sitä nyt sitten vahvistaa enemmän ihan irrallisena liikkeenä. Otettiin vielä muutama kerta esteitä patukan kanssa. A:lta loikkaa aivan hirvittävän ylhäältä, joten tässä olisi ilmeisesti pienet tekniikkatreenit tarpeen. Metrinen hyppy sujui ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen jo kohtuullisesti.
Cadokin pääsi treenaamaan noutoa sekä tasamaalla, että toko-hypyllä. Tumpelo-ohjaaja vaan ei muistanut, että on alkanut opettamaan luovutusta suoraan sivulle. Siinä hetken ihmettelin, miksi ei tuo eteen, kunnes muistin, että pari kertaa sitä suoraan sivulle tuomista on kotona treenattu. Fiksumpi koira siis kuin ohjaaja!
Jälkikausi saatiin avattua pääsiäisenä. Kahtena päivänä kävin tekemässä molemmille peltojäljet. Ensimmäinen kerta oli molemmilla ihan mahdotonta koheltamista, mutta seuraavan aamuna sujui jo paremmin.
Pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi pääsivät koiratkin tutustumaan Hyvinkään maisemiin ja asuntolaelämään. Ensimmäinen päivä oli aika äänekäs, kun jokainen käytävästä kuuluva ääni piti tietenkin ilmoittaa. Ja joku ei ollut huomannut, että sitruunapannasta oli patteri loppu... Hieman lauma siitä rauhoittui, kun sain haettua sen patterin ja Cadon hiljaiseksi pannan avulla. Parina iltana kävin lenkkeilemässä koulun havaintometsässä, joka on kyllä jokaisen metsäjälkiharrastajan paratiisi! Alueelta kun löytyy liki kaikki mahdolliset metsätyypit kaikissa mahdollisissa hoitovaiheissa. Siinä vain tulisi jo valinnan vaikeus, että millaisella pohjalla kulloinkin haluaa treenata. Tulihan siellä sitten tehtyä nuorisolle jäljetkin. Bette ajoi toisena iltana elämänsä pisimmän ja vanhimman jäljen todella taitavasti. Nyt pitäisi varmaan ihan todenteolla alkaa paneutumaan siihen keppien ilmaisuun.
Kunhan tämä oma flunssa hellittää... ;)
Niin ja vietettiinhän tässä välillä ensin Kismin 12-vuotis synttärit ja sitten Cadon 5-vuotiset. Niin se aika vaan kuluu!
Tiistaina aloitettiin heti Anun kanssa tottistelut ohjaajan mahdottomasta flunssasta huolimatta. Onhan se nyt selvä, että jos töissä pystyy olemaan, niin kyllä sitä treenaamaankin kykenee!
Bette aloitti seuraamisella. Normaali tempossa todella hienoa seuraamista. Juostessa hieman pyrkii aukeamaan, joten sitä sitten työstettiin. Aloitettiin hieman hitaammalla juoksulla, jossa pysyy paremmin suorassa. Lopuksi saatiin jo hienoja pätkiä ihan normaali juoksussakin. Taitava tyttö! Ja sen kanssa on kyllä ilo teenata tottista, kun virtaa riitää.
Toisessa setissä liikkeestä istumista, joka on valitettavasti edelleen hieman aentojen arpomista. Helposti menee maahan. Tiedä sitten johtuuko omasta äänenpainosta vai mistä. Täytyy sitä nyt sitten vahvistaa enemmän ihan irrallisena liikkeenä. Otettiin vielä muutama kerta esteitä patukan kanssa. A:lta loikkaa aivan hirvittävän ylhäältä, joten tässä olisi ilmeisesti pienet tekniikkatreenit tarpeen. Metrinen hyppy sujui ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen jo kohtuullisesti.
Cadokin pääsi treenaamaan noutoa sekä tasamaalla, että toko-hypyllä. Tumpelo-ohjaaja vaan ei muistanut, että on alkanut opettamaan luovutusta suoraan sivulle. Siinä hetken ihmettelin, miksi ei tuo eteen, kunnes muistin, että pari kertaa sitä suoraan sivulle tuomista on kotona treenattu. Fiksumpi koira siis kuin ohjaaja!
Jälkikausi saatiin avattua pääsiäisenä. Kahtena päivänä kävin tekemässä molemmille peltojäljet. Ensimmäinen kerta oli molemmilla ihan mahdotonta koheltamista, mutta seuraavan aamuna sujui jo paremmin.
Pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi pääsivät koiratkin tutustumaan Hyvinkään maisemiin ja asuntolaelämään. Ensimmäinen päivä oli aika äänekäs, kun jokainen käytävästä kuuluva ääni piti tietenkin ilmoittaa. Ja joku ei ollut huomannut, että sitruunapannasta oli patteri loppu... Hieman lauma siitä rauhoittui, kun sain haettua sen patterin ja Cadon hiljaiseksi pannan avulla. Parina iltana kävin lenkkeilemässä koulun havaintometsässä, joka on kyllä jokaisen metsäjälkiharrastajan paratiisi! Alueelta kun löytyy liki kaikki mahdolliset metsätyypit kaikissa mahdollisissa hoitovaiheissa. Siinä vain tulisi jo valinnan vaikeus, että millaisella pohjalla kulloinkin haluaa treenata. Tulihan siellä sitten tehtyä nuorisolle jäljetkin. Bette ajoi toisena iltana elämänsä pisimmän ja vanhimman jäljen todella taitavasti. Nyt pitäisi varmaan ihan todenteolla alkaa paneutumaan siihen keppien ilmaisuun.
Kunhan tämä oma flunssa hellittää... ;)
Niin ja vietettiinhän tässä välillä ensin Kismin 12-vuotis synttärit ja sitten Cadon 5-vuotiset. Niin se aika vaan kuluu!
tiistai 10. helmikuuta 2009
Päivitykset jäljessä...
Täytyy nyt tunnustaa, että tälle bloggailulle ei vaan meinaa millään saada järjestettyä aikaa. Joten hyvät lukijat, älkää hermostuko, jos niitä päivityksiä ei joka päivä (tai edes viikko) ilmesty. "Uuden elämän" opettelussa menee niin paljon aikaa, että energia ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ylimääräiseen...
Bette on treenaillut tottista ja agilitya ihan mukavalla edistyksellä. Nouto alkaa olla jo jonkinlaisessa kunnossa ja pujottelu sujuu melkein miten päin vain. Agilityesteistä rengas on enää ainoa joka vaatii vielä varmuutta.
Cado on ollut treenitauolla ihan oman ajan- ja inspiraationpuutteen vuoksi.
Kismillä kaikki vielä ihan kunnossa.
Palailen taas, kun siltä tuntuu... ;)
Bette on treenaillut tottista ja agilitya ihan mukavalla edistyksellä. Nouto alkaa olla jo jonkinlaisessa kunnossa ja pujottelu sujuu melkein miten päin vain. Agilityesteistä rengas on enää ainoa joka vaatii vielä varmuutta.
Cado on ollut treenitauolla ihan oman ajan- ja inspiraationpuutteen vuoksi.
Kismillä kaikki vielä ihan kunnossa.
Palailen taas, kun siltä tuntuu... ;)
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Täähän menee jo ylitreenaamiseksi
Eli treffattiin taas Anun kanssa Haunisissa.
Bette aloitti seuraamisella. Aluksi namipalkalla. Seurasi suorassa ja käännökset hyviä, mutta aavistuksen takana. Vaihdettiin siis palkka patukkaan, jolla paikka parani heti ja seuraamiseen tuli parempi tsemppi ja ilme. Pysyi kuitenkin suorassa, joten ehkä uskalletaan nyt jatkossa käyttää patukkaa seuraamisessa, koska tekniikka alkaa olla kunnossa.
Cadon kanssa haettiin tsemppiä täykäännökseen Kaisan perjantaisilla ohjeilla. Sille kun riittää täyskäännös oikealle, kun sitä PK-tottista ei ole enää tarkoitus tehdä. Parantui huomattavasti kun tiistaisiin käännöksiin vertaa. Ruutua otettiin taas eri variaatioilla. Tällä kertaa meinasi ruutu olla välillä hukassa, mutta onnistumisiakin saatiin.
Toisessa pätkässä Betten kanssa vietiin ensin eteenmeno pallo yhdessä kentänreunaan, jonka jälkeen otettiin taas liikkestä maahanmenoa. Nyt onnistui täydellisesti. Kummasti se auttaa kun muutaman kerran treenaa. Myös luoksetulon eteenistuminen oli nyt hyvä ja rauhallinen. Ja se eteenlähetys aivan perfect! Taitava tyttöhän tuo on ja ohjaajakin tuntuisi kehittyvän hiljalleen.
Lopuksi vielä tavanomaiset leikit pellolla, josta tänään kyllä muodostui pupunkakan metsästyskisa.
Huomenna olisi edessä ensimmäinen koulupäivä, joten kai sitä täytyy alkaa etsimään kouluromppeita kasaan...
Bette aloitti seuraamisella. Aluksi namipalkalla. Seurasi suorassa ja käännökset hyviä, mutta aavistuksen takana. Vaihdettiin siis palkka patukkaan, jolla paikka parani heti ja seuraamiseen tuli parempi tsemppi ja ilme. Pysyi kuitenkin suorassa, joten ehkä uskalletaan nyt jatkossa käyttää patukkaa seuraamisessa, koska tekniikka alkaa olla kunnossa.
Cadon kanssa haettiin tsemppiä täykäännökseen Kaisan perjantaisilla ohjeilla. Sille kun riittää täyskäännös oikealle, kun sitä PK-tottista ei ole enää tarkoitus tehdä. Parantui huomattavasti kun tiistaisiin käännöksiin vertaa. Ruutua otettiin taas eri variaatioilla. Tällä kertaa meinasi ruutu olla välillä hukassa, mutta onnistumisiakin saatiin.
Toisessa pätkässä Betten kanssa vietiin ensin eteenmeno pallo yhdessä kentänreunaan, jonka jälkeen otettiin taas liikkestä maahanmenoa. Nyt onnistui täydellisesti. Kummasti se auttaa kun muutaman kerran treenaa. Myös luoksetulon eteenistuminen oli nyt hyvä ja rauhallinen. Ja se eteenlähetys aivan perfect! Taitava tyttöhän tuo on ja ohjaajakin tuntuisi kehittyvän hiljalleen.
Lopuksi vielä tavanomaiset leikit pellolla, josta tänään kyllä muodostui pupunkakan metsästyskisa.
Huomenna olisi edessä ensimmäinen koulupäivä, joten kai sitä täytyy alkaa etsimään kouluromppeita kasaan...
lauantai 10. tammikuuta 2009
Pepputreenit
Oli hyvin onnistunut ajoitus Betten juoksulla, joten päästiin heti tauon jälkeen jatkamaan Kaisan talvitottiksissa. Eilen oli treenien aiheena täyskäännökset ja paikallaolo.
Aloitettiin takapään käyttöharjoituksilla, eli ensin peruuttamista ohjaajan edessä. Sehän sujuu Betteltä hienosti, vaikka sitä ei paljon ole treenattukaan. Siitä jatkettiin peruttamisharjoituksilla sivulla. Otettiin varman päälle ja käytettiin agilityputken vierustaa apuna. Parin kokeilun jälkeen sujui sekin jo hienosti. Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännos paikalla vasempaan siten, että koira pysyy koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella. Tässäkään ei mitään ongelmaa, jos vain ohjaaja muistaa auttaa ylävartalolla käännöksen suuntaan. Taidan sittenkin siirtyä treenaamaan tuon täyskäännöksen noin, vaikka olinkin jo aloittanut sen treenaamisen kiertämällä. Noinkin pienellä treenillä Bette käyttää hyvin takajalkojaan. Hieman eri kuin tuo vääränvärinen, joka ei treeneistä huolimatta vieläkään tiedä omistavansa takajalkoja...
Täyskäännöstä oikealle lähdettiin työstämään pyörimällä paikallaan oikealle ja vedättämällä koira namin kanssa mukaan. Muuten ihan kiva harjoitus, mutta hieman meinasi mennä pää pyörälle... Yhdistettiin sitten pyörimiset muutaman askeleen seuraamiseen ja lopulta tehtiin myös juoksusta. Bettellä oli ainakin hauskaa ja alkoi niihin käännöksiin tulla vauhtiakin. Vielä kun ohjaaja muistaisi katsoa käännöksen suuntaan, eikä jää tuijottamaan koiraa!
Paikallolotreenikin meni hienosti. Apuohjaaja heitteli ympärillä hanskoja ja hillui häiriönä. Bette pysyi hienosti. Kerran lähti hanskan luokse, kun on visiinkin tullut sillekin opetettua, että palkkaaminen on yhtä kuin vapautus. On se kumma kuinka noita samoja mokia toistaa koirasta toiseen. Ehkä sitä joskus vielä oppii.
Erittäin hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Käytin tällä kertaa pelkästään nameja palkkana ja tuntui olevan ihan toimiva systeemi, ei mennyt ylikierroksille kertaakaan vaan pysyi hyvin tarkkaavaisena koko treenien ajan.
Aloitettiin takapään käyttöharjoituksilla, eli ensin peruuttamista ohjaajan edessä. Sehän sujuu Betteltä hienosti, vaikka sitä ei paljon ole treenattukaan. Siitä jatkettiin peruttamisharjoituksilla sivulla. Otettiin varman päälle ja käytettiin agilityputken vierustaa apuna. Parin kokeilun jälkeen sujui sekin jo hienosti. Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännos paikalla vasempaan siten, että koira pysyy koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella. Tässäkään ei mitään ongelmaa, jos vain ohjaaja muistaa auttaa ylävartalolla käännöksen suuntaan. Taidan sittenkin siirtyä treenaamaan tuon täyskäännöksen noin, vaikka olinkin jo aloittanut sen treenaamisen kiertämällä. Noinkin pienellä treenillä Bette käyttää hyvin takajalkojaan. Hieman eri kuin tuo vääränvärinen, joka ei treeneistä huolimatta vieläkään tiedä omistavansa takajalkoja...
Täyskäännöstä oikealle lähdettiin työstämään pyörimällä paikallaan oikealle ja vedättämällä koira namin kanssa mukaan. Muuten ihan kiva harjoitus, mutta hieman meinasi mennä pää pyörälle... Yhdistettiin sitten pyörimiset muutaman askeleen seuraamiseen ja lopulta tehtiin myös juoksusta. Bettellä oli ainakin hauskaa ja alkoi niihin käännöksiin tulla vauhtiakin. Vielä kun ohjaaja muistaisi katsoa käännöksen suuntaan, eikä jää tuijottamaan koiraa!
Paikallolotreenikin meni hienosti. Apuohjaaja heitteli ympärillä hanskoja ja hillui häiriönä. Bette pysyi hienosti. Kerran lähti hanskan luokse, kun on visiinkin tullut sillekin opetettua, että palkkaaminen on yhtä kuin vapautus. On se kumma kuinka noita samoja mokia toistaa koirasta toiseen. Ehkä sitä joskus vielä oppii.
Erittäin hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Käytin tällä kertaa pelkästään nameja palkkana ja tuntui olevan ihan toimiva systeemi, ei mennyt ylikierroksille kertaakaan vaan pysyi hyvin tarkkaavaisena koko treenien ajan.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Loppiaistreenit
Haunisissa jälleen Anun kanssa tottistelemassa.
Bette aloitti seuraamisella. Tällä kertaa uskalsin jo jättää vasemman käden alas. Hieman ihmetytti Betteä ja kontakti tuppasi tippumaan herkästi, mutta pysyi kuitenkin hyvin mukana ja suorassa. Otettiin sitten ihan lyhyitä pätkiä ja kontakti alkoi pysymään hyvin. On se ihme, kun ei vaan muista aina helpottaa harjoitusta, kun muuttaa jotain. Luoksetulossa treenattiin eteen rauhoittumista. Tulee kyllä suoraan ja istahtaa, mutta pomppaa samantien ylös. Malttia tarvittaisiin kyllä likipitäen joka asiaan.
Cado treenasi tällä kertaa seisomista. Sille tuottaa vaikeuksia pysyä paikallaan, kun menen sen taakse. Lelu ei nähtävästi ole aivan riittävä palkka, jotta malttaisi seistä paikallaan. Täytyy muistaa ottaa seuraavaksi namikippo mukaan. Otettiin myös seuraamista, mikä menikin hyvin. Paitsi kontakti tippui kun mentin kohti esteitä... Lopuksi vielä pari noutoa. Juuttipalalla varustettu kapula oli Cadon mielestä kummatus. Haki kyllä reippaasti ja tuli laukaten luokse, mutta ilmeestä näki, että jotain outoa oli kapulassa.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle treenaamaan liikkeestä maahanmenoa. Sujui jo paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa palkkasin namilla, joka osoittautuikin paremmaksi kuin lelu. Mistähän sille saisi ostettua sitä malttia?
Treenien lopuksi pääsivät taas juoksemaan pellolle Tuulin kanssa. Luntakin alkoi satamaan ja koirilla oli ainakin kivaa.
Bette aloitti seuraamisella. Tällä kertaa uskalsin jo jättää vasemman käden alas. Hieman ihmetytti Betteä ja kontakti tuppasi tippumaan herkästi, mutta pysyi kuitenkin hyvin mukana ja suorassa. Otettiin sitten ihan lyhyitä pätkiä ja kontakti alkoi pysymään hyvin. On se ihme, kun ei vaan muista aina helpottaa harjoitusta, kun muuttaa jotain. Luoksetulossa treenattiin eteen rauhoittumista. Tulee kyllä suoraan ja istahtaa, mutta pomppaa samantien ylös. Malttia tarvittaisiin kyllä likipitäen joka asiaan.
Cado treenasi tällä kertaa seisomista. Sille tuottaa vaikeuksia pysyä paikallaan, kun menen sen taakse. Lelu ei nähtävästi ole aivan riittävä palkka, jotta malttaisi seistä paikallaan. Täytyy muistaa ottaa seuraavaksi namikippo mukaan. Otettiin myös seuraamista, mikä menikin hyvin. Paitsi kontakti tippui kun mentin kohti esteitä... Lopuksi vielä pari noutoa. Juuttipalalla varustettu kapula oli Cadon mielestä kummatus. Haki kyllä reippaasti ja tuli laukaten luokse, mutta ilmeestä näki, että jotain outoa oli kapulassa.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle treenaamaan liikkeestä maahanmenoa. Sujui jo paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa palkkasin namilla, joka osoittautuikin paremmaksi kuin lelu. Mistähän sille saisi ostettua sitä malttia?
Treenien lopuksi pääsivät taas juoksemaan pellolle Tuulin kanssa. Luntakin alkoi satamaan ja koirilla oli ainakin kivaa.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Pentua etsimässä
Olipas aika rankka vuoden ensimmäinen päivä.
Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.
Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.
Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.
Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.
Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.
Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.
torstai 1. tammikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)