lauantai 9. toukokuuta 2009

Agiliitoa

Henkan polvi on kiukutellut koko kevään ja irtopalaleikkaus odottaa ensi keskiviikkona. Siksipä olen toiminut Betten lainakuskina agilityssä.

Eilen päästiin pitkästä aikaa ihan oikeisiin ryhmätreeneihin. Hienostihan tytteli jo toimii. Lähtökontrollikin on saatu kuntoon. Enää ei ryntäillä ensimmäiseen putkeen, kun remmi irroitetaan kaulasta, vaan odotetaan nätisti lupaa lähteä radalle. Treenit meni oikein mukavasti. Melko haastavia kiemuroita oli Jari radoille keksinyt ja niistä selviämisessä taisi olla ohjaajalla enemmän tekemistä kuin koiralla. Meinasi monta kertaa mennä jalat totaalisesti solmuun! Keppien aloitus ja rengas kaipaa vielä lisätreeniä, mutta muuten Bette jo ohjautuu todella hienosti. Eiköhän se siitä ala sujua, kun treenamassa käy.

Ehkä se juhannuksena kisaamisen aloittaminen ei ole aivan mahdoton ajatus...

torstai 7. toukokuuta 2009

Takaisin sorvin ääreen

Vihdoin on koulu tältä keväältä ohi ja aikaa on nyt hieman paremmin keskittyä myös koirien treenaamiseen.

Tiistaina aloitettiin heti Anun kanssa tottistelut ohjaajan mahdottomasta flunssasta huolimatta. Onhan se nyt selvä, että jos töissä pystyy olemaan, niin kyllä sitä treenaamaankin kykenee!

Bette aloitti seuraamisella. Normaali tempossa todella hienoa seuraamista. Juostessa hieman pyrkii aukeamaan, joten sitä sitten työstettiin. Aloitettiin hieman hitaammalla juoksulla, jossa pysyy paremmin suorassa. Lopuksi saatiin jo hienoja pätkiä ihan normaali juoksussakin. Taitava tyttö! Ja sen kanssa on kyllä ilo teenata tottista, kun virtaa riitää.

Toisessa setissä liikkeestä istumista, joka on valitettavasti edelleen hieman aentojen arpomista. Helposti menee maahan. Tiedä sitten johtuuko omasta äänenpainosta vai mistä. Täytyy sitä nyt sitten vahvistaa enemmän ihan irrallisena liikkeenä. Otettiin vielä muutama kerta esteitä patukan kanssa. A:lta loikkaa aivan hirvittävän ylhäältä, joten tässä olisi ilmeisesti pienet tekniikkatreenit tarpeen. Metrinen hyppy sujui ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen jo kohtuullisesti.

Cadokin pääsi treenaamaan noutoa sekä tasamaalla, että toko-hypyllä. Tumpelo-ohjaaja vaan ei muistanut, että on alkanut opettamaan luovutusta suoraan sivulle. Siinä hetken ihmettelin, miksi ei tuo eteen, kunnes muistin, että pari kertaa sitä suoraan sivulle tuomista on kotona treenattu. Fiksumpi koira siis kuin ohjaaja!

Jälkikausi saatiin avattua pääsiäisenä. Kahtena päivänä kävin tekemässä molemmille peltojäljet. Ensimmäinen kerta oli molemmilla ihan mahdotonta koheltamista, mutta seuraavan aamuna sujui jo paremmin.

Pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi pääsivät koiratkin tutustumaan Hyvinkään maisemiin ja asuntolaelämään. Ensimmäinen päivä oli aika äänekäs, kun jokainen käytävästä kuuluva ääni piti tietenkin ilmoittaa. Ja joku ei ollut huomannut, että sitruunapannasta oli patteri loppu... Hieman lauma siitä rauhoittui, kun sain haettua sen patterin ja Cadon hiljaiseksi pannan avulla. Parina iltana kävin lenkkeilemässä koulun havaintometsässä, joka on kyllä jokaisen metsäjälkiharrastajan paratiisi! Alueelta kun löytyy liki kaikki mahdolliset metsätyypit kaikissa mahdollisissa hoitovaiheissa. Siinä vain tulisi jo valinnan vaikeus, että millaisella pohjalla kulloinkin haluaa treenata. Tulihan siellä sitten tehtyä nuorisolle jäljetkin. Bette ajoi toisena iltana elämänsä pisimmän ja vanhimman jäljen todella taitavasti. Nyt pitäisi varmaan ihan todenteolla alkaa paneutumaan siihen keppien ilmaisuun.

Kunhan tämä oma flunssa hellittää... ;)

Niin ja vietettiinhän tässä välillä ensin Kismin 12-vuotis synttärit ja sitten Cadon 5-vuotiset. Niin se aika vaan kuluu!