Eli terveystarkastukset Pet-Vetissä Illukan Tuomaksella. Silmät todettiin terveiksi, lonkat a-b, kyynärpäät puhtaat ja selkä erinomainen. Neiti käyttäytyi hienosti, paitsi että hyvin belgimäiseen tapaan ei meinannut rauhoituksessa reilusta annoksesta huolimatta nukahtaa ollenkaan. Siksi lonkat jouduttiinkin kuvaamaan kahteen kertaan.
Nyt sitten vain odotellaan virallisia tuloksia Kennelliitosta.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
Bette luonnetestissä
Aamulla lähdettiin ajelemaan Nurmijärvelle belgiyhdistyksen järjestämään luonnetestiin. Bettellä piti olla testiaika 12.30 ja oltiin paikalla hyvissä ajoin. Aikatauluihin olikin tullut muutos ja meidän aika oli siirretty tuomarien ruokatauon jälkeen klo 13.30. Olis kyllä ollut ihan kiva, jos asiasta olisi ilmoitettu aiemmin...
Itse testissä Bette oli aivan oma itsensä, häntä heiluen mentiin tuli eteen mitä hyvänsä. Melko voimakkaasti reagoi kaikkeen. Ainoa mitkä yllätti, oli se, että rämiseviä osioita kierteli vielä jälkeenkinpäin. Eli on pehmeämpi, kuin osasin ajatella. Tuomari tätin kanssa leikki oikein reippaasti patukalla ja taisipa täti saada vähän osuman sormillekin... Puolusti hyvin sekä itseään, että ohjaajaa. Pimeässä huoneessa viimeinen metri oli vaikea, mutta häntä heiluen liikkui sielläkin.
Tässä vielä osa-alueet erikseen:
Ehkä tuon lievän pehmeyden ja pimeänhuoneen toiminnan voi laittaa nuoren iän piikkiin. Parin vuoden päästä olisi saattanut olla erilainen, mutta nimenomaan halusin sen viedä nyt, jotta saisi ne aidot reaktiot esiin. Tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Molemmat tuntuivat pitävän Bettestä tosi paljon ja valittelivat, että iloisesta olemuksesta ja hännän heilutuksesta ei lisäpisteitä voi antaa.
Itse testissä Bette oli aivan oma itsensä, häntä heiluen mentiin tuli eteen mitä hyvänsä. Melko voimakkaasti reagoi kaikkeen. Ainoa mitkä yllätti, oli se, että rämiseviä osioita kierteli vielä jälkeenkinpäin. Eli on pehmeämpi, kuin osasin ajatella. Tuomari tätin kanssa leikki oikein reippaasti patukalla ja taisipa täti saada vähän osuman sormillekin... Puolusti hyvin sekä itseään, että ohjaajaa. Pimeässä huoneessa viimeinen metri oli vaikea, mutta häntä heiluen liikkui sielläkin.
Tässä vielä osa-alueet erikseen:
- Toimintakyky +1, Kohtuullinen
- Terävyys +3, Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
- Puolustushalu +3, Kohtuullinen, hillitty
- Taisteluhalu +2, Kohtuullinen
- Hermorakenne +1, Hieman rauhaton
- Temperamentti +3, Vilkas
- Kovuus +1, Hieman pehmeä
- Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
- Laukauspelottomuus +++, Laukausvarma
Ehkä tuon lievän pehmeyden ja pimeänhuoneen toiminnan voi laittaa nuoren iän piikkiin. Parin vuoden päästä olisi saattanut olla erilainen, mutta nimenomaan halusin sen viedä nyt, jotta saisi ne aidot reaktiot esiin. Tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Molemmat tuntuivat pitävän Bettestä tosi paljon ja valittelivat, että iloisesta olemuksesta ja hännän heilutuksesta ei lisäpisteitä voi antaa.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Että voi olla vaikiaa
Siis tottiksen treenaaminen, kun on tällainen kämmäröivä ohjaaja, joka palkkaa väärällä kädellä, väärään aikaan, väärään suuntaan, vai miten se nyt oli...Haunisissa siis vierähti taas perinteisesti tiistai-ilta. Betten kanssa keskityttiin Anun valvovan silmän alla seuraamiseen, tai siis siihen mun palkkaustekniikkaan. Itseasiassa ei tuo seuraaminen tuossa kuvassa niin kamalan pahalta näytä. Hieman se on vielä väljää ja paikoitellen Bette hiukan poikittaa, mutta paikka alkaa sentään jo olla oikea. Olen kyllä onnistunut opettamaan senkin lähtemään liikkeelle "seuraa"-käskystä ennen kuin itse liikun, joten aika paljon palkkasin pelkästä perusasennosta. Siitäkin saatiin tekniikkaa vaihtamalla kenotusta pois, joten toivo vielä elää.
Cadon kanssa otettiin taas sitä himputin avo-hyppyä. Ekalla yrityksellä meni taas maahan, loput ok ja viimeksi vielä ihan kokonaisena liikkeenä. Mut tietenkin sen pitäisi onnistua yhdellä yrityksellä. Sama kävi kaukojen kanssa. Ekalla ei noussut, mutta seuraavilla kyllä. Tosi lohduttavaa!?!?!?! Olis pitänyt olla taas järkevä ja lopettaa siihen, mutta pakkohan se oli vielä liikkeestä maahanmenoa ottaa, mikä menikin sitten enemmän tai vähemmän pipariksi. Alkoi poika selkeästi jo väsymään. Milloinhan sitä oppisi vihdoin uskomaan, että sen kanssa voi treenata maksimissaan kahta liikettä samalla kertaa????
Bette pääsi vielä uudestaan kentälle. Tällä kertaa otettiin eteenistumista namipalkalla. Tuli hyvin jo pidemmältäkin matkalta. Ja pysyy hyvin istumassa paikallaan. Muutama liikkeestä maahanmeno ja istuminen tuli myös leikin varjolla otettua. Ne on sillä kyllä tosi nopeat. Piti sitten vielä kokeilla hyppyestettä pallon kanssa, ensin 75cm kevyesti yli ja ahne kun olin, niin tuli sitten testattua se kisaestekin siinä sivussa. Ei ongelmaa senkään kanssa.
Kismi-mummo pääsi sitten itsekseen taas iltalenkille. Tästäkin taitaa tulla tiistainen perinne, että mennään tuohon viereiseen puistoon kiertelemään puita. Että voi mummelilla olla hauskaa! Onneksi keksin tuon sen mielen virkistykseksi viime viikolla. Voi olla, että kaduttaa vielä joku päivä - meinaa kierrokset nousta Kismillä sen verran, että hampaat naksuu mun olkapään tasolla kuin vanhaan hyvään aikaan konsanaan agiltykentällä!
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...
Keväällä päätin, että voikukat saa rauhassa rehottaa pihanurmikolla. Nyt sitten on saanut aikas monta iltaa kökkiä etupihan perenna-pensasryhmässä nyppimässä niitä tuhansia siementaimia pois... Enää ei onneksi ole montaa neliömetriä jäljellä. Pakko vaan oli taas luopua leikistä, kun itikat meinaa syödä hengiltä. Kieltämättä on pari kertaa käynyt mielessä, josko sen alueen keväällä ruiskuttaisi jollain maavaikutteisella torjunta-aineella. Taidan kuitenkin luopua ajatuksesta, kun ei sieltä sitten nouse myöskään perennoiden siementaimet. Nyt löytyi ainakin syysleimua, punatähkää ja ritarinkannusta. Sekä muutama kymmen tammenlasta, joista kolme päätyi purkkiin ja matkustavat Nilsiän mökille testaukseen, josko siellä viihtyisivät.
Aamupäivällä haettiin Henkka terveyskeskuksesta "päivälomalle". Mentiin mökille ja koirat pääsivät uimaan. Cado teki taas katoamistempun, kun näki uimakouluvehkeet. Taisi kahden edellisen oppitunnin aallokko olla kuitenkin turhan kova. Tuli se sitten kuitenkin ihan mielellään veteen ja ui taas pieniä lenkkejä melkein houkuttelematta.
Henkka meni neljäksi takaisin saamaan antibioottinsa ja suuntasin koirien kanssa hallille. Betten kanssa treenasin vähän keppejä ja alastulo kontakteja. En sitten voinut vastustaa kiusausta, vaan piti vielä ottaa muutama hyppykuvio. Hauskanen elukka! Ja virtaa riittää...
Cadon kanssa treenattiin avoimen luokan hyppyä. Ensimmäisellä meni taas maahan. Helpotin hieman ja tulin antamaan istu-käskyn lähemmäksi estettä. Tällä saatiinkin onnistuneita toistoja. Seuraavaksi oli luoksetulo, jossa olin päättänyt palkata paikalla istumisesta. Eipä tuo sitten halunnut jäädä istumaan, vaan hipsi muutamaan otteeseen perään. Vein sen sitten autoon "miettimään" asioita ja Bette kiusaksi ottamaan seuraamista ja patukkaleikkiä näköetäisyydelle. Seuraaminen tuntui ainakin hyvälle. Lopuksi vielä paikallaolo, joka onnistui hienosti. Taas sitten koira vaihtoon ja uusinta yritys Cadolle. Nyt pysyi istumassa. Väliin vielä pieni paikallaolo ja sitten kaukoja palkaten ensimmäisestä istumaan noususta. Onnistui ihan kivasti, mutta ei vielä koematkalta. Vähän alkaa olla sellainen olo, että aika loppuu kesken...
Aamupäivällä haettiin Henkka terveyskeskuksesta "päivälomalle". Mentiin mökille ja koirat pääsivät uimaan. Cado teki taas katoamistempun, kun näki uimakouluvehkeet. Taisi kahden edellisen oppitunnin aallokko olla kuitenkin turhan kova. Tuli se sitten kuitenkin ihan mielellään veteen ja ui taas pieniä lenkkejä melkein houkuttelematta.
Henkka meni neljäksi takaisin saamaan antibioottinsa ja suuntasin koirien kanssa hallille. Betten kanssa treenasin vähän keppejä ja alastulo kontakteja. En sitten voinut vastustaa kiusausta, vaan piti vielä ottaa muutama hyppykuvio. Hauskanen elukka! Ja virtaa riittää...
Cadon kanssa treenattiin avoimen luokan hyppyä. Ensimmäisellä meni taas maahan. Helpotin hieman ja tulin antamaan istu-käskyn lähemmäksi estettä. Tällä saatiinkin onnistuneita toistoja. Seuraavaksi oli luoksetulo, jossa olin päättänyt palkata paikalla istumisesta. Eipä tuo sitten halunnut jäädä istumaan, vaan hipsi muutamaan otteeseen perään. Vein sen sitten autoon "miettimään" asioita ja Bette kiusaksi ottamaan seuraamista ja patukkaleikkiä näköetäisyydelle. Seuraaminen tuntui ainakin hyvälle. Lopuksi vielä paikallaolo, joka onnistui hienosti. Taas sitten koira vaihtoon ja uusinta yritys Cadolle. Nyt pysyi istumassa. Väliin vielä pieni paikallaolo ja sitten kaukoja palkaten ensimmäisestä istumaan noususta. Onnistui ihan kivasti, mutta ei vielä koematkalta. Vähän alkaa olla sellainen olo, että aika loppuu kesken...
Erkkarissa
Eilinen päivä vierähtikin kokonaisuudessa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kangasalla.
Suunnitelmiin tulikin pieni muutos, kun Henkan kyynerpäässä tiistaina alkanut tulehdus ei mennytkään ohi tavallisilla antibiooteilla. Useamman 38 asteen kuumeisen päivän jälkeen Henkka meni perjantai-iltana uudestaan lääkäriin, joutui antibiootti tiputukseen ja jäämään terveyskeskukseen seurantaan. Sain onneksi tungettua itseni ja Betten Eijan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin näyttelyyn ajaa. Henkan vanhemmat lupasivat käydä hakemassa Kismin ja Cadon aamupäivällä mökille.
Herätyskellon soidessa puoli viideltä ja sateen ropistessa kattoon meinasin jo perua koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin reissuun. Samalla kyydillä tulivat myös Betten isän, Affen, kasvattaja Sabina sekä Betten puolisiskon, Nanan, omistaja Heidi. Mukana oli myös Eijan Jessi. Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin teltta kasatuksi lähelle kehiä. Aamun kuluessa seurueeseen liittyi vielä muita Je m'appelle koiria omistajineen.
Avoimenluokan narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 58kpl. Betten vuoro oli meidän seurueesta ensimmäisenä. Eija esitti Betten hienosti. Neiti seisoi kyllä ihan nätisti arvosteltavana, toisin ei sitten malttanut pitää suutaan kiinni, vaan esitti kyllä koko äänialansa kaikkien kuultavaksi... Ilmeisesti tuo kehäkäyttäytyminen vaatisi hieman harjoitusta. Arvosanaksi sai kuitenkin EHn ja tosi hyvän arvostelun, joka löytyy Betten omalta sivulta. Jessi ja Nana saivat myöskin EHt.
Loppuaika sitten seurailtiin kehiä ja rentouduttiin. Betten kanssa kävin metsälenkillä, jolla treenattiin myös hiukan esine-etsintää. Bette pääsi myös pariin kertaan uimaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko reissun. Osasi rauhoittua kun oltiin paikoillaan ja odotti nätisti puussa kiinni kun kävin shoppailemassa tai katselemassa kehiä. Jaksoi vielä illalla innostua leikkimään patukalla ja treenaamaan vähän tottista. Kyllä tuollaisen elukan kanssa on helppo reissata! Tuli myös paljon nähtyä tuttuja, joita harvemmin tapaa.
Meidän seuruellekin tuli ihan kivaa menestystä, kun näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi valittiin kennel Je m'appelle ja grotskujen ROP (ja BIS3) oli Betten täti Nella. Kotona oltiinkin sitten vasta puolen yön aikoihin. Rankkaahan tuo oli, mutta ihan mukavaa. Kiitos matkaseurasta ja onnittelut Sabinalle hienosta menestyksestä!
Suunnitelmiin tulikin pieni muutos, kun Henkan kyynerpäässä tiistaina alkanut tulehdus ei mennytkään ohi tavallisilla antibiooteilla. Useamman 38 asteen kuumeisen päivän jälkeen Henkka meni perjantai-iltana uudestaan lääkäriin, joutui antibiootti tiputukseen ja jäämään terveyskeskukseen seurantaan. Sain onneksi tungettua itseni ja Betten Eijan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin näyttelyyn ajaa. Henkan vanhemmat lupasivat käydä hakemassa Kismin ja Cadon aamupäivällä mökille.
Herätyskellon soidessa puoli viideltä ja sateen ropistessa kattoon meinasin jo perua koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin reissuun. Samalla kyydillä tulivat myös Betten isän, Affen, kasvattaja Sabina sekä Betten puolisiskon, Nanan, omistaja Heidi. Mukana oli myös Eijan Jessi. Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin teltta kasatuksi lähelle kehiä. Aamun kuluessa seurueeseen liittyi vielä muita Je m'appelle koiria omistajineen.
Avoimenluokan narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 58kpl. Betten vuoro oli meidän seurueesta ensimmäisenä. Eija esitti Betten hienosti. Neiti seisoi kyllä ihan nätisti arvosteltavana, toisin ei sitten malttanut pitää suutaan kiinni, vaan esitti kyllä koko äänialansa kaikkien kuultavaksi... Ilmeisesti tuo kehäkäyttäytyminen vaatisi hieman harjoitusta. Arvosanaksi sai kuitenkin EHn ja tosi hyvän arvostelun, joka löytyy Betten omalta sivulta. Jessi ja Nana saivat myöskin EHt.
Loppuaika sitten seurailtiin kehiä ja rentouduttiin. Betten kanssa kävin metsälenkillä, jolla treenattiin myös hiukan esine-etsintää. Bette pääsi myös pariin kertaan uimaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko reissun. Osasi rauhoittua kun oltiin paikoillaan ja odotti nätisti puussa kiinni kun kävin shoppailemassa tai katselemassa kehiä. Jaksoi vielä illalla innostua leikkimään patukalla ja treenaamaan vähän tottista. Kyllä tuollaisen elukan kanssa on helppo reissata! Tuli myös paljon nähtyä tuttuja, joita harvemmin tapaa.
Meidän seuruellekin tuli ihan kivaa menestystä, kun näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi valittiin kennel Je m'appelle ja grotskujen ROP (ja BIS3) oli Betten täti Nella. Kotona oltiinkin sitten vasta puolen yön aikoihin. Rankkaahan tuo oli, mutta ihan mukavaa. Kiitos matkaseurasta ja onnittelut Sabinalle hienosta menestyksestä!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Bette 2v
Paljon onnea kaksivuotiaalle Bettulalle sekä sisaruksille! Äkkiä se aika vierähtää...
Synttäreitä vietetiin- yllätys, yllätys- mökillä uinnin merkeissä. Jääkaapissa odottaa taas maksalaatikko kera prinssinakkien iltasapuskaa.
Kismikin on nyt parina päivänä uskaltautunut uimaan pieniä matkoja kepin perään. Cadon uimakoulu on ollut tiistain jälkeen tauolla, kun aika viileäksi on menneet nuo kelit. Tiistaina palelin koko illan viltin alla, kun sen 15-20min meressä kahlasin. Tänään kuitenkin jatkettiin harjoituksia. Enää ei lähtenyt livohkaan, kun tulin liivien kanssa mökistä ulos. Veteenkin tuli jo kohtuullisen hyvin ja häntä heiluen. Uiskenteli taas n. 10min pienehköjä lenkkejä ihan mielellään. Selvää edistymistä siis havaittavissa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta mun mielestä sen raviaskel on pidentynyt.
lauantai 12. heinäkuuta 2008
Suihkulähteen testaus
Pakkohan se oli päästä testaamaan suihkulähteen toiminta. Kiinteä sähkö puuttuu vielä, joten virittelin jatkojohdot. Pienen ihmettelyn ja pähkäilyn jälkeen sainkin sen toimimaan. On se vaan aika kaunis. Kiviä tarvitsee vielä tuoda mökiltä lisää.Reunoilla olevat kasvit:
- Iris germanica - saksankurjenmiekka (lajikkeesta ei tietoa)
- Heuchera americana 'Obsidian' - amerikankeijunkukka
- Hosta undulata 'Mediovariegata' - kirjokuunlilja
- Hosta undulata 'Erromena' - hämykuunlilja (tästä en mene takuuseen)
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Taitavat jälkikoirat
Maanantaina saatiin taas Merjasta jälkitreeniseuraa, joten metsään suunnattiin jälleen.
Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.
Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.
Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.
Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Cadon uimakoulu osa2
Näinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Eli Cado meinasi ottaa hatkat kun liivien kanssa menin rantaan. Sain sen kuitenkin pyydystettyä ja raahattua puolipakolla mereen. Pari ensimmäistä uinti pätkää jouduin viemään sen väkisin syvälle, mutta sen jälkeen lähti ihan itse uimaan rannasta pois päin kun kutsuin. Tuntui jopa siltä, että alkaa tykkäämään uimisesta. Vapaaehtoisesti ilman liivejä ei kyllä vieläkään kepin perään lähde. Toivottavasti kelit pysyy sen verran lämpimänä, että pystytään jatkamaan harjoituksia. Lihaksiston kannalta kun tuo uiminen olisi sille tosi hyvää liikuntaa.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Cadon uimakoulu alkoi
Vihdoin saatiin tänään ostettua Cadolle kelluntaliivit. Pakkohan se oli heti lähteä mökille pitämään uimakoulun ensimmäinen oppitunti. Molemmat kameratkin oli mukana, mutta yllättäin niistä oli molemmista akku loppu, joten kuvallista todistetta ei tällä kertaa saatu. Remmin kanssa ja liiveistä taluttaen sain sen riittävän syvälle, jotta joutuisi uimaan. Takajalat oli taas totaalisesti hukassa. Onneksi muistin Tanjan blogista lukeneeni, että hännästä kiinni pitäminen saa koiran käyttämään takajalkojaan, ja sehän toimi. Muutaman pätkän sain sen väkisin uimaan. Pelkäsin kyllä, että ei sen jälkeen tule lähellekään, mutta vedestä pois päästyään hyppi innoissaan vieressä, vaikka liivit oli mulla kädessä. Eli ei kauheaa traumaan pakottamisesta saanut. Kepin perässäkin juoksi itse veteen, joten eiköhän tuosta vielä uimari tehdä.
Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.
Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?
Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.
Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.
Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.
Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?
Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.
Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
nuoriso tottistelee
Tulipa sitten raahauduttua molempien elikoiden kanssa Haunisiin, vaikka rankan työpäivän jälkeen ei niin hirveästi olisi huvittanut.
Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.
Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.
Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!
Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.
Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.
Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
