lauantai 20. marraskuuta 2010

3 kisaa Tsaukkilassa

Tulipa sitten tehtyä testi ja ilmoitettua Bette kaikkiin kolmeen ykkösen kisaan...

Aamulla jännitti ja hermostutti ihan kamalasti. Jarmo Jämsä oli suunnitellut varsinaisen juoksuradan ensimmäiseksi agilityradaksi. Rataan tutustuessa hermostutti vielä enemmän, kun ei oikein meinannut jalat lähteä liikkeelle. Eilinen autossa istuminen sai selän aika hyvin jumiin. Lähdettiin numerolla kuusi, joten kauheasti ei jäänyt aikaa rataan tutustumisen ja startin väliin. Sain Betten kuitenkin kohtuullisen hyvin hanskaan ennen radalle lähtöä. Se jopa pysyikin lähdössä hyvin! Ensimmäisellä suoralla oli kaksi hyppyä, pituus ja kepit. Hienosti neiti paineli täydessä vauhdissa kepeille ja kesti takaa leikkauksenkin. Kepeiltä 180 astetta takaisin suoraan putkeen, josta hypylle ja taas putkeen. En oikein hyvin kerennyt Betten vauhtiin, joten hiukan kyseli ennen hyppyä, että minne mennään. Putken jälkeen tuli taas kaksi hyppyä takaisin päin ja A:lle. Kontaktit oli HIENOT! siitä renkaalle ja takaa leikkaus hypylle, josta taas tulosuuntaan hypyn kautta puomin ylös menon alla olevaan putkeen. Hypyn kautta tiukasti puomille. Siinä taisi hieman rima kolahtaa, kun oli pakko kääntää tiukasti, ettei ajaudu edelliseen putkeen. Puomin alastulo kontaktille jarrutti hieman turhan aikaisin, mutta teki sen kuitenkin nätisti ja sitten olikin enää kaksi hyppyä maaliin. NOLLA!!!! Ajassa hävittiin Oreniuksen Jounille ja bordercollie Napille vajaa 4 sekuntia, eli ei ollenkaan paha. Tultiin siis toisiksi.

Toinen rata olikin sitten katastrofi. Pysyi kyllä lähdössä hyvin, mutta ryntäsi radalle hullunraivolla suoraan keskelle ensimmäistä rimaa. Kolmantena esteenä oli puomi, jonka jälkeen putki. Neiti päätti sitten singota jo puolesta välistä puomin alas tulevaa osaa putkeen, joten jätettiin sitten leikki siihen. Aivan turha olisi ollut edes yrittää tuossa mielentilassa olevan koiran kanssa tehdä rataa loppuun!

Kolmas rata olikin Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata. Oikein mukavan oloinen rata, jossa yksi vauhti suora. Tällä kertaa Bette oli noussut lähdössä seisomaan, mutta ei kuitenkaan karannut. Jo toisella hypyllä tuli rima alas. Taisi olla neidillä liian kiire edessä olevaan putkeen... Putken jälkeen tuli muuri, josta käännyttiin vauhtisuoralle: hyppy, rengas, pituus ja hyppy. Ei vaan meinaa mulla vauhti riittää tuollaisille suorille, joten jouduin lähettämään Betteä edelle. Pääty hypyltä käännyttiin takaisin päin kepeille ja taisi tulla siinä hieman liian aikainen haltuun otto, kun rima tuli taas alas. Saatiin vielä tiputettua pussin jälkeinenkin rima, eli tulos 15. Muuten ihan kohtuullisen hyvän tuntuinen rata. Kierroksia ehkä koiralla kuitenkin hieman liikaa, kun ei malta hypätä kunnolla.

Mitä tästä opimme? Omiin kisoihin ilmoitan tästä lähtien joko vain yhteen starttiin tai sitten ensimmäiseen ja viimeiseen, että saan Betten välillä kotiin rauhoittumaan. Kerää autossa odotellessa niin kovat kierrokset, että ei oikein pysy enää homma hanskassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava kisapäivä! Nyt on tosin kintut ja selkä "hieman" jumissa, mutta eiköhän tästä hengissä selvitä.

Saas nyt sitten nähdä päästäänkö ennen mammalomaa enää kisaamaan. Loppiaisena olisi Porissa ykkösluokan kisat hiekkatekonurmella, joihin olisi tarkoitus lähteä. Ellei sitten juoksu ala jo aiemmin... Olisihan se ollut mukava saada Bette nostettua kakkosluokkaan ennen pennutusta.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Pennelisivu

Sainpa vihdoin väsätyksi jonkinmoisen pentuilmoitussivun. Löytyypi tästä.

Laitanpa tänne videon nuorenparin ensitreffeiltä <3 .


keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Aksauksen jälkeistä pohdintaa...

Meinasi jo välillä melkein parku päästä treeneissä tänään, kun mikään ei tuntunut sujuvan niin hyvin kuin pitäisi. Kierrokset Bettellä nousee ihan älyttömästi kun hallissa treenaa samaan aikaan muita. Asiat, jotka onnistuu itsekseen ei sitten meinaa onnistua ryhmätreeneissä millään. No, saatiin sentään ihan onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi.

Itseltä vaan meinaa välillä unohtua se tosiasia, että mehän ihan oikeesti ollaan vasta ykkösluokkalaisia. Ei siis voi olettaa, että kolmosen kuviot sujuisivat ongelmitta. Ja eihän me olla varsinaisesti treenattu kuin vasta vuosi. Josta juoksujen ja mun sairaslomien takia voi jo laskea 4-5 kuukautta pois. Eli ei vaan pitäisi odottaa itseltä liikoja...

Mutta tärkeintähän on, että koira nauttii tekemisestä! Ja ohjaajakin edes joskus... ;)