Cado 4-vee

Cadon synttäreitä vietettiin taas mökillä. Koirat telmivät ja plutrasivat meressä ruhtinaallisessa 20 asteen lämmössä! Uskomaton päivä tähän aikaan vuodesta.

Ja pitihän synttärisankarista ottaa poseerauskuvakin...

Leireilyä

Viikonloppu meni mukavasti mustien pk-leirillä. Onneksi mukaan hyväksyttiin myös yksi vääränvärinen.

Perjantaina pakkauduttiin autoon treenikamppeiden kera. Kismi jäi mummilaan viikonlopuksi hemmottelu lomalle. Perillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä oli paikalla aikamoinen määrä mustia belgejä. Illalla treenattiin hieman tottista aloittelevat ja pidemmälle ehtineet omissa ryhmissään. Bette otti Henkan kanssa seuraamista ja paikallaoloa. Yllättävän hyvin neiti alkoi keskittymään seuraamisharjoituksiin, vaikka ympärillä oli paljon vieraita koiria. Cadon kanssa otettiin vain lyhyitä pätkiä seuraamista, kun sille pitäisi saada vähän lisä potkua etenkin vieraissa paikoissa.

Lauantaiaamu alkoi Betten ja Henkan osalta hakuun tutustumisella ja Cadon kanssa lähdettiin jäljelle. Aika nopeasti Bette oli hoksannut mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Cadolle tehtiin lyhyehkö jälki metsään vaikka muu porukka treenasikin pellolla. Janalle lähti tällä kertaa toisella lähetyksellä. Jälki itsessään meni todella hyvin ja kaikki kepit löytyi. Kouluttaja, Niko Saari, kehui Cadon jäljestämistä. Olin kyllä itsekin tyytyväinen, kun vähän hirvitti kuinka jaksetaan huonosti nukutun yön jälkeen... Tiedänpä pakata seuraavalle leirille korvatulpat mukaan!

Herkullisen lounaan jälkeen pääsi Bette kokeileman viestiä. Aluksi käytiin laji teoriassa läpi, jonka jälkeen Halla pääsi esittelemään viestikoiran taitojaan katsojille. Alokkaat pääsivät sitten yksi kerrallaan juoksemaan. Betteä meinasi aluksi kiinnostaa laitumelta löytyvät hevosen kikkarat huomattavasti enemmän, mutta juoksi lopulta viisi pätkää hienosti ja lujaa.

Illalla oli vielä esineruutu, joka päätettiin jättää Betteltä väliin, koska päivän aikana oli tullut muutenkin jo paljon uutta asiaa. Cado pääsi kuitenkin ruututreeneihin. Huomasin jo "ilmoittautuessa", että taitaa olla poika aika väsy, kun eiyrittänyt ollenkaan karata moikkaamaan "tuomaria" vaikka olikin vapaana. Aika nihkeästi lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Pienen herättelyn jälkeen lähtikin aika hyvin, mutta tuli takaisin ilman esinettä. Seuraavalle lähti jo reippaasti ja tulikin aika pian takaisin esineen kanssa. Päästin lopettaa tähän, kun ei olla muutenkaan kovin usein yhtä enempää nostatettu. Kai sitä pitäisi vähitellen alkaa haetuttamaan useampaa...

Sunnuntai aamuna suunnistettiin molempien koirien kanssa jälkimetsään, tosin eri paikkoihin. Cadolle yritettiin mielikuva harjoitusta Nikon tallaamalle jäljelle. Ehti sitten ilmeisesti unohtaa asian jäljen vanhetessa, koska jana meni sillä kertaa aivan plörinäksi. Jäljesti kuitenkin hienosti, vaikka taisi siitä jana sekoilusta hieman paineistuakin. Jäljellä oli yksi melko hankala paikka, kun kulma oli ojan edessä ja heti kulman jälkeen toisen ojan ylitys. Siinä Cado haki melko pitkään jälkeä ja pluttasi ojan pohjalla, mutta jatkoi taas hienosti matkaa kun jäljen löysi. Itsekin osasin olla hermostumatta ja vain odottaa että jälki taas löytyy. Onneksi sitä on helppo lukea milloin on jäljellä ja milloin hukassa. Eikä niitä jäljen hukkaamisiakaan kauhean usein edes satu! Janatreeniä siis vain tarvitaan, muuten onkin poika maaston puolesta ihan kisakunnossa.

Bettelle Henkka oli tehnyt n.40m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa joka kolmannella askeleella. Jotain hyötyä niistä muutamasta aikaisemmasta kerrasta kuitenkin näköjään on ollut, koska oli jäljestänyt ihan hienosti. Muutaman kerran oli pyörähtänyt, mutta muuten oli edennyt ihan hyvin. Ehkä siitä voisi jälkikoirakin tulla. Taidetaan kuitenkin yrittää keskittyä siihen viestiin.

Lounaan jälkeen ajeltiin kotiin väsyneinä, mutta treeni-intoa uhkuen. Oli kyllä koiratkin melko väsyneitä! Kismikin oli pärjännyt hyvin mummilassa. Taisi vain nauttia rauhasta ja lellittelystä!

Kiitokset vielä Annelle ja Erjalle leirin järjestämisestä ja Nikolle koulutuksesta! Toivottavasti päästään ensi keväänäkin leireilemään...

Kismi 11 vee

Kismi täytti tänään 11-vuotta. Synttäreitä juhlistettiin mökillä riekkumisella ja kaislojen kuskaamisella.

Onnittelut myös sisaruksille!

Bette aiheutti jälleen harmaita hiuksia ja sydämentykytyksiä nappaamalla ilmasta Henkan heittämän kivenmurikan. Oltiin molemmat varmoja, että siltä on hampaat kurkussa. Sen verran kova kolaus kuului. Ei onneksi ainakaan havaittavia vahinkoja. Hetki kuitenkin meni ennen kuin suostui mitään suuhunsa ottamaan. Syö kuitenkin hyvin, joten säikähdyksellä taidettiin selvitä.

Viikkoraportti

Niin se vain ensimmäinen työ- / kurssiviikko vilahti. Hieman vaatii tottumista nuo aamu viiden herätykset ja koko päivän ulkoilmassa viettämiset... Hirveästi ei ole jaksanut iltaisin tehdä.

Torstaina olin Betten kanssa viimeisellä tokokurssikerralla taas tuuraamassa Henkkaa. Paikallaolosta nousi taas puolen minuutin jälkeen, mutta pysyi sitten hyvin kun kävin korjaamassa. Kaukokäskyissä toimi hienosti. Melkein paremmin kuin Cado, jonka kanssa on kuitenkin enemmän treenattu. Hyppykin meni hyvin. Tosin ei malta seistä loppuosassa paikallaan, mutta irtoaa kuitenkin hypylle ja pysähtyy käskystä seisomaan. Sitä seisomista täytyy treenata erikseen. Lopuksi otettiin vielä ryhmä seuraaminen, jossa kontakti säilyi tosi hyvin. Hieno koira siitä tulisi, kun vain jaksaisi treenata!

Ja punkki numero kaksi löytyi hallilla keskeltä Betten päälakea... Yök!

Sunnuntaina saatiin vihdoin ja viimein jälkikausi avattua. Kaatosateessa... Arvottiin siis Miran kanssa väärä päivä. Tulipahan kokeiltua Bettenkin kanssa pari lyhkäistä makkarajälkeä. Ei oikein ilman ohjausta vielä ymmärrä mistä on kyse. Eipä sille ole tehty kuin kaksi pätkää aiemmin, joten ei kai sitä voi liikaa odottaakaan. Cadolle Mira teki suurin piirtein alokasluokan jäljen. Jana meni taas ihan plörinäksi. Kepit löytyi hyvin, mutta muuten kohelsi aikalailla. Ei näköjään sovi tuo, että treenaa ensin Betten kanssa. Tästä lähin saa sisko kyllä jäädä kotiin!

Punkki... siis kesä

Kesä on virallisesti avattu! Cadon korvanjuuresta löytyi tänään ensimmäinen punkki. Täytyy varmaan laittaa punkkipannat koirille. Onneksi on jo valmiiksi ostettu.

Bette oli torstaina toko kurssilla jälleen oikean ohjaajan kanssa. Paikallaolo meni suht mukavasti. Seuraaminen tosi hienoa, kunhan ohjaaja muistaa olla tuijottamatta koiraa. Luoksetulot todella vauhdikkaat. Eteen istuminen vaatii vielä hieman treeniä... Ruutuun Bette sitten juoksi innokkaasti ja vauhdikkaasti. Lähetyksen odottaminen tosin oli hieman vaikeaa, mutta onnistui lopulta. Kehityskelpoiset yksilöt!

Perjantaina tuli pyörähdettyä Puutarhan Kevät-messuilla. Sain vartatettua kolme omenapuunoksaa tuosta meidän vanhasta ruskeasta kanelista. Kasvavat nyt autotallin ikkunalla purkeissa. Toivottavasti lähtevät kasvuun. Löysin myös iriksen juurakoita. Kahta eri tumman lilaa lajiketta tuli ostettua perennapenkin jatkeeksi.

Viikonloppu menikin mun osalta Ruskon tallilla Vuorisen Tiinan centered riding-kurssilla Papun kanssa. On se jännä kuinka tunnin käynnissä tehdyt harjoitukset saa sekä ratsastajan että hevosen aivan väsyneeksi. Sitä se aivotyö teettää...

Jälkimetsään en siis vieläkään selvinnyt. Sata ja yksi tekosyytä, ettei vaan saa lähdettyä.

Huomenna alkaakin taas uusi kausi. Itse aloitan työt Turun kaupungin viherlaitoksella ja Henkalla alkaa Hyvä myyjä-kurssi. Koirille tulee varsinainen "kylmä kalkkuna", kun ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa tottuneet siihen, että jompi kumpi on aina kotona. Toivottavasti eivät keksi mitään ikävää puuhastelua...

Niin se aika vierähtää...

... ja blogi jää vaan päivittämättä...

Mitään kummallisempaa ei täällä ole edes tapahtunut. Kevät se vain säiden suhteen soutaa ja huopaa. Nyt kyllä tuntuu taas siltä, että kevät ihan oikeasti tulee ja voisi pian aloittaa ne jälkitreenitkin. Huomenna on tietysti taas metri lunta, kun tuon ajatuksen suustani päästin!

Bette on käynyt muutamaan otteeseen hallilla. Kati on toiminut varamiehenä ohjaajanpestissä. Viime viikon tiistaina kävin ottamassa keppejä ja muutamia hyppyjä, kun sattui olemaan vanhaksi menevää HK-blöötä jääkapissa. Pitihän sille jotain käyttöä keksiä! Intoa neidillä on kyllä huomattavasti enemmän kuin malttia, mutta eiköhän se siitä. Torstaina olin vielä toko kurssilla sijaisena. Paikallaolo sujui jo kohtalaisesti. Uutena liikkeenä otettiin noutoa. Kämmäri ohjaaja onnistui sitten kahdella toistolla opettamaan koiralle, että nouto tarkoittaa sitä, että kapulaa tuodaan kolme metriä ja sitten se sylkäistään menemään. Kotona ollaan nyt sitten keskitytty siihen kapulan pitämiseen ja kantamiseen. Millähän sen pureskelun saisi pois? Muutenkin on ihan aloittelija olo, kun tuolla tyttelillä on sitä virtaa hieman enemmän kuin noilla edellisillä koulutettavilla...

Neiti on myös siirtynyt bikini-aikaan. Enpä edes muistanut, mitä se nartun hormonaalinen karvanlähtö voi olla. Aluskarva lähti oikein levyinä ja niitä tuppoja löytyy sitten joka puolelta.

Cadon kanssa on treenattu kotona metallinoutoa, kaukoja ja taaksepäin siirtymistä peruuttamalla. Sunnuntain treeneissä keksittiin taas kaiken maailman omia variaatioita jokaiseen liikkeeseen. Paikallaolo, luoksetulo ja noudot sentään onnistui. Välillä ei voi kyllä kuin nauraa, kun tuo jätkä "unohtaa" jo hyvin osaamansa liikkeet ja tekee jotain täysin odottamatonta. Esim. ruutuun lähetyksessä hakee hallin toisesta päästä luoksetulon pysäytysmerkin ja vie sen ruutuun, tai avo-hyppyä treenatessa menee hypyn jälkeen maahan. Eipä käy aika pitkäksi!

Back on Track- loimi tuntuu auttavan siihen Cadon selän jäykkyyteen. Ensimmäinen neljän viikon kuuri on nyt takana ja näyttää ainakin siltä, että käyttää selkäänsä paremmin ja venyttelee takajalkansa itse pidemmälle.

Mökillä ollaan käyty lähes joka päivä. Pääsevät koirat rauhassa juoksemaan ja leikkimään. Nyt vielä kun tuo lähin lenkitysmetsä on alettu muuttamaan teollisuusalueeksi, niin melkein helpointa on hurauttaa koirien kanssa Paraisille. Kismi ainakin nauttii siitä huomattavasti enemmän kuin "typeristä" remmilenkeistä.