Leireilyä

Viikonloppu meni mukavasti mustien pk-leirillä. Onneksi mukaan hyväksyttiin myös yksi vääränvärinen.

Perjantaina pakkauduttiin autoon treenikamppeiden kera. Kismi jäi mummilaan viikonlopuksi hemmottelu lomalle. Perillä Punkalaitumella Hiidenhelmessä oli paikalla aikamoinen määrä mustia belgejä. Illalla treenattiin hieman tottista aloittelevat ja pidemmälle ehtineet omissa ryhmissään. Bette otti Henkan kanssa seuraamista ja paikallaoloa. Yllättävän hyvin neiti alkoi keskittymään seuraamisharjoituksiin, vaikka ympärillä oli paljon vieraita koiria. Cadon kanssa otettiin vain lyhyitä pätkiä seuraamista, kun sille pitäisi saada vähän lisä potkua etenkin vieraissa paikoissa.

Lauantaiaamu alkoi Betten ja Henkan osalta hakuun tutustumisella ja Cadon kanssa lähdettiin jäljelle. Aika nopeasti Bette oli hoksannut mistä on kyse ja löysi maalimiehen. Cadolle tehtiin lyhyehkö jälki metsään vaikka muu porukka treenasikin pellolla. Janalle lähti tällä kertaa toisella lähetyksellä. Jälki itsessään meni todella hyvin ja kaikki kepit löytyi. Kouluttaja, Niko Saari, kehui Cadon jäljestämistä. Olin kyllä itsekin tyytyväinen, kun vähän hirvitti kuinka jaksetaan huonosti nukutun yön jälkeen... Tiedänpä pakata seuraavalle leirille korvatulpat mukaan!

Herkullisen lounaan jälkeen pääsi Bette kokeileman viestiä. Aluksi käytiin laji teoriassa läpi, jonka jälkeen Halla pääsi esittelemään viestikoiran taitojaan katsojille. Alokkaat pääsivät sitten yksi kerrallaan juoksemaan. Betteä meinasi aluksi kiinnostaa laitumelta löytyvät hevosen kikkarat huomattavasti enemmän, mutta juoksi lopulta viisi pätkää hienosti ja lujaa.

Illalla oli vielä esineruutu, joka päätettiin jättää Betteltä väliin, koska päivän aikana oli tullut muutenkin jo paljon uutta asiaa. Cado pääsi kuitenkin ruututreeneihin. Huomasin jo "ilmoittautuessa", että taitaa olla poika aika väsy, kun eiyrittänyt ollenkaan karata moikkaamaan "tuomaria" vaikka olikin vapaana. Aika nihkeästi lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Pienen herättelyn jälkeen lähtikin aika hyvin, mutta tuli takaisin ilman esinettä. Seuraavalle lähti jo reippaasti ja tulikin aika pian takaisin esineen kanssa. Päästin lopettaa tähän, kun ei olla muutenkaan kovin usein yhtä enempää nostatettu. Kai sitä pitäisi vähitellen alkaa haetuttamaan useampaa...

Sunnuntai aamuna suunnistettiin molempien koirien kanssa jälkimetsään, tosin eri paikkoihin. Cadolle yritettiin mielikuva harjoitusta Nikon tallaamalle jäljelle. Ehti sitten ilmeisesti unohtaa asian jäljen vanhetessa, koska jana meni sillä kertaa aivan plörinäksi. Jäljesti kuitenkin hienosti, vaikka taisi siitä jana sekoilusta hieman paineistuakin. Jäljellä oli yksi melko hankala paikka, kun kulma oli ojan edessä ja heti kulman jälkeen toisen ojan ylitys. Siinä Cado haki melko pitkään jälkeä ja pluttasi ojan pohjalla, mutta jatkoi taas hienosti matkaa kun jäljen löysi. Itsekin osasin olla hermostumatta ja vain odottaa että jälki taas löytyy. Onneksi sitä on helppo lukea milloin on jäljellä ja milloin hukassa. Eikä niitä jäljen hukkaamisiakaan kauhean usein edes satu! Janatreeniä siis vain tarvitaan, muuten onkin poika maaston puolesta ihan kisakunnossa.

Bettelle Henkka oli tehnyt n.40m pitkän jäljen, jossa oli ruokaa joka kolmannella askeleella. Jotain hyötyä niistä muutamasta aikaisemmasta kerrasta kuitenkin näköjään on ollut, koska oli jäljestänyt ihan hienosti. Muutaman kerran oli pyörähtänyt, mutta muuten oli edennyt ihan hyvin. Ehkä siitä voisi jälkikoirakin tulla. Taidetaan kuitenkin yrittää keskittyä siihen viestiin.

Lounaan jälkeen ajeltiin kotiin väsyneinä, mutta treeni-intoa uhkuen. Oli kyllä koiratkin melko väsyneitä! Kismikin oli pärjännyt hyvin mummilassa. Taisi vain nauttia rauhasta ja lellittelystä!

Kiitokset vielä Annelle ja Erjalle leirin järjestämisestä ja Nikolle koulutuksesta! Toivottavasti päästään ensi keväänäkin leireilemään...