Täähän menee jo ylitreenaamiseksi

Eli treffattiin taas Anun kanssa Haunisissa.

Bette aloitti seuraamisella. Aluksi namipalkalla. Seurasi suorassa ja käännökset hyviä, mutta aavistuksen takana. Vaihdettiin siis palkka patukkaan, jolla paikka parani heti ja seuraamiseen tuli parempi tsemppi ja ilme. Pysyi kuitenkin suorassa, joten ehkä uskalletaan nyt jatkossa käyttää patukkaa seuraamisessa, koska tekniikka alkaa olla kunnossa.

Cadon kanssa haettiin tsemppiä täykäännökseen Kaisan perjantaisilla ohjeilla. Sille kun riittää täyskäännös oikealle, kun sitä PK-tottista ei ole enää tarkoitus tehdä. Parantui huomattavasti kun tiistaisiin käännöksiin vertaa. Ruutua otettiin taas eri variaatioilla. Tällä kertaa meinasi ruutu olla välillä hukassa, mutta onnistumisiakin saatiin.

Toisessa pätkässä Betten kanssa vietiin ensin eteenmeno pallo yhdessä kentänreunaan, jonka jälkeen otettiin taas liikkestä maahanmenoa. Nyt onnistui täydellisesti. Kummasti se auttaa kun muutaman kerran treenaa. Myös luoksetulon eteenistuminen oli nyt hyvä ja rauhallinen. Ja se eteenlähetys aivan perfect! Taitava tyttöhän tuo on ja ohjaajakin tuntuisi kehittyvän hiljalleen.

Lopuksi vielä tavanomaiset leikit pellolla, josta tänään kyllä muodostui pupunkakan metsästyskisa.

Huomenna olisi edessä ensimmäinen koulupäivä, joten kai sitä täytyy alkaa etsimään kouluromppeita kasaan...

Pepputreenit

Oli hyvin onnistunut ajoitus Betten juoksulla, joten päästiin heti tauon jälkeen jatkamaan Kaisan talvitottiksissa. Eilen oli treenien aiheena täyskäännökset ja paikallaolo.

Aloitettiin takapään käyttöharjoituksilla, eli ensin peruuttamista ohjaajan edessä. Sehän sujuu Betteltä hienosti, vaikka sitä ei paljon ole treenattukaan. Siitä jatkettiin peruttamisharjoituksilla sivulla. Otettiin varman päälle ja käytettiin agilityputken vierustaa apuna. Parin kokeilun jälkeen sujui sekin jo hienosti. Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännos paikalla vasempaan siten, että koira pysyy koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella. Tässäkään ei mitään ongelmaa, jos vain ohjaaja muistaa auttaa ylävartalolla käännöksen suuntaan. Taidan sittenkin siirtyä treenaamaan tuon täyskäännöksen noin, vaikka olinkin jo aloittanut sen treenaamisen kiertämällä. Noinkin pienellä treenillä Bette käyttää hyvin takajalkojaan. Hieman eri kuin tuo vääränvärinen, joka ei treeneistä huolimatta vieläkään tiedä omistavansa takajalkoja...

Täyskäännöstä oikealle lähdettiin työstämään pyörimällä paikallaan oikealle ja vedättämällä koira namin kanssa mukaan. Muuten ihan kiva harjoitus, mutta hieman meinasi mennä pää pyörälle... Yhdistettiin sitten pyörimiset muutaman askeleen seuraamiseen ja lopulta tehtiin myös juoksusta. Bettellä oli ainakin hauskaa ja alkoi niihin käännöksiin tulla vauhtiakin. Vielä kun ohjaaja muistaisi katsoa käännöksen suuntaan, eikä jää tuijottamaan koiraa!

Paikallolotreenikin meni hienosti. Apuohjaaja heitteli ympärillä hanskoja ja hillui häiriönä. Bette pysyi hienosti. Kerran lähti hanskan luokse, kun on visiinkin tullut sillekin opetettua, että palkkaaminen on yhtä kuin vapautus. On se kumma kuinka noita samoja mokia toistaa koirasta toiseen. Ehkä sitä joskus vielä oppii.

Erittäin hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Käytin tällä kertaa pelkästään nameja palkkana ja tuntui olevan ihan toimiva systeemi, ei mennyt ylikierroksille kertaakaan vaan pysyi hyvin tarkkaavaisena koko treenien ajan.

Loppiaistreenit

Haunisissa jälleen Anun kanssa tottistelemassa.

Bette aloitti seuraamisella. Tällä kertaa uskalsin jo jättää vasemman käden alas. Hieman ihmetytti Betteä ja kontakti tuppasi tippumaan herkästi, mutta pysyi kuitenkin hyvin mukana ja suorassa. Otettiin sitten ihan lyhyitä pätkiä ja kontakti alkoi pysymään hyvin. On se ihme, kun ei vaan muista aina helpottaa harjoitusta, kun muuttaa jotain. Luoksetulossa treenattiin eteen rauhoittumista. Tulee kyllä suoraan ja istahtaa, mutta pomppaa samantien ylös. Malttia tarvittaisiin kyllä likipitäen joka asiaan.

Cado treenasi tällä kertaa seisomista. Sille tuottaa vaikeuksia pysyä paikallaan, kun menen sen taakse. Lelu ei nähtävästi ole aivan riittävä palkka, jotta malttaisi seistä paikallaan. Täytyy muistaa ottaa seuraavaksi namikippo mukaan. Otettiin myös seuraamista, mikä menikin hyvin. Paitsi kontakti tippui kun mentin kohti esteitä... Lopuksi vielä pari noutoa. Juuttipalalla varustettu kapula oli Cadon mielestä kummatus. Haki kyllä reippaasti ja tuli laukaten luokse, mutta ilmeestä näki, että jotain outoa oli kapulassa.

Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle treenaamaan liikkeestä maahanmenoa. Sujui jo paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa palkkasin namilla, joka osoittautuikin paremmaksi kuin lelu. Mistähän sille saisi ostettua sitä malttia?

Treenien lopuksi pääsivät taas juoksemaan pellolle Tuulin kanssa. Luntakin alkoi satamaan ja koirilla oli ainakin kivaa.

Pentua etsimässä

Olipas aika rankka vuoden ensimmäinen päivä.

Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.

Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.

Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!