Cadon uimakoulu alkoi

Vihdoin saatiin tänään ostettua Cadolle kelluntaliivit. Pakkohan se oli heti lähteä mökille pitämään uimakoulun ensimmäinen oppitunti. Molemmat kameratkin oli mukana, mutta yllättäin niistä oli molemmista akku loppu, joten kuvallista todistetta ei tällä kertaa saatu. Remmin kanssa ja liiveistä taluttaen sain sen riittävän syvälle, jotta joutuisi uimaan. Takajalat oli taas totaalisesti hukassa. Onneksi muistin Tanjan blogista lukeneeni, että hännästä kiinni pitäminen saa koiran käyttämään takajalkojaan, ja sehän toimi. Muutaman pätkän sain sen väkisin uimaan. Pelkäsin kyllä, että ei sen jälkeen tule lähellekään, mutta vedestä pois päästyään hyppi innoissaan vieressä, vaikka liivit oli mulla kädessä. Eli ei kauheaa traumaan pakottamisesta saanut. Kepin perässäkin juoksi itse veteen, joten eiköhän tuosta vielä uimari tehdä.

Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.

Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?

Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.

Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.