Viikot ne vaan vierii

Laiskamato on taas iskenyt ja mitään en ole saanut kirjoiteltua.

Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.

Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.

Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!

Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...