Betten juoksukin taas onnellisesti takana, joten pääsivät Henkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihin. Neiti oli yllättävänkin rauhallisella tuulella ja toimi hyvinkin hienosti. Se alkaisi sitten pikkuhiljaa olemaan keppejä vaille kisakunnossa. Ohjaajalla tosin pitkä agilitytön aika näkyy, mutta eiköhän se siitä.
Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti