Kokeilemassa

Tulipahan taas käytyä Cadon kanssa JK1-metsästyksessä... Ja ilman saalista taas...

Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.

Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.

Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.

Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!