...siis vuoden viimeistä päivää. Raketit on täällä paukkunut jo lauantaista asti. ARGH! Onneksi niihin ei enää reagoi kuin lauman kaksijalkaiset. Paukkuärtyisiksi voisi luokitella molemmat.
Eilen suoriuduttiin pitkästä aikaa Anun kanssa Haunisin tottistelemaan. Bettelle on selvästi tauko tehnyt hyvää. Seuraaminen oli ihan super: suoraa ja vietikästä, vaikka namit jo annettiin olla taskussa. Otettiin muutama hieman pidempikin suora ja kontakti ja paikka pysyy hyvin. Nouto ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kotosalla. Kierroksia hieman liikaa, joten hyppää kapulan kanssa vasten, mutta ei onneksi enää pureskele. Ehkä siihen luovutusasentoon päästään vielä joskus kentälläkin. Liikkeestä maahanmeno ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta kun hoksasi pistää lelut piiloon, niin johan sekin alkoi sujumaan. Eteenmeno vielä loppuun pallolle ja se oli aivan mahtava!
Cado treenasi hiukan ruutua. Pariin kertaan suoraan lelulle ja pariin otteeseen tyhjään ruutuun. Kerran erillisennä loppuseremoniat ja vielä kerran palkalle ruutuun. Muuta ei jätkän kansa tällä kertaa otettu. Itsellä on hieman motivaatio hukassa tuon kanssa, kun se toko ei oikein ole mun laji. Liikaa pilkunviilausta. Onneksi kohta on kevät ja päästään taas jäljestämään! Siitä me tykätään molemmat.
Lopuksi pääsivät vielä kaikki Tuulin kanssa pellolle juoksentelemaan ja metsästämään myyriä. Kismi-mummokin koitti hetken juosta nuoriempien mukana.
Samalla reissulla käytiin hakemassa autoon mittojen mukaan tehty takaritilä. Saapahan nyt pitää kesähelteillä takaluukun auki ja hieman hallitummin koirat autosta ulos. Kiitokset vaan tekijälle!
Ei kun ensivuoteen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti