Viime lauantaina suoriuduin pitkästä aikaa pellolle. Kauheasti kun ei ole innostanut kaatosateessa töissä vietetyn päivän jälkeen lähteä enää illalla kastumaan ja edellinen viikonloppu meni Helsingissä agilityn MM-kisoissa jännittäessä.
Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.
Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.
Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.
Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.
Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.
Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti