Iskipä taas inspiraatio ja suuntaisin aamulenkille hallille. Ensin kierrettiin koko porukalla pieni lenkki ja sitten tottis taistoon. Vesisadekin malttoi onneksi pitää paussia, joten pystyi treenaamaan parkkiksella.
Ensin oli Betten vuoro treenata paikallaoloa ja seuraamista. Jäi ensimmäisellä hyvin, mutta nousi ylös lähes heti kun käännyin kohti. Sain sen kaukokäskyllä takaisin maahan. Palasin aika pian takaisin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa pysyi hienosti. Aikaa en katsonut, mutta reilun minuutin varmaan oli. Sitten hiukan seuraamista. Paikka ja kontakti hyvät. Vaikea sanoa, missä se takapää kulkee, mutta ei nyt ainakaan selkeästi poikittanut. Otettiin vielä liikkeestä seisomista. Pysähdyksestä palkka namilla ja seisomisesta vapautus taakse patukalle. Toimi hyvin. Pysäytyksen palkan voi varmaan pikkuhiljaa jättää pois, jotta ei totu käsimerkkiin.
Sitten koiran vaihto ja Cado paikallaoloon. Sehän siltä sujuu hienosti vaikka seikkailinkin ympäriinsä ja touhuilin sitä sun tätä. Liikkeestä seisomisessa taakse siirtyminen on edelleen vaikea. kokeilin palkkaa ensin takana, ei toimi. Palkka edessä näkyvillä toimii melko hyvin, jos vain muistan siirtyä taakse sen oikealta puolelta. Avo-hypyssä jäi taas ensin seisomaan ja istu käskyllä meni maahan. Eli pilkottiin taas liike osiin. Hyppy ja istuminen käsiavun kanssa onnistuu hyvin, joten tällä jatketaan hetki. Otettiin erikseen takaisin hyppyä eri kulmista, kun ei se kuitenkaan istu hypyn jälkeen keskelle estettä. Onnistui jyrkistäkin kulmista.
Ja taas koira vaihtoon. Tällä erää Bette treenasi luoksetuloa ja hyppyä. Eteen istumista lyheltä matkalta. Vaatii vielä ohjausta, jotta tulee suoraan ja oikeaan paikkaan. Vauhti luoksetuloja pallolla jalkojen välistä. Tulee todella vauhdikkaasti. Vähän melkein hirvitti, jos ei osukaan jalkojen väliin, vaan tulee täysillä päin toista jalkaa... Hyvin kuitenkin tähtäys pelaa. Hyppy ilman käsimerkkiä on näköjään vielä vaikea. Esteen taakse pysähtyy kuitenkin hyvin ja se riittääkin tällä hetkellä.
Cadon kanssa oli tarkoitus vielä ottaa luoksetuloa ja kaukoja, mutta vaikutti jo luoksetulojen aikaan sen verran innottomalta, että jätettiin kaukot treenaamatta. Eka luoksetulo suorana läpi, seuraava pysäytys pallolla. Kolmas oli tarkoitus ottaa kokeenomaisesti, mutta siitä tulikin paikalla istumis treeni. Lähti montakertaa hipsimään perään, joten palkkasin sitten istumisesta ja treenit loppui Cadon osalta siihen.
Bette pääsi vielä pujottelemaan. Kakkos kentän lyhyellä välillä olevillä kepeillä ei ottanut onnistuakseen, joten siirryttiin toisen kentän väljemmille kepeille. Siellä sujuikin kohtalaisesti. Tarvii vielä käsiohjausta, mutta eiköhän se siitä kun saa vaan käytyä treenaamassa.
Kismikin pääsi lopuksi tekemään muutaman pujottelun ja putken. Hinku sillä olis ollut kova hypyillekin, mutta en jaksanut niitä laskea alas. Maksi hypyistähän se ei enää yli pääse...
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
torstai 26. kesäkuuta 2008
Agiliitoa pitkästä aikaa
Betten juoksukin taas onnellisesti takana, joten pääsivät Henkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihin. Neiti oli yllättävänkin rauhallisella tuulella ja toimi hyvinkin hienosti. Se alkaisi sitten pikkuhiljaa olemaan keppejä vaille kisakunnossa. Ohjaajalla tosin pitkä agilitytön aika näkyy, mutta eiköhän se siitä.
Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.
Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Juhanus huvinsa kullakin
Niin se juhannuskin sitten meni.
Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.
Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.
Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!
Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.
Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.
Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Liedonperällä
Pitkästä aikaa Merjan kanssa treenaamassa jälkeä. Cado oli onnesta soikea Merjan nähtyään.
Cadolle tehtiin ensin pari mielikuvajanaa ruokapalkalla. Ensimmäisellä otti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan muutaman metrin jälkeen. Toinen meni todella mallikkaasti. Merja oli myös tallannut n. 300m pitkän jäljen valmiiksi vanhenemaan. Sille janalle lähtö oli selvästi epävarmempi. Eteni kuitenkin suht hyvin, tosin oikaisi hieman purkilleen. Ekassa kulmassa pyöri hetken. Selityskin löytyi, kun kulma oli terävämpi kuin 90 astetta. Löysi kuitenkin jäljen hyvin. Kaikki kepit löytyi ja ihan hienosti poika teki töitä. Sen janan kun vain sais jotenkin toimimaan! Kiitos Merja treeniseurasta!
Kotipihalla otettiin Betten kanssa jo minuutin paikallaolo. Ensimmäisellä jätöllä karkasi, mutta toisella yrityksellä onnistui. Hieman haisteli juuri ennen kuin minuutti tuli täyteen, muuten ihan mallikelpoinen suoritus. Edistystä siis nähtävissä. Sitten hieman seuraamista. Eipä ole jalkapallo maailman kätevin motivaatioesine, mutta minkäs teet jos se on SE paras palkka. Hienosti Onnistui jo käännöksetkin. Ainakin omaan silmään näytti seuraavan suorassa. Lopuksi vielä eteenmenoa pallolle. Sinkoo kyllä mieletöntä vauhtia. Tätä otettiin heti eri suuntiin, ettei vaan tule samaa ongelmaa kuin Cadolla.
Cadolle tehtiin ensin pari mielikuvajanaa ruokapalkalla. Ensimmäisellä otti takajäljen, mutta kääntyi oikeaan suuntaan muutaman metrin jälkeen. Toinen meni todella mallikkaasti. Merja oli myös tallannut n. 300m pitkän jäljen valmiiksi vanhenemaan. Sille janalle lähtö oli selvästi epävarmempi. Eteni kuitenkin suht hyvin, tosin oikaisi hieman purkilleen. Ekassa kulmassa pyöri hetken. Selityskin löytyi, kun kulma oli terävämpi kuin 90 astetta. Löysi kuitenkin jäljen hyvin. Kaikki kepit löytyi ja ihan hienosti poika teki töitä. Sen janan kun vain sais jotenkin toimimaan! Kiitos Merja treeniseurasta!
Kotipihalla otettiin Betten kanssa jo minuutin paikallaolo. Ensimmäisellä jätöllä karkasi, mutta toisella yrityksellä onnistui. Hieman haisteli juuri ennen kuin minuutti tuli täyteen, muuten ihan mallikelpoinen suoritus. Edistystä siis nähtävissä. Sitten hieman seuraamista. Eipä ole jalkapallo maailman kätevin motivaatioesine, mutta minkäs teet jos se on SE paras palkka. Hienosti Onnistui jo käännöksetkin. Ainakin omaan silmään näytti seuraavan suorassa. Lopuksi vielä eteenmenoa pallolle. Sinkoo kyllä mieletöntä vauhtia. Tätä otettiin heti eri suuntiin, ettei vaan tule samaa ongelmaa kuin Cadolla.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Viikot ne vaan vierii
Laiskamato on taas iskenyt ja mitään en ole saanut kirjoiteltua.
Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.
Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.
Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!
Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...
Bettellä alkoi juoksu pari viikkoa sitten, joten treenit on ollut enimmäkseen tauolla. Pientä takapihatottista ja torstain jälkitreeniä lukuun ottamatta. Vihdoin keksin tavan, millä saadaan paikallaolo rauhalliseksi. Ei nameja, ei leluja, rauhallinen käsky ja siinä se pysyy. Olipas vaikeaa! Nameista ja leluista nousee kierrokset niin, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan ja häntä vispaa kuin viimeistä päivää. Torstaina tein sille ensimmäisen kerran jäljen, jolla oli kepit. Ennen jäljelle menoa otettiin pari ilmaisutreeniä ja merkkasihan se kepit jäljelläkin. Tosin olisi jatkanut jäljestämistä keppi suussa. Toi ne kuitenkin pyynnöstä mulle. Sitä vaan en ymmärrä, minne sillä on niin kauhea kiire, kun ei siellä jäljen päässä ole koskaan mitään suurempaa palkkaa edes ollut. Hyvällä alulla kuitenkin.
Cado on treenaillut muutaman kerran jälkeä ja esineitä. Tiistaina suoriuduin jopa Haunisiin tottista treenaamaan. Otettiin aluksi hyppynoutoa 60 senttisellä hypyllä. Muuten hyvin, mutta karkailee kapulalle. A-estenouto loivemmalla esteellä oli myös hieno. Sen jälkeen vietiin eteenmeno jalkapallo kentän sivulle reunaan, kun hakee muutenkin sitä kentän päätyä liikaa, niin täytyy välillä ottaa eri suuntaan. Otettiin pieniä pätkiä seuraamista ennen eteenmenoa. Meinasi taas poikittaa, mutta sain korjattua. Pallolle lähti hyvin, mutta piti mennä vielä pallon kanssa tarkistamaan, josko se ruokakuppi olisi kuitenkin kentän päädyssä. Vielä pari eteen lähetystä ja tyytyväinen koira autoon.
Keskiviikkona olitiin jälkitreeneissä Aurassa. Jälkien vanhetessa otettiin esineruutua. Cado sai olla mukana katsomassa, kun esineet vietiin takareunaan. Lähetin sen melko pian, mutta jäi silti hetkeksi pyörimään keskelle ruutua. Annoin sen kuitenkin tehdä itsenäisesti töitä ja sinne se sitten painui takarajalle ja toikin heti esineen. Toisella lähetyksellä lähti kuin tykin suusta suoraan perälle ja samantien esineen kanssa takaisin. Lopetettiin siihen, kun oli niin hyvä. Jälki olikin sitten melko haastava, kun siinä oli useita pururadan ylityksiä. Ensimmäisessä haki jälkeä aika pitkään, mutta kun vain maltoin antaa sen tehdä itse töitä niin jälki löytyi. Seuraavat ylitykset menikin jo paremmin, tosin niiden jälkeiset kepit jäi nostamatta. Poika teki kuitenkin tosi hyvin töitä kokoajan ja olikin aika poikki viimeisellä kepillä. Kiitos Annalle ja Katriinalle treeniseurasta!
Kismikin pääsi torstaina pitkästä aikaa menemään vähän agilityä. Että oli mummo onnessaan loikkiessaan 20cm hyppyjä! Sehän sekoaa edelleen aivan totaalisesti, kun kentälle pääsee. Ihana sen kanssa on mennä, kun toinen nauttii niin suunnattomasti. Ja siltä sen agilityn pitäisi tuntuakin...
sunnuntai 25. toukokuuta 2008
Pikku puuhastelua
Viikko taas vierähtänyt lähinnä kokeesta toipumisen merkeissä.
Betten kanssa on tullut otettua hieman takapiha tottista. Lähinnä seuraamista namipalkalla. Oikea paikka ja suoruus alkaa pikkuhiljaa löytyä. Se on vaan niin vaikea nähdä itse, koska seuraa suorassa. Paikallaolon kanssa on myös edistytty. Tänään pysyi jo hienosti ja alkaa rentoutua maatessaan.
Cadon kanssa on vain leikitty jalkapallolla ja siinä sivussa muutamia liikkeestä istumisia ja eteenmenoja. Kumma juttu, että kyllä mä kotona osaan käskyt antaa niin, että liikkeet onnistuu, mutta kokeessa en.
Eilen kävin tekemässä nuorisolle jäljet Kuusistossa. Cadolle tein ensimmäisen kerran lähes terävän kulman. Cadon jäljen vanhetessa tein Bettelle taas n. 100m pitkän makkarajäljen. Hieman pelotti, kun näytti olevan muurahaisia liikenteessä. Olihan niitä joihinkin makkaroihin eksynyt, mutta ei ne tuntunut Betteä haittaavan. Hyvin pysyi tyttö jäljellä, tosin suurin osa makkaroista taisi jäädä syömättä. Sitä saa kyllä jarrutella aikalailla! Jäljen jälkeen otettiin keppitreeniä tiellä. Hyvin se ottaa kepit ja tuo ne mulle. Pureskelee tosin aikalailla, mutta eiköhän se siitä suttaannu ajan kanssa. Täytyy varmaan kokeilla jo seuraavalla kerralla keppejä jäljellä.
Cadon jana oli taas samanlainen kuin ennen, etenee sen 5 metriä ja pysähtyy ihmettelemään. Toisella lähetyksellä lähti reippaasti, mutta liina oli solmussa risussa ja pysäytti sen. Tyhmä minä, kun en sitä huomannut! Kolmannella lähetyksellä sitten onnistui ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kepeillä ei taas oikein malta mennä maahan. Täytyy miettiä, kuinka sitä saisi vahvistettua. Terävässä kulmassa haki jälkeä melko pitkään. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja löytyihän se jälki viimein. Näitä siis treenataan jatkossa. Toinen hukka meinasi tulla, kun oli polun ylitys ja sitä polkua juoksi lenkkeilijä hieman ennen kuin lähdin Cadon kanssa jäljelle. Oikea jälki kuitenkin löytyi ja selvittiin kunnialla loppuun. Ihan hyvä, että noita häiriöitä tulee välillä treeneissäkin!
Betten kanssa on tullut otettua hieman takapiha tottista. Lähinnä seuraamista namipalkalla. Oikea paikka ja suoruus alkaa pikkuhiljaa löytyä. Se on vaan niin vaikea nähdä itse, koska seuraa suorassa. Paikallaolon kanssa on myös edistytty. Tänään pysyi jo hienosti ja alkaa rentoutua maatessaan.
Cadon kanssa on vain leikitty jalkapallolla ja siinä sivussa muutamia liikkeestä istumisia ja eteenmenoja. Kumma juttu, että kyllä mä kotona osaan käskyt antaa niin, että liikkeet onnistuu, mutta kokeessa en.
Eilen kävin tekemässä nuorisolle jäljet Kuusistossa. Cadolle tein ensimmäisen kerran lähes terävän kulman. Cadon jäljen vanhetessa tein Bettelle taas n. 100m pitkän makkarajäljen. Hieman pelotti, kun näytti olevan muurahaisia liikenteessä. Olihan niitä joihinkin makkaroihin eksynyt, mutta ei ne tuntunut Betteä haittaavan. Hyvin pysyi tyttö jäljellä, tosin suurin osa makkaroista taisi jäädä syömättä. Sitä saa kyllä jarrutella aikalailla! Jäljen jälkeen otettiin keppitreeniä tiellä. Hyvin se ottaa kepit ja tuo ne mulle. Pureskelee tosin aikalailla, mutta eiköhän se siitä suttaannu ajan kanssa. Täytyy varmaan kokeilla jo seuraavalla kerralla keppejä jäljellä.
Cadon jana oli taas samanlainen kuin ennen, etenee sen 5 metriä ja pysähtyy ihmettelemään. Toisella lähetyksellä lähti reippaasti, mutta liina oli solmussa risussa ja pysäytti sen. Tyhmä minä, kun en sitä huomannut! Kolmannella lähetyksellä sitten onnistui ja lähti heti oikeaan suuntaan. Kepeillä ei taas oikein malta mennä maahan. Täytyy miettiä, kuinka sitä saisi vahvistettua. Terävässä kulmassa haki jälkeä melko pitkään. Annoin sen tehdä itsenäisesti töitä ja löytyihän se jälki viimein. Näitä siis treenataan jatkossa. Toinen hukka meinasi tulla, kun oli polun ylitys ja sitä polkua juoksi lenkkeilijä hieman ennen kuin lähdin Cadon kanssa jäljelle. Oikea jälki kuitenkin löytyi ja selvittiin kunnialla loppuun. Ihan hyvä, että noita häiriöitä tulee välillä treeneissäkin!
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Kokeilemassa
Tulipahan taas käytyä Cadon kanssa JK1-metsästyksessä... Ja ilman saalista taas...
Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.
Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.
Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.
Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!
Alku oli enemmän kuin lupaava. Arvonnassa saatiin tottisnumeroksi 3 ja jälkinuneroksi 1. Tuo jälkinumero kieltämättä hieman hermostutti, kun tiesin paikan, jossa jäljet ovat. Luvassa olisi siis jonkinasteista häiriötä joko alkuun tai loppuun.
Koe alkoi maastoilla. Jana onnistui tällä kertaa todella hyvin ohjaajan henkiseen tilaan nähden. Cado lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi pällistelemään n.5m päähän. Kutsuin sen siitä luokse ja lähetin rauhassa uudelleen. Nyt eteni hyvin ja löysi jäljenkin. Kieltämättä odotin kokoajan kutsua takaisin janalle, jota ei sitten kuitenkaan tullut, eli oikeaan suuntaan lähdettiin. Jälki meni kallionpäältä, jonka vieressä oli mun auto. Jotenkin kun olin ajatellut, että ei se jälki ainakaan tähän suuntaan mene... Ensimmäisen kulman Cado hukkasi. Päästin liinasta irti sen hakemaan jälkeä rauhassa. Meinasi siinä paniikki jo iskeä, että tässäkö tämä sitten oli, kun ei tuntunut jälkeä löytyvän sitten millään. Taisi poika pyörähtää jo autollakin asti. Sain kuitenkin hallittua hermoni ja kutsuttua Cadon takaisin. Lähdin sen kanssa kävelemään pikkuhiljaa takaisinpäin ja siitähän se poika sitten jäljen bongasi. Ensimmäinen keppi olikin melko pian ja saatoin huokaista helpotuksesta. Aikamoisesta koivupusikosta rämmittiin läpi ja ylitettiin pari ojaa. Vähän alkoi taas hermostuttaa, kunnes seuraavan kepin löytyminen hieman helpotti. Juotin Cadon ja jatkettiin taas matkaa. Matkalla oli taas muutama ojanylitys ja kolmas keppikin löytyi. Viimeiseltä kulmalta näkyi metsätie, joten tiesin, että viimeisellä suoralla ollaan. Mielessäni jo manailin, että taas jäi keppejä metsään... Neljäs keppi olikin sitten heti kulman jälkeen. Kohta kepin jälkeen tiellä sitten näkyi kilpakumppanit menossa omalle jäljelle. Ne Cadon piti tietysti haukkua. Jatkoi kuitenkin hyvin jäljestämistä ja viides keppi olikin kohta nenän edessä. Cado vaikutti jo aika väsyneeltä, eikä meinannut oikein lähteä kepiltä jatkamaan. Sitten alkoikin kuulumaan odotuspaikalta koirien haukuntaa ja ihmisten puhetta. Siihen se keskittyminen sitten lopullisesti levisi ja loppuun tultiin mitä lie jälkeä pitkin. Viimeistä keppiä yritettiin vielä metsän laidasta hakea, mutta aika alkoi jo olla tiukilla sen ensimmäisen kulman sähläyksen takia, joten menin luovuttamaan kepit ilman sitä arvokkainta viimeistä. Tyytyväinen sai olla! Hallitsin hermoni, vaikka sydän kyllä jyskytti ensimmäisellä suoralla. Cado ilmaisi kepit ihan kohtalaisesti, ei tosin mennyt oma-aloitteisesti maahan niin kuin kuuluisi, mutta löytyihän ne silti. Janalta lähti 2 pistettä, yhteensä jäljeltä siis 138 pistettä.
Ajeltiin sitten takaisin Haunisiin ja melko pian päästiinkin esineruutuun. Cado lähti tapansa mukaan melko verkkaisesti hölkytellen, kunnes hetken päästä taas hokasi mitä oltiinkaan tekemässä. Etsi sitten ihan reippaasti laukaten ja pian tulikin esineen kanssa. Tosin meinasi sen ensin vahingossa viedä ruudun toimitsijalle. Huomasi kuitenkin erheen ilman lisäkäskyä. Hitaasta aloituksesta saatiin 2 pisteen vähennys, eli ruutupisteet oli 28.
Tottista saatiinkin sitten odotella ikuisuus. Cadon kanssa oltiin toisessa parissa ja päästiin ensimmäisenä tekemään liikkeet. Seuraamiskaavio alkoi hyvin. Tosin Cado edisti aika reippaasti ja poikitti. Ei ole tuolle todellakaan treeneissä kovin tyypillistä... Ekassa täyskäännöksessä onnistuin sitten astumaan sen varpaille, joten käännöksestä tuli aika väljä. Juoksussa seurasi hyvin, mutta hitaassa käynnissä taas herpaantui ja livahti selän taakse. Jatkettiin taas ihan kohtuu hyvää seuraamista kulmat oikealle ja toinen täyskäännös oli hyvä ja pysähdys erinomainen. Kunnes käännyttiin vasemmalle ja kohti henkilöryhmää... Jouduttiin menemään hieman esteitä kohti ja Cadolle iski taas hirvitys. Tuli sitten kuitenkin pienen pyörähdyksen jälkeen mukaan. Henkilöryhmässä kävi taas haistelemassa muutamat sormet (tarvisko joskus treenata tätäkin???). Liikkeestä istumisen valmisteleva oli hyvä, mutta jäi seisomaan ja hiippaili vielä perään. Liikkeestä maahan menossa meni hitaasti maahan ja nousi istumaan. Luoksetulo oli kuitenkin reipas ja perusasento hyvä. Noudot meni ihan pieleen, tasamaalla karkasi kapulalle, mutta tarvitsi sitten käskyn että toi sen mulle. Estenoudon heitin taas tahallani sivuun. Tällä kertaa malttoi odottaa käskyä ja meni reippaasti kapulalle, otti sen suuhun ja suuntasi kohti kentän päätyä. Tuli kyllä kutsusta takaisin... A-este noudolla varasti taas, eikä suorittanut estettä. Eteenmenossa lähti kyllä hyvin, mitä nyt vinoon kohti sitä paikkaa, missä palkkiokippo oli eilen illalla... Ja maahan vasta kolmannella käskyllä... Paikallaolo oli sentään erinomainen. Pisteitä tänään yhteensä huimat 44. Itseä saa taas vaan syyttää, ne huonot kisahermot ja herkkä koira on vähän hankala yhdistelmä. Treeniä vaan, niin eiköhän se tottis joku päivä kokeessakin onnistu... Ei me tähän taaskaan lannistuta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
