Hämärää ja veristä touhua

Iskipä taas illan hämärtyessä inspiraatio pikaisiin tottistreeneihin takapihalla.

Ensiksi Bette kehiin pallon ja HKn sinisen voimalla. Kuvittelin, että pallolla palkatessa sormet säästyisi... Aluksi täyskäännöksiä makkaran voimalla. Hetken aikaa käännöksen jälkeen poikittaa, mutta muuten nopeita ja tiiviitä käännöksiä. Pallon kanssa otettiin liikkeestä seisomista. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että pallo lentää samaan aikaan käskyn kanssa. Eiköhän se tuosta ala sujumaan. Muutama kaukojen istumaan nousu ihan läheltä, hyvin toimii. Sitten vielä koivunkiertoa. Lähtee todella vauhdikkaasti. Välillä heitin pallon sen taakse ja välillä itseni taakse, ettei ala ennakoimaan pysäytystä. Lopuksi vielä otettiin paikallaolo. Aikaa ehkä reilu puolitoista minuuttia. Makasi nätisti. Palatessa aloin sitten ihmettelemään, kuinka oikea käsi tuntui niin tahmealta ja sehän oli ihan veressä. En edes huomannut missään vaiheessa, että olisi pikkusormeen napannut tai raapaissut, mutta niinpä siinä oli kunnon viilto ja verta tuli ihan riittämiin. Ei kun laastari sormeen ja seuraava koira treenattavaksi...

Cadon kanssa aloitettiin kaukoilla. Matkaa ei voi vieläkään ulkona paljoa pidentää. Niin kauan toimii, kun keskittyy kunnolla, mutta kun häiriötä on, niin ei nouse. Saa siis kisat vielä odottaa. Luoksetulossa tuli nyt jostain syystä kaksi kertaa vasemman jalan eteen, joten otettiin namin kanssa eteenistumisen tarkennusta. Kertaalleen pysäytys heti palkaten ja vielä vauhti luoksetulo loppuun. Ei tällä kertaa ennakoinut kuitenkaan pysäytystä. Lopuksi vielä pari noutoa, ensimmäisen palautus ravaten, joten ei saanut palkkaa. Toisella toi laukaten, josta sitten saikin palkaksi loput namit pussista.

Edellisen postauksen jälkeen ollaan sentään kerran suoriuduttu pellolle. Cado löysi sentään neljästä kulmasta kaksi viimeistä ilman kiertelyjä, joten toivo elää. Betten jäki meni ihan plörinäksi: kaahotti ja kohelsi. Ilmeisesti se namikipoilla ilmaisujen treenaaminen ei sitten ollutkaan kauhean hyvä idea. Tallasin sille sitten toisen lyhkäsen suoran, jolla nami joka askeleella ja pidin huolen siitä, että jokainen nami sieltä syötiin. Loppua kohden paransi, joten tällä jatketaan, jos vaan vielä jäljestämään päästään. Nyt vaan alkaa olla niin märkää, että kohta saa pellolla jäljestää uiden.

Keskiviikon agitreeneissä pikkuneiti sitten väläytteli jo varsinaisia agilitykoiran elkeitä. Kepit sujuu jo vallan mainiosti ja muutenkin vauhtia ja intoa riittää (sekä myös sitä ääntä... ;) ). Vielä kun saa ohjaaja hieman tarkkuutta, niin siinä tulee olemaan aikamoinen pari kisakentille. Kolmen vartin metsälenkki mökillä ennen treenejä taisi olla ihan viisas vaihtoehto, kun nyt pysyi jo paremmin hanskassa kuin edellisillä kerroilla.

Betten tottistelut

Totuttuun tiistaiseen tapaan suunnattiin taas Haunisiin tottistelemaan. Tällä kertaa pääsi Bette ainoana koirana mukaan. Aikaa ei ollut kahden koiran treenaamiseen, kun piti keretä ajoissa kotiin heittämään Henkka Osaava myyjä-kurssin päätösristeilylle.

Seuraamisella aloitettiin. Hiukan seilaa vielä, mutta muuten todella hienoa seuraamista. Otettiin jo pidempiäkin pätkiä ilman namia kädessä ja hienosti jaksoi seurata. Täyskäännöksetkin on alkanut sujumaan hyvin. Päädyin opettamaan ne kiertämällä takaa ja ennakko merkistä tekee ne tiiviisti ja vauhdikkaasti. Pari kertaa otettiin kisa A-estettä namin kanssa ja kerran patukan kanssa. Aika korkealta hyppää kyllä alas, joten tekniikka treeniä täytyy ottaa enemmän. Lopuksi vielä pari noutoa patukalla ilman luovutusta. Hakee ja tuo todella vauhdikkaasti. Vielä kun joskus saisi sille opetettua sen luovutuksenkin.

Koska Betten treeneistä jäi vielä muutama maksanpala pääsi Cado takapihalle pika treeneihin. Otettiin täyskäännöstä, joka on sillä "melko" väljä ja hidas. Namilla vetämällä tiivistyi ja nopeutui hyvin. Näitä tarvii muistaa treenata enemmänkin. Muutama liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista sai heti palkan. Ja loppuunvielä muutama nouto, joissa malttoi odottaa käskyä ja palautuskin oli ripeä ja tiivis luovutus. Hyvin taitava poika tällä kertaa!

Kadonneita kulmia etsimässä

Viime lauantaina suoriuduin pitkästä aikaa pellolle. Kauheasti kun ei ole innostanut kaatosateessa töissä vietetyn päivän jälkeen lähteä enää illalla kastumaan ja edellinen viikonloppu meni Helsingissä agilityn MM-kisoissa jännittäessä.

Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.

Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.

Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.

Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.

Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.

Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.

Piiiitkästä aikaa

Ollaan taidettu treenata niin ahkerasti, että blogiinkin jäänyt kokonaan kirjoittamatta... ;)

Sitten viime postauksen tuli lomailtua viikko Kismin kanssa Nilsiän mökillä ja Jyväskylässä. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa veljiä lapsineen sekä muuta sukua.

Treenattu ollaan "ahkerasti" tottista ja jälkeä. Sain vihdoin kysyttyä luvat yhdelle lähipellolle, joten jälkitreenit on nyt siirtyneet lähes kokonaan pellolle. Bette on petrannut molemmissa lajeissa todella paljon. Josko sen vaikka ensi kevääksi saisi koekuntoon.

Cadon kanssa oltiin 7.9. Salossa jälkikokeessa. Päivä alkoi meidän osalta tottiksella. Paikallaolo meni hienosti, vaikka suorittava ohjaaja teki kaavionsa aivan vierestä. Seuraamisessa haahuili alussa, olisko yrittänyt väistellä kentällä olevia kuralammikoita. Ekan täyskäännöksen jälkeen petrasi hienosti. Molemmat jäävät jäi seisomaan... Tasamaa noudossa varasti, estenoutoja ei suorittanut. Eteenmeno hienosti, paitsi vasta toisella käskyllä maahan. Pisteitä 50. Hetken jo harkitsin, että en lähde maastoon ollenkaan. Merjan kannustuksesta sitten kuitenkin lähdin ja hyvä niin. Janalla hieman kaarteli ja otti takajäljen. Sen jälkeen mentiinkin hymyssä suin kepiltä toiselle ja kaikkien kuuden kepin kanssa pois! Esine löytyi heti vasemmasta takanurkasta. Tuodessa Cado hieman hämmentyi ja tiputti lelun eturajalle. Jouduin antamaan toisen käskyn, jolla sitten toikin lelun hyvin. Maastosta siis pisteet 189 (162+27), jotka olikin sitten päivän parhaat... Jäljestää tuo elikko siis osaa.

Nyt sitten olenkin joutunut pohdiskelemaan tosissaan lajin vaihtoa erikoisjälkeen. Todennäköisesti jyrkän A-esteen alastulo satuu johonkin, koska tekee sen välillä hienosti mennessä mutta ei tule takaisin päin. Matalalla sekä agility A-estellä tekee noudot todella reippaasti ja tuntuu tykkäävän niistä. Koiran ehdoillahan tässä harrastetaan, joten PK-tottis jää näillä näkymin Cadolta pois. Tämä oli myös Piiran Leenan suositus viime käynnillä. Selkärangasssa kun ei ole joustoa, niin lihaksisto jumiutuu helposti ja tärähdykset tuntuu kipuna. Onneksi on nyt tuo pelto jolla treenata. Katsotaan sitten kuinka lähtee esineilmaisut ja pidemmät ja vanhemmat jäljet sujumaan.

Betten viralliset lonkka- ja kyynerpäälausunnotkin tulivat Kennelliitosta. Lonkat A ja kyynerpäät 0. Täytyy vaan toivoa, että pysyy muutenkin terveenä.

Jälkeä ja esineitä

Pakko oli käyttää ihanne olosuhteet jäljestämiseen hyödyksi. Pitkästä aikaa viileämpi päivä ja vettä oli sadellut koko yön ja vielä pitkin päivää.

Cadolle tein neljä janaa, joilla lyhyt jälki ja kepin alla ruokakippo. Bettelle uskaltauduin tekemään ensimmäisen oikean kulman. Jäljen jouduin aloittamaan uudestaan, kun onnistuin suunnistamaan suoraan maa-ampiaspesälle. Tallasin vielä esineruudun, johon kylvin kuusi esinettä takarajalle.

Bette pääsi ensimmäisenä jäljestämään. Lähetin sen nyt noin kolmen metrin päästä jäljestä. Vauhtia ei ainakaan puuttunut, mutta löysi hyvin jäljen ja rauhoittui jäljestämään, kun löysi namit. Keppejä ei vieläkään malta tuoda ilman erillistä käskyä. Mietintään nyt jäi, pitäisikö se kuitenkin opettaa menemään kepillä maahan. Kulma meni todella hienosti ja muutenkin jäljesti nyt rauhallisemmin.

Cado saikin aloittaa esineruudulla. Ei ilmeisesti heti huomannut mistä on kyse, koska nappasi ensimmäisen poikittain tallauksen ja lähti jäljestämään... Siinä se sitten polulla ihmetteli, että mitenkäs tämä jälki tähän päättyi. Kävin näyttämässä sille yhden esineistä ja lähetin uudestaan, jolloin hakikin hyvin kaksi esinettä. Kolmannelle lähettäessä Bette alkoi vinkumaan autossa, josta sitten Cado ottikin aikalailla häiriötä. Haki kuitenkin sen kolmannenkin kun "hieman" reippaammin komensin.

Bettellä ei oikein ole vielä hajuakaan koko esineruudusta. Käytiin ensin yhdessä katselemassa leluja ja yritin sitten lähettää sen etsimään. Sillä taitaa olla aika lyhyt muisti, kun unohti jo siinä välissä lelut ja jäi haahuilemaan etureunaan. Ja ei kun uusiksi näyttämään lelua. Tällä kertaa muisti riitti ja haki esineen tosi reippaasti. Sitten käytiin taas katselemassa seuraavaa lelua ja uusi lähetys. Nyt yllätti tuomalla sen kolmannen lelun, jota ei edes oltu käyty katsomassa. Siihen olikin hyvä lopettaa. Yllättävää kyllä, sitä ei lainkaan häiritse Cadon haukkuminen.

Vielä oli jäljellä Cadon janat. Eteni tällä kertaa janoilla hyvin. Vahvistin etenemistä sillä että lähdin itsekin heti liikkeelle. Muuten hyvää treeni, mutta otti kolmella neljästä takajäljen...

Muistilista seuraaviin treeneihin:

• Bettelle namit harvempaan ja keppejä tiheämpään
• Esineruutu kauemmaksi autosta (Bettellä tosin on aika kuuluva ääni...)
  
• Tallaukset ruutuun vain pitkittäin
  

Lenkkitokoa

Eilen illalla iski inspiraatio lähteä koirien kanssa remmilenkille ja treenaamaan tokoa viereiseen puistoon. Eikun romppeet reppuun, reeniliivi päälle ja matkaan koko katraan kera. Taidan kyllä seuraavan kerran pakata sen liivinkin reppuun, kun tuntuu tuolla Bettellä kierrokset nousevan jo pelkästä treeniliivistä sen verran, että lenkkeily kolmen koiran kanssa meinaa olla hankalaa. Onneksi on se kuonopanta!

Puistoon rakensin ensimmäiseksi ruudun, jonne jätin Cadolle pallon palkaksi. Cado siis pääsi aloittamaan tällä kertaa. Ensin muutama kaukojen istumaan nousu. Palataan taas käsimerkin käyttöön ja tällä kertaa toimi hyvin. Tosin matka taisi olla vain kaksi metriä. Hetki maahan menon vahvistamista klikkerillä. Toimii hyvin, kunhan muistan pitää käskyn iloisena. Sitten ruudun (tai siis tötteröittten) kimppuun. Hyvin lähti ensimmäisellä lähetyksellä, mutta pysähtyi vasemmalle kulmamerkille ja ajatteli teurastaa sen. Ei kun muistuttamaan pallon olemassaolosta ja kaksi seuraavaa lähetystä menikin hienosti. Kolmas ilman palloa ja pysähdyksestä pallo. Neljännellä käskin pysäytyksen jälkeen vielä maahan ja siitä vasta palkka. Ihan hyvällä mallilla siis siihen nähden, että on taas tainnut mennä muutama kuukausi ilman ruututreenejä.

Bette pääsi seuraavaksi treenaamaan hieman seuraamista. Oli nyt tiiviimpi, mutta siitä poikittamisesta on vaikea sanoa. Ei nyt ainakaan ihan poikittain ollut. Kun nyt sitten tietäisi, kumpi on tärkeämpi korjata ensin, se suoruus vai tiiviys? Liikkeestä seisomista treenattiin takapalkalla. Pysähdyksestä sai vielä naminkin ennen patukalle vapautusta. Tässä meinaa vielä hiippailla, joten keskitytään jatkossa pysähdykseen. Bettekin pääsi treenaamaan ruutua. Vauhtia tuolla on aivan hirmuisesti ja hinku hakemaan lelua ruudusta aivan mahdoton.

Cadon kanssa otettiin vielä pari noutoa, kun oli sopivasti kerännyt kierroksia Betten treenatessa. Enpä ole tainnut koskaan nähdä tuolta koiralta niin nopeita ja tiiviitä kapulanpalautuksia kuin eilen!

Kismikin pääsi sitten lopuksi kiertelemään puiston puita ja oli aivan innoissaan. Kahden puuhun jääneen huuto vaan alkoi yltyä sellaiseksi, että kauhean kauaa en viitsinyt Kismiä juoksuttaa. Toivottavasti ei naapurit kauheasti häiriintynyt meidän treenihetkestä...

Toko kokeessa

Tuli sitten Cadon kanssa korkattua avoinluokka tokossa keskiviikkona. Olosuhteet ei olleet aivan otolliset, kauhea helle päivä ja polttava auringonpaiste vielä seitsemän aikaan illalla... Tavoitteena oli, että ohjaaja säilyttää toimintakykynsä koko kokeen ajan.

Paikalla makaaminen 9, oli ollut hieman levoton ja väänteli itseään lonkalta toiselle kun ohjaajat tuli piilosta. Seuraaminen taluttimetta 8, tosi hienoa seuraamista viimeiselle suoralle asti, jossa jouduttiin kulkemaan kohti kentän reunaa ja tuomaria. Siinä jätätti ja viimeinen täyskäännös meni pipariksi. Ilman sitä loppua olisi kuulemma ollut 10. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, jäi seisomaan, käsky taisi tulla taas väärällä äänenpainolla. Luoksetulo 5, pysyi sentään istumassa, mutta hiljensi vain hieman vauhtia pysäytysmerkistä. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7, otti pari askelta käskyn jälkeen ja kääntyi perään, kun menin sen taakse. Noutaminen 9, luovutuksessa väljyyttä ja hieman vino loppu perusasento. Mun mielestä ei olis pitänyt saada ysiä, kun tuli ravaten kapulan kanssa... Kauko-ohjaus 0, ei noussut istumaan ja ohjaajaan iski tässä kooma, enkä huomannut antaa toista käskyä. Tuskinpa olisi sekään toiminut. Estehyppy 7,5, jäi hypyn jälkeen seisomaan mutta istui toisella käskyllä. Loppu perusasento taas vino. Kokonaisvaikutus 7,5, nuo nollille menneet liikkeet vaikuttivat sen verran. Yhteispisteet 112,5, III-tulos ja 2. sija. Tuomarina oli Kari Kielo.

Ihan kivasti nollille menneitä liikkeitä lukuun ottamatta. Itse en ihan kamalasti jännittänyt kuitenkaan, eikä Cado ainakaan kauheasti tuntunut paineistuvan. Hiukan ehkä otti häiriötä yleisöstä, kun kaikki liikkeet kuitenkin suoritettiin kentän etureunassa.

Treeniä siis vielä vaatii, mutta eiköhän tässä taas jossain vaiheessa kokeeseen uskaltauduta uudelleen.

kuva: Sirpa Saari