Täytyy nyt tunnustaa, että tälle bloggailulle ei vaan meinaa millään saada järjestettyä aikaa. Joten hyvät lukijat, älkää hermostuko, jos niitä päivityksiä ei joka päivä (tai edes viikko) ilmesty. "Uuden elämän" opettelussa menee niin paljon aikaa, että energia ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen ylimääräiseen...
Bette on treenaillut tottista ja agilitya ihan mukavalla edistyksellä. Nouto alkaa olla jo jonkinlaisessa kunnossa ja pujottelu sujuu melkein miten päin vain. Agilityesteistä rengas on enää ainoa joka vaatii vielä varmuutta.
Cado on ollut treenitauolla ihan oman ajan- ja inspiraationpuutteen vuoksi.
Kismillä kaikki vielä ihan kunnossa.
Palailen taas, kun siltä tuntuu... ;)
tiistai 10. helmikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Täähän menee jo ylitreenaamiseksi
Eli treffattiin taas Anun kanssa Haunisissa.
Bette aloitti seuraamisella. Aluksi namipalkalla. Seurasi suorassa ja käännökset hyviä, mutta aavistuksen takana. Vaihdettiin siis palkka patukkaan, jolla paikka parani heti ja seuraamiseen tuli parempi tsemppi ja ilme. Pysyi kuitenkin suorassa, joten ehkä uskalletaan nyt jatkossa käyttää patukkaa seuraamisessa, koska tekniikka alkaa olla kunnossa.
Cadon kanssa haettiin tsemppiä täykäännökseen Kaisan perjantaisilla ohjeilla. Sille kun riittää täyskäännös oikealle, kun sitä PK-tottista ei ole enää tarkoitus tehdä. Parantui huomattavasti kun tiistaisiin käännöksiin vertaa. Ruutua otettiin taas eri variaatioilla. Tällä kertaa meinasi ruutu olla välillä hukassa, mutta onnistumisiakin saatiin.
Toisessa pätkässä Betten kanssa vietiin ensin eteenmeno pallo yhdessä kentänreunaan, jonka jälkeen otettiin taas liikkestä maahanmenoa. Nyt onnistui täydellisesti. Kummasti se auttaa kun muutaman kerran treenaa. Myös luoksetulon eteenistuminen oli nyt hyvä ja rauhallinen. Ja se eteenlähetys aivan perfect! Taitava tyttöhän tuo on ja ohjaajakin tuntuisi kehittyvän hiljalleen.
Lopuksi vielä tavanomaiset leikit pellolla, josta tänään kyllä muodostui pupunkakan metsästyskisa.
Huomenna olisi edessä ensimmäinen koulupäivä, joten kai sitä täytyy alkaa etsimään kouluromppeita kasaan...
Bette aloitti seuraamisella. Aluksi namipalkalla. Seurasi suorassa ja käännökset hyviä, mutta aavistuksen takana. Vaihdettiin siis palkka patukkaan, jolla paikka parani heti ja seuraamiseen tuli parempi tsemppi ja ilme. Pysyi kuitenkin suorassa, joten ehkä uskalletaan nyt jatkossa käyttää patukkaa seuraamisessa, koska tekniikka alkaa olla kunnossa.
Cadon kanssa haettiin tsemppiä täykäännökseen Kaisan perjantaisilla ohjeilla. Sille kun riittää täyskäännös oikealle, kun sitä PK-tottista ei ole enää tarkoitus tehdä. Parantui huomattavasti kun tiistaisiin käännöksiin vertaa. Ruutua otettiin taas eri variaatioilla. Tällä kertaa meinasi ruutu olla välillä hukassa, mutta onnistumisiakin saatiin.
Toisessa pätkässä Betten kanssa vietiin ensin eteenmeno pallo yhdessä kentänreunaan, jonka jälkeen otettiin taas liikkestä maahanmenoa. Nyt onnistui täydellisesti. Kummasti se auttaa kun muutaman kerran treenaa. Myös luoksetulon eteenistuminen oli nyt hyvä ja rauhallinen. Ja se eteenlähetys aivan perfect! Taitava tyttöhän tuo on ja ohjaajakin tuntuisi kehittyvän hiljalleen.
Lopuksi vielä tavanomaiset leikit pellolla, josta tänään kyllä muodostui pupunkakan metsästyskisa.
Huomenna olisi edessä ensimmäinen koulupäivä, joten kai sitä täytyy alkaa etsimään kouluromppeita kasaan...
lauantai 10. tammikuuta 2009
Pepputreenit
Oli hyvin onnistunut ajoitus Betten juoksulla, joten päästiin heti tauon jälkeen jatkamaan Kaisan talvitottiksissa. Eilen oli treenien aiheena täyskäännökset ja paikallaolo.
Aloitettiin takapään käyttöharjoituksilla, eli ensin peruuttamista ohjaajan edessä. Sehän sujuu Betteltä hienosti, vaikka sitä ei paljon ole treenattukaan. Siitä jatkettiin peruttamisharjoituksilla sivulla. Otettiin varman päälle ja käytettiin agilityputken vierustaa apuna. Parin kokeilun jälkeen sujui sekin jo hienosti. Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännos paikalla vasempaan siten, että koira pysyy koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella. Tässäkään ei mitään ongelmaa, jos vain ohjaaja muistaa auttaa ylävartalolla käännöksen suuntaan. Taidan sittenkin siirtyä treenaamaan tuon täyskäännöksen noin, vaikka olinkin jo aloittanut sen treenaamisen kiertämällä. Noinkin pienellä treenillä Bette käyttää hyvin takajalkojaan. Hieman eri kuin tuo vääränvärinen, joka ei treeneistä huolimatta vieläkään tiedä omistavansa takajalkoja...
Täyskäännöstä oikealle lähdettiin työstämään pyörimällä paikallaan oikealle ja vedättämällä koira namin kanssa mukaan. Muuten ihan kiva harjoitus, mutta hieman meinasi mennä pää pyörälle... Yhdistettiin sitten pyörimiset muutaman askeleen seuraamiseen ja lopulta tehtiin myös juoksusta. Bettellä oli ainakin hauskaa ja alkoi niihin käännöksiin tulla vauhtiakin. Vielä kun ohjaaja muistaisi katsoa käännöksen suuntaan, eikä jää tuijottamaan koiraa!
Paikallolotreenikin meni hienosti. Apuohjaaja heitteli ympärillä hanskoja ja hillui häiriönä. Bette pysyi hienosti. Kerran lähti hanskan luokse, kun on visiinkin tullut sillekin opetettua, että palkkaaminen on yhtä kuin vapautus. On se kumma kuinka noita samoja mokia toistaa koirasta toiseen. Ehkä sitä joskus vielä oppii.
Erittäin hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Käytin tällä kertaa pelkästään nameja palkkana ja tuntui olevan ihan toimiva systeemi, ei mennyt ylikierroksille kertaakaan vaan pysyi hyvin tarkkaavaisena koko treenien ajan.
Aloitettiin takapään käyttöharjoituksilla, eli ensin peruuttamista ohjaajan edessä. Sehän sujuu Betteltä hienosti, vaikka sitä ei paljon ole treenattukaan. Siitä jatkettiin peruttamisharjoituksilla sivulla. Otettiin varman päälle ja käytettiin agilityputken vierustaa apuna. Parin kokeilun jälkeen sujui sekin jo hienosti. Seuraavaksi oli vuorossa täyskäännos paikalla vasempaan siten, että koira pysyy koko ajan ohjaajan vasemmalla puolella. Tässäkään ei mitään ongelmaa, jos vain ohjaaja muistaa auttaa ylävartalolla käännöksen suuntaan. Taidan sittenkin siirtyä treenaamaan tuon täyskäännöksen noin, vaikka olinkin jo aloittanut sen treenaamisen kiertämällä. Noinkin pienellä treenillä Bette käyttää hyvin takajalkojaan. Hieman eri kuin tuo vääränvärinen, joka ei treeneistä huolimatta vieläkään tiedä omistavansa takajalkoja...
Täyskäännöstä oikealle lähdettiin työstämään pyörimällä paikallaan oikealle ja vedättämällä koira namin kanssa mukaan. Muuten ihan kiva harjoitus, mutta hieman meinasi mennä pää pyörälle... Yhdistettiin sitten pyörimiset muutaman askeleen seuraamiseen ja lopulta tehtiin myös juoksusta. Bettellä oli ainakin hauskaa ja alkoi niihin käännöksiin tulla vauhtiakin. Vielä kun ohjaaja muistaisi katsoa käännöksen suuntaan, eikä jää tuijottamaan koiraa!
Paikallolotreenikin meni hienosti. Apuohjaaja heitteli ympärillä hanskoja ja hillui häiriönä. Bette pysyi hienosti. Kerran lähti hanskan luokse, kun on visiinkin tullut sillekin opetettua, että palkkaaminen on yhtä kuin vapautus. On se kumma kuinka noita samoja mokia toistaa koirasta toiseen. Ehkä sitä joskus vielä oppii.
Erittäin hyvät treenit kaiken kaikkiaan. Käytin tällä kertaa pelkästään nameja palkkana ja tuntui olevan ihan toimiva systeemi, ei mennyt ylikierroksille kertaakaan vaan pysyi hyvin tarkkaavaisena koko treenien ajan.
tiistai 6. tammikuuta 2009
Loppiaistreenit
Haunisissa jälleen Anun kanssa tottistelemassa.
Bette aloitti seuraamisella. Tällä kertaa uskalsin jo jättää vasemman käden alas. Hieman ihmetytti Betteä ja kontakti tuppasi tippumaan herkästi, mutta pysyi kuitenkin hyvin mukana ja suorassa. Otettiin sitten ihan lyhyitä pätkiä ja kontakti alkoi pysymään hyvin. On se ihme, kun ei vaan muista aina helpottaa harjoitusta, kun muuttaa jotain. Luoksetulossa treenattiin eteen rauhoittumista. Tulee kyllä suoraan ja istahtaa, mutta pomppaa samantien ylös. Malttia tarvittaisiin kyllä likipitäen joka asiaan.
Cado treenasi tällä kertaa seisomista. Sille tuottaa vaikeuksia pysyä paikallaan, kun menen sen taakse. Lelu ei nähtävästi ole aivan riittävä palkka, jotta malttaisi seistä paikallaan. Täytyy muistaa ottaa seuraavaksi namikippo mukaan. Otettiin myös seuraamista, mikä menikin hyvin. Paitsi kontakti tippui kun mentin kohti esteitä... Lopuksi vielä pari noutoa. Juuttipalalla varustettu kapula oli Cadon mielestä kummatus. Haki kyllä reippaasti ja tuli laukaten luokse, mutta ilmeestä näki, että jotain outoa oli kapulassa.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle treenaamaan liikkeestä maahanmenoa. Sujui jo paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa palkkasin namilla, joka osoittautuikin paremmaksi kuin lelu. Mistähän sille saisi ostettua sitä malttia?
Treenien lopuksi pääsivät taas juoksemaan pellolle Tuulin kanssa. Luntakin alkoi satamaan ja koirilla oli ainakin kivaa.
Bette aloitti seuraamisella. Tällä kertaa uskalsin jo jättää vasemman käden alas. Hieman ihmetytti Betteä ja kontakti tuppasi tippumaan herkästi, mutta pysyi kuitenkin hyvin mukana ja suorassa. Otettiin sitten ihan lyhyitä pätkiä ja kontakti alkoi pysymään hyvin. On se ihme, kun ei vaan muista aina helpottaa harjoitusta, kun muuttaa jotain. Luoksetulossa treenattiin eteen rauhoittumista. Tulee kyllä suoraan ja istahtaa, mutta pomppaa samantien ylös. Malttia tarvittaisiin kyllä likipitäen joka asiaan.
Cado treenasi tällä kertaa seisomista. Sille tuottaa vaikeuksia pysyä paikallaan, kun menen sen taakse. Lelu ei nähtävästi ole aivan riittävä palkka, jotta malttaisi seistä paikallaan. Täytyy muistaa ottaa seuraavaksi namikippo mukaan. Otettiin myös seuraamista, mikä menikin hyvin. Paitsi kontakti tippui kun mentin kohti esteitä... Lopuksi vielä pari noutoa. Juuttipalalla varustettu kapula oli Cadon mielestä kummatus. Haki kyllä reippaasti ja tuli laukaten luokse, mutta ilmeestä näki, että jotain outoa oli kapulassa.
Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle treenaamaan liikkeestä maahanmenoa. Sujui jo paremmin kuin viimeksi. Tällä kertaa palkkasin namilla, joka osoittautuikin paremmaksi kuin lelu. Mistähän sille saisi ostettua sitä malttia?
Treenien lopuksi pääsivät taas juoksemaan pellolle Tuulin kanssa. Luntakin alkoi satamaan ja koirilla oli ainakin kivaa.
perjantai 2. tammikuuta 2009
Pentua etsimässä
Olipas aika rankka vuoden ensimmäinen päivä.
Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.
Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.
Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.
Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.
Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.
Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.
torstai 1. tammikuuta 2009
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Viimeistä viedään
...siis vuoden viimeistä päivää. Raketit on täällä paukkunut jo lauantaista asti. ARGH! Onneksi niihin ei enää reagoi kuin lauman kaksijalkaiset. Paukkuärtyisiksi voisi luokitella molemmat.
Eilen suoriuduttiin pitkästä aikaa Anun kanssa Haunisin tottistelemaan. Bettelle on selvästi tauko tehnyt hyvää. Seuraaminen oli ihan super: suoraa ja vietikästä, vaikka namit jo annettiin olla taskussa. Otettiin muutama hieman pidempikin suora ja kontakti ja paikka pysyy hyvin. Nouto ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kotosalla. Kierroksia hieman liikaa, joten hyppää kapulan kanssa vasten, mutta ei onneksi enää pureskele. Ehkä siihen luovutusasentoon päästään vielä joskus kentälläkin. Liikkeestä maahanmeno ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta kun hoksasi pistää lelut piiloon, niin johan sekin alkoi sujumaan. Eteenmeno vielä loppuun pallolle ja se oli aivan mahtava!
Cado treenasi hiukan ruutua. Pariin kertaan suoraan lelulle ja pariin otteeseen tyhjään ruutuun. Kerran erillisennä loppuseremoniat ja vielä kerran palkalle ruutuun. Muuta ei jätkän kansa tällä kertaa otettu. Itsellä on hieman motivaatio hukassa tuon kanssa, kun se toko ei oikein ole mun laji. Liikaa pilkunviilausta. Onneksi kohta on kevät ja päästään taas jäljestämään! Siitä me tykätään molemmat.
Lopuksi pääsivät vielä kaikki Tuulin kanssa pellolle juoksentelemaan ja metsästämään myyriä. Kismi-mummokin koitti hetken juosta nuoriempien mukana.
Samalla reissulla käytiin hakemassa autoon mittojen mukaan tehty takaritilä. Saapahan nyt pitää kesähelteillä takaluukun auki ja hieman hallitummin koirat autosta ulos. Kiitokset vaan tekijälle!
Ei kun ensivuoteen!
Eilen suoriuduttiin pitkästä aikaa Anun kanssa Haunisin tottistelemaan. Bettelle on selvästi tauko tehnyt hyvää. Seuraaminen oli ihan super: suoraa ja vietikästä, vaikka namit jo annettiin olla taskussa. Otettiin muutama hieman pidempikin suora ja kontakti ja paikka pysyy hyvin. Nouto ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kotosalla. Kierroksia hieman liikaa, joten hyppää kapulan kanssa vasten, mutta ei onneksi enää pureskele. Ehkä siihen luovutusasentoon päästään vielä joskus kentälläkin. Liikkeestä maahanmeno ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta kun hoksasi pistää lelut piiloon, niin johan sekin alkoi sujumaan. Eteenmeno vielä loppuun pallolle ja se oli aivan mahtava!
Cado treenasi hiukan ruutua. Pariin kertaan suoraan lelulle ja pariin otteeseen tyhjään ruutuun. Kerran erillisennä loppuseremoniat ja vielä kerran palkalle ruutuun. Muuta ei jätkän kansa tällä kertaa otettu. Itsellä on hieman motivaatio hukassa tuon kanssa, kun se toko ei oikein ole mun laji. Liikaa pilkunviilausta. Onneksi kohta on kevät ja päästään taas jäljestämään! Siitä me tykätään molemmat.
Lopuksi pääsivät vielä kaikki Tuulin kanssa pellolle juoksentelemaan ja metsästämään myyriä. Kismi-mummokin koitti hetken juosta nuoriempien mukana.
Samalla reissulla käytiin hakemassa autoon mittojen mukaan tehty takaritilä. Saapahan nyt pitää kesähelteillä takaluukun auki ja hieman hallitummin koirat autosta ulos. Kiitokset vaan tekijälle!
Ei kun ensivuoteen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
