Uusi talviharrastus ;)

Autotallin perukoilta löytyneelle potkukelkallekin on vihdoin käyttöä. Nyt kun tuota lunta tuntuu täälläkin piisaavan, niin pitihän se kelkka sieltä autotallista ulos kaivaa. Bette näyttäisi nauttivan yli kaiken, kun pääsee kerrankin lenkillä juoksemaan niin kovin kuin vain kintuista pääsee. Kuskia hieman vauhti välillä hirvittää, mutta hyvin on neiti oppinut hiljentämis- ja suuntakäskyt. Toivottavsti tästä liikuntamuodosta saa nauttia vielä tulevinakin talvina!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011!

Silmäpeilauksessa

Torstaina käytiin Betten kanssa Illukan Tuomaksella silmäpeilauksessa. Perinnöllisiä silmävaivoja ei löytynyt tälläkään kertaa. Vasemman silmänsä neiti on jossain vaiheessa joskus telonut, kun sarveiskalvossa on arpi. Kyllähän sen nyt huomaa, kun tietää katsoa... Sitä se on, kun on enemmän vauhtia kuin järkeä! ;)

Nyt sitten vain odotellaan juoksuja....

3 kisaa Tsaukkilassa

Tulipa sitten tehtyä testi ja ilmoitettua Bette kaikkiin kolmeen ykkösen kisaan...

Aamulla jännitti ja hermostutti ihan kamalasti. Jarmo Jämsä oli suunnitellut varsinaisen juoksuradan ensimmäiseksi agilityradaksi. Rataan tutustuessa hermostutti vielä enemmän, kun ei oikein meinannut jalat lähteä liikkeelle. Eilinen autossa istuminen sai selän aika hyvin jumiin. Lähdettiin numerolla kuusi, joten kauheasti ei jäänyt aikaa rataan tutustumisen ja startin väliin. Sain Betten kuitenkin kohtuullisen hyvin hanskaan ennen radalle lähtöä. Se jopa pysyikin lähdössä hyvin! Ensimmäisellä suoralla oli kaksi hyppyä, pituus ja kepit. Hienosti neiti paineli täydessä vauhdissa kepeille ja kesti takaa leikkauksenkin. Kepeiltä 180 astetta takaisin suoraan putkeen, josta hypylle ja taas putkeen. En oikein hyvin kerennyt Betten vauhtiin, joten hiukan kyseli ennen hyppyä, että minne mennään. Putken jälkeen tuli taas kaksi hyppyä takaisin päin ja A:lle. Kontaktit oli HIENOT! siitä renkaalle ja takaa leikkaus hypylle, josta taas tulosuuntaan hypyn kautta puomin ylös menon alla olevaan putkeen. Hypyn kautta tiukasti puomille. Siinä taisi hieman rima kolahtaa, kun oli pakko kääntää tiukasti, ettei ajaudu edelliseen putkeen. Puomin alastulo kontaktille jarrutti hieman turhan aikaisin, mutta teki sen kuitenkin nätisti ja sitten olikin enää kaksi hyppyä maaliin. NOLLA!!!! Ajassa hävittiin Oreniuksen Jounille ja bordercollie Napille vajaa 4 sekuntia, eli ei ollenkaan paha. Tultiin siis toisiksi.

Toinen rata olikin sitten katastrofi. Pysyi kyllä lähdössä hyvin, mutta ryntäsi radalle hullunraivolla suoraan keskelle ensimmäistä rimaa. Kolmantena esteenä oli puomi, jonka jälkeen putki. Neiti päätti sitten singota jo puolesta välistä puomin alas tulevaa osaa putkeen, joten jätettiin sitten leikki siihen. Aivan turha olisi ollut edes yrittää tuossa mielentilassa olevan koiran kanssa tehdä rataa loppuun!

Kolmas rata olikin Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata. Oikein mukavan oloinen rata, jossa yksi vauhti suora. Tällä kertaa Bette oli noussut lähdössä seisomaan, mutta ei kuitenkaan karannut. Jo toisella hypyllä tuli rima alas. Taisi olla neidillä liian kiire edessä olevaan putkeen... Putken jälkeen tuli muuri, josta käännyttiin vauhtisuoralle: hyppy, rengas, pituus ja hyppy. Ei vaan meinaa mulla vauhti riittää tuollaisille suorille, joten jouduin lähettämään Betteä edelle. Pääty hypyltä käännyttiin takaisin päin kepeille ja taisi tulla siinä hieman liian aikainen haltuun otto, kun rima tuli taas alas. Saatiin vielä tiputettua pussin jälkeinenkin rima, eli tulos 15. Muuten ihan kohtuullisen hyvän tuntuinen rata. Kierroksia ehkä koiralla kuitenkin hieman liikaa, kun ei malta hypätä kunnolla.

Mitä tästä opimme? Omiin kisoihin ilmoitan tästä lähtien joko vain yhteen starttiin tai sitten ensimmäiseen ja viimeiseen, että saan Betten välillä kotiin rauhoittumaan. Kerää autossa odotellessa niin kovat kierrokset, että ei oikein pysy enää homma hanskassa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava kisapäivä! Nyt on tosin kintut ja selkä "hieman" jumissa, mutta eiköhän tästä hengissä selvitä.

Saas nyt sitten nähdä päästäänkö ennen mammalomaa enää kisaamaan. Loppiaisena olisi Porissa ykkösluokan kisat hiekkatekonurmella, joihin olisi tarkoitus lähteä. Ellei sitten juoksu ala jo aiemmin... Olisihan se ollut mukava saada Bette nostettua kakkosluokkaan ennen pennutusta.

Pennelisivu

Sainpa vihdoin väsätyksi jonkinmoisen pentuilmoitussivun. Löytyypi tästä.

Laitanpa tänne videon nuorenparin ensitreffeiltä <3 .

Aksauksen jälkeistä pohdintaa...

Meinasi jo välillä melkein parku päästä treeneissä tänään, kun mikään ei tuntunut sujuvan niin hyvin kuin pitäisi. Kierrokset Bettellä nousee ihan älyttömästi kun hallissa treenaa samaan aikaan muita. Asiat, jotka onnistuu itsekseen ei sitten meinaa onnistua ryhmätreeneissä millään. No, saatiin sentään ihan onnistuneitakin suorituksia aikaiseksi.

Itseltä vaan meinaa välillä unohtua se tosiasia, että mehän ihan oikeesti ollaan vasta ykkösluokkalaisia. Ei siis voi olettaa, että kolmosen kuviot sujuisivat ongelmitta. Ja eihän me olla varsinaisesti treenattu kuin vasta vuosi. Josta juoksujen ja mun sairaslomien takia voi jo laskea 4-5 kuukautta pois. Eli ei vaan pitäisi odottaa itseltä liikoja...

Mutta tärkeintähän on, että koira nauttii tekemisestä! Ja ohjaajakin edes joskus... ;)

Metsässä taas

Kun kerran vauhtiin päästään ja aikaakin on, niin tuli tällä kertaa ajeltua aamulla Hepojoelle. Säikähdin jo, että joudun etsimään toisin jäljestyspaikan, kun tiellä käpsytteli setä pyssyn kanssa. Onneksi oli vain yksinäinen pupujahtilainen ja saatiin lupa tehdä jälki siihen mihin ajattelin.

Bettelle reilun 300m kiemurteleva jälki jolla 3 keppiä. Janalla eteni aivan oudon rauhallisesti nenä maassa. Otti kuitenkin takajäljen, jonka vain korjasin oikeaan suuntaan. Alku oli hieman hapuilevaa, mutta hyvin teki töitä nenä alhaalla. Kepit löytyi kaikki ja tekeminen oli muutenkin kohtuu rauhallista. Nyt ei ollut edes nameja jäljellä. Olisko se alun haparointi sitten johtunut siitä, että ei saanut vahvistusta edellisten päivien tapaan.

Cadon jälki oli ehkä hieman pidempi ja samoin kolme keppiä. Takajälki oli näköjään päivän sana, koska Cadonkin piti sinne lähteä. Muuten jälki sujui totuttuun tapaan löysällä liinalla kepeillä maahan lysähtäen. Kyllä se vaan on mainio jälkikoira!

Jälkien vanhetessa kävin tallaamassa esineruudun. Leveyttä ei ollut ihan täyden ruudun vertaa, mutta syvyyttä se 50m. Kolme esinettä, kaksi melkein takakulmissa ja yksi keskellä hieman puolenvälin etupuolella. Cado sai aloittaa ruudussa heti jälkensä ajettuaan. Haki reippaasti molemmat takakulmien esineet. Lopetettiin siihen, kun intoa vielä oli jäljellä. Bette yritti karata ruutuun, kun vein sen sinne vapaana. Onneksi kokeessa saa viedä kytkettynä, niin ei tule ainakaan sitä ongelmaa, että siellä karkaisi. Ensimmäisellä lähetyksellä ampui oikeaan takakulmaan niin paljon kuin kintuista lähti ja nappasi sieltä esineen. Luovutuksessa liukui ainakin metrin istuallaan mun eteen, kun oli hieman tuota vauhtia. Toisella lähetyksellä koitin lähettää sen keskeltä ruutua. Ampui sitten sinne vasempaan takakulmaan ja toikin sieltä samantien esineen. Se etuosassa keskellä oleva sitten tuottikin vaikeuksia. On ilmeisesti tullut treenattua liikaa noita takaosan esineitä, kun hakee vaan jatkuvasta takalinjalle, eikä millään meinaa tarkistaa ruudun keskiosaa. Saatiin sitten viimein sekin esine ylös ilman näyttämistä. Täytyy muistaa nyt hetki vahvistaa sitä ruudun keskustaa. Luovutuksissa pureskelee, joten sitäkin pitäisi varmaan treenata erikseen. Intoa ainakin löytyy!

Saas nyt nähdä päästäänkö vielä tänä syksynä treenaamaan. Iltaisin ei enää töiden jälkeen valoisalla ennätä ja ensi viikonloppukin taitaa olla niin täynnä ohjelmaa, ettei metsään välttämättä ennätä. Toisaalta ei kyllä tämän onnistuneen treeniputken jälkeen edes kauheasti harmita, vaikka lunta ja pakkasta jo tulisikin!

Vain lahjattomat treenaa (paitsi agilityä)

Eilen suoriuduin vihdoin tekemään jäljen Bettelle ennen epävirallisia agilitykisoja. Jäljellä mittaa n. 200 metriä, yksi kulma ja kolme keppiä. Yllättäin osuin melko leveään ojaan, jonka yli oli vaan mentävä. Janalla (n. 10m) Bette eteni hienosti ja nappasi jäljen. Palasi tosin takaisin syömään sinne jättämäni namit... Lähti kuitenkin hyvin jäljelle ja jäljesti tosi tarkasti, eikä edes ihan mahdottomasti joutunut jarruttelemaan. Ojaa ennen hieman ihmetteli, kun reunalla oli erittäin tiheässä kuusen taimia. Molemmat suunnat tarkistettuaan painui kuitenkin kuusikon läpi ja reippaasti ojan yli. Jouduin sen sitten pysäyttämään, että pääsin itsekin ojasta rämpimättä siellä polvia myöten. Hyvin jatkoi kuitenkin jäljestystä uudesta käskystä. Tämän kanssa on aikaisemmin ollut hieman vaikeuksia. Välikepit nosti reippaasti ja jatkoi hyvin kepeiltä. Kulma meni kuin kiskoilla. Viimeisellä suoralla hieman seilasi, kun vierestä oli selvästi kulkenut joko toinen ihminen tai jokin elukka. Viimeisen kepinkin bongasi hienosti. Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen!

Metsästä jatkettiin sitten hallille epiksiin. Mölleissä starttasi ensimmäistä kertaa yhtä lukuun ottamatta kaikki koulutettavani. Hienoja ratoja tekivät! Pientä kisajännitystä oli tosin havaittavisssa muutamien ohjauksessa ;) . Itsellä oli tarkoitus ottaa lähtökontrolli treeni. Tällä hetkellähän meillä on käytössä se, että jätän Betten maahan, kaukokäskyllä istumaan ja sitten vasta on lupa tulla. Kävin sen kaksi kertaa palkkaamassa istuman nousemisesta. Ja kolmannella lähdin, tyhmä, radalle. Taisi treeni nostaa kierroksia sen verran, että neiti vaan sinkoili esteeltä toiselle. Olisi siis pitänyt jättää rata tekemättä! Tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla... Kontaktit kuitenkin onnistui hienosti. Ja tuli muistutus siitä, että estevalikoimaan kuuluu myös pöytä, jota ehkä olisi aiheellista treenata joskus.

Tänä aamuna huristeltiin Lielahteen tsekkaamaan kesällä "löytämämme" metsä. Siistiä mäntykangasta kun ei näiltä nurkilta ihan joka paikasta löydy. Tein nyt Bettelle reilun 400m jäljen, jana reilu 15m ja 4 keppiä. Jäljellä oli muutama kulma ja muuten mutkitteli epämääräisesti. Jäljen vanhetessa käytiin kävelemässä metsäteitä. Ympäristöstä löytyi aika erilaisia metsätyyppejä, eikä taloja ole lähimaillakaan. Aika ihanteellinen jäljestys paikka! Janalla neiti eteni erittäin hyvin ja nappasi jäljen niin kuin kuuluukin. Kakkoskepistä meni jostain syystä yli, mutta nostatin sen, koska itse sen huomasin. Muuten jäljesti taas oikein mallikkaasti. Muutama tarkistus siellä täällä, mutta ei mitään älytöntä kohellusta. Harmi, kun ei ole enää kokeita tälle syksylle. Olisi ollut kiva päästä kokeilemaan sitä JK1:stä ennen pennuttamista.