Pentua etsimässä

Olipas aika rankka vuoden ensimmäinen päivä.

Uuden vuoden tekstiviesti toivotusten seassa oli viesti Sirulta, että pikku-Vuokko, 3kk, oli säikähtänyt raketteja aidatulla pihalla pissalla käydessään ja päässyt karkuteille. Heti päivän valjettua käytiin jo ajelemassa ympäri Kesämäkeä. Päivän lenkit tuli myös tehtyä samalla suunnalla kierrellen pusikoita ja kaivellen kuusenalusia ja risukasoja. Pennusta ei vaan näkynyt vilaustakaan.

Onneksi pentu kuitenkin löytyi: Tuorlasta n.2 km päässä katoamispaikaltaan oli nainen löytänyt Vuokon kyhjöttämästä vajan perukoilta. Pikkuneiti oli siis reissullansa ylittänyt vanhan ykköstienkin. Onneksi on tuo moottoritie olemassa ja uuden vuodenyönä hiljainen liikenne! Vuokon virallinen nimi tarkoittaa naissoturia, ja varsinainen seikkailija tuntuisi pentu olevankin.

Sitä vaan jaksaa aina ihmetellä, kuinka ihmiset jaksaa kirjoitella nettiin ihme asioita. Eiköhän jokaisella koiransa hukanneella ole jo muutenkin riittävän syyllinen olo ja paha mieli, että toisten tarvii vielä entisetään syyllistää. Mutta sellaistahan tämä nykyaika on... Onneksi on myös niitä, jotka ovat valmiita auttamaan toista hädän hetkellä. Vuokkoakin oli etsimässä useampi aivan tuntematon ihminen.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!

Viimeistä viedään

...siis vuoden viimeistä päivää. Raketit on täällä paukkunut jo lauantaista asti. ARGH! Onneksi niihin ei enää reagoi kuin lauman kaksijalkaiset. Paukkuärtyisiksi voisi luokitella molemmat.

Eilen suoriuduttiin pitkästä aikaa Anun kanssa Haunisin tottistelemaan. Bettelle on selvästi tauko tehnyt hyvää. Seuraaminen oli ihan super: suoraa ja vietikästä, vaikka namit jo annettiin olla taskussa. Otettiin muutama hieman pidempikin suora ja kontakti ja paikka pysyy hyvin. Nouto ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti kuin kotosalla. Kierroksia hieman liikaa, joten hyppää kapulan kanssa vasten, mutta ei onneksi enää pureskele. Ehkä siihen luovutusasentoon päästään vielä joskus kentälläkin. Liikkeestä maahanmeno ei oikein ottanut onnistuakseen, mutta kun hoksasi pistää lelut piiloon, niin johan sekin alkoi sujumaan. Eteenmeno vielä loppuun pallolle ja se oli aivan mahtava!

Cado treenasi hiukan ruutua. Pariin kertaan suoraan lelulle ja pariin otteeseen tyhjään ruutuun. Kerran erillisennä loppuseremoniat ja vielä kerran palkalle ruutuun. Muuta ei jätkän kansa tällä kertaa otettu. Itsellä on hieman motivaatio hukassa tuon kanssa, kun se toko ei oikein ole mun laji. Liikaa pilkunviilausta. Onneksi kohta on kevät ja päästään taas jäljestämään! Siitä me tykätään molemmat.

Lopuksi pääsivät vielä kaikki Tuulin kanssa pellolle juoksentelemaan ja metsästämään myyriä. Kismi-mummokin koitti hetken juosta nuoriempien mukana.

Samalla reissulla käytiin hakemassa autoon mittojen mukaan tehty takaritilä. Saapahan nyt pitää kesähelteillä takaluukun auki ja hieman hallitummin koirat autosta ulos. Kiitokset vaan tekijälle!

Ei kun ensivuoteen!

Jouluähkyä liikkeellä

Niin ne pyhät sitten melkein jo meni. Syöty ja juotu on enemmän kuin kotitarpeiksi.

Aattoilta oltiin perinteiseti Henkan veljen, Stefanin, luona nauttimasta Tiinan erinomaisista jouluherkuista. Illan hitiksi muodostui poikien lahjaksi saama Wii. Keilailun lomasa syntyi uusi lentävä lausekin: "Voitontahto on suurempi kuin taitotaso!" Sopii melko moneen tilanteeseen...

Henkka hyppää mäkeä

Nyrkkeilyä Nico vs. Gunnar
Kissa lahjakassissa

Joulupäivän aamuna lähdettiin koirien kanssa nauttimaan mökin rauhasta ja nousevasta auringosta.

KismiCado

Bette

Iltapäivällä tuli Henkan vanhemmat meille syömään. Ja jo totuttuun tapaan, keilaturnaukselta ei vältytty.


Tapaninpäivä onkin mennyt ihan rauhassa kotosalla. Kierre vain jatkuu: suolaista-makeaa-limpparia-suolaista-makeaa... Onneksi joulu on vain kerran vuodessa!

HYVÄÄ JOULUA!

Peurajahdissa

Kun kerrankin oli hieman kirkkaampi eikä ollenkaan sateinen päivä, lähdin koirien kanssa Paraisten mökille lenkkeilemään. TUlikin kierrettyä peltojen laitoja ja metsiköitä reilu puolitoista tuntia.

Jo alkumatkalla törmättiin 5-6 peuran laumaan, joka juoksi vain muutaman kymmenen metrin päästä ohi. Onneksi Bette oli tainnut haistaa peurat jo metsästä ja oli niitä siellä etsimässä, joten ei nähnyt juoksevia peuroja. Cado lähti kyllä kovin pinkomaan perään, mutta onneksi pellon reunassa oli sen verran leveä ja syvä oja, ettei Cado viitsinyt sen yli lähteä vaan tuli takaisin. Kovasti kyllä koko loppumatkan koko lauma etsi peurojen jälkiä ja Bette teki melkoisia lenkkejä hajuja hakiessaan. Itse yritin väistellä pelloilla viliseviä myyriä... Hauskaa näytti koirilla ainakin olevan juostessa ja Kismikin jäksoi lenkkeillä ihan hienosti. Tosin nyt illalla on aika jäykän oloinen.

Bettellä alkoi juoksu eilen, joten ainakin agilitytreenit jää kokonaan tauolle. Sinänsä hyvä ajoitus, kun muutenkin on kolmen viikon tauko kaikista koulutuksista!

ReissuReetat

Käytiin Kismin kanssa Jyväskylässä viikonloppu reissulla morjestamassa vanhempia ja isovanhempia. Matka meni ihan mukavasti, paitsi että Kismi ei oikein tahdo enää rauhoittua autoon. Vanhuus ei tule yksin...

Sunnuntai-iltana kävin Sirun luona katsomassa pieniä Turkkiruhtinaita. Oli aivan syötävän suloisia pikkubelgejä. Ja todella reippaita pentusia kaikki. Siellä niitä vielä muutama olisi vapaana, jos jollain lukijalla on belgistä puutetta. ;)

Kotimatkalla sain sitten soiton Hyvinkäältä koulusta ja mut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan arboristiksi. Haaveesta tulee sis totta! Tarkoittaa vaan myös sitä, että sitä "toista haavetta" joutuu lykkäämään parilla vuodella.