Käytiin Kismin kanssa Jyväskylässä viikonloppu reissulla morjestamassa vanhempia ja isovanhempia. Matka meni ihan mukavasti, paitsi että Kismi ei oikein tahdo enää rauhoittua autoon. Vanhuus ei tule yksin...
Sunnuntai-iltana kävin Sirun luona katsomassa pieniä Turkkiruhtinaita. Oli aivan syötävän suloisia pikkubelgejä. Ja todella reippaita pentusia kaikki. Siellä niitä vielä muutama olisi vapaana, jos jollain lukijalla on belgistä puutetta. ;)
Kotimatkalla sain sitten soiton Hyvinkäältä koulusta ja mut toivotettiin tervetulleeksi opiskelemaan arboristiksi. Haaveesta tulee sis totta! Tarkoittaa vaan myös sitä, että sitä "toista haavetta" joutuu lykkäämään parilla vuodella.
tiistai 16. joulukuuta 2008
torstai 11. joulukuuta 2008
Päivittelyä
Onpas taas aikaa kulunut viime päivityksistä...
Tässä väliaikana ollaan mm. keretty käymään Korrin Juhan ja Mölsän Suskin seminaareissa, aloittamaan Betten kanssa Hilskan Kaisan BH/PK1-kurssilla ja touhuamaan kaikenlaista muuta mukavaa. Henkka ja Bette ovat treenanneet nyt ahkerasti joka keskiviikko agilityä ja selvää edistymistä on havaittavissa.
Kismi sai tuossa kuukausi sitten pari epämääräistä kohtausta. Lähinnä vaikuttivat jonkin sortin kipukohtauksilta, kun kuitenkin oli ihan selkeästi tajuissaan koko ajan. Seisoi vain selkä köyryssä ja tärisi. Viikon Rimadyl-kuurin jälkeen on ollut selvästi parempi, eikä uusia "kohtauksia" ole tullut. Remmilenkeillä ei tosin hirveän hyvin meinaa pysyä mukana. Sen kun tietäisi, onko ne vaan niin tylsiä vai onko sillä oikeasti kipuja?!? Vapaana liikkuu kuitenkin ihan reippaasti. Seuraillaan siis tilannetta.
Betten BH-kurssi on ATTn agilityhallilla ja hallin toisessa päässä on samaan aikaan agilitytreenit. Hyvin tyttö pystyy kuitenkin keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka odotteluaikoina hinku mukaan agilityyn onkin kova (ja äänekäs ;) ). Hyvää häiriö ja hallinta treeniä kuitenkin.
Itseltä loppui työt Viherlaitoksella viime perjantaina. Nyt onkin hyvää aikaa lenkkeillä ja treenata koirien kanssa. Jälki taitaa kuitenkin jäädä talvitauolle, kun tuota lunta nyt sitten taas taivaalta tiputtelee. Mukaavahan se vaan on, että on hieman valoisampaa. Toivottavasti pysyykin.
Maanantaina sain sitten kuulla, että toinen arboristin oppisopimuskoulutukseen Turun kaupungille tulossa olleista oli peruuttanut tulonsa ja paikkaa tarjottiin sitten mulle. Eilen kävin Hyvinkäällä koululla haastattelussa ja ensi viikolla pitäisi selvitä tuleeko pitkäaikaisesta haaveestani vihdoin totta. Pitäkää peukkuja!
Tässä väliaikana ollaan mm. keretty käymään Korrin Juhan ja Mölsän Suskin seminaareissa, aloittamaan Betten kanssa Hilskan Kaisan BH/PK1-kurssilla ja touhuamaan kaikenlaista muuta mukavaa. Henkka ja Bette ovat treenanneet nyt ahkerasti joka keskiviikko agilityä ja selvää edistymistä on havaittavissa.
Kismi sai tuossa kuukausi sitten pari epämääräistä kohtausta. Lähinnä vaikuttivat jonkin sortin kipukohtauksilta, kun kuitenkin oli ihan selkeästi tajuissaan koko ajan. Seisoi vain selkä köyryssä ja tärisi. Viikon Rimadyl-kuurin jälkeen on ollut selvästi parempi, eikä uusia "kohtauksia" ole tullut. Remmilenkeillä ei tosin hirveän hyvin meinaa pysyä mukana. Sen kun tietäisi, onko ne vaan niin tylsiä vai onko sillä oikeasti kipuja?!? Vapaana liikkuu kuitenkin ihan reippaasti. Seuraillaan siis tilannetta.
Betten BH-kurssi on ATTn agilityhallilla ja hallin toisessa päässä on samaan aikaan agilitytreenit. Hyvin tyttö pystyy kuitenkin keskittymään omaan tekemiseensä, vaikka odotteluaikoina hinku mukaan agilityyn onkin kova (ja äänekäs ;) ). Hyvää häiriö ja hallinta treeniä kuitenkin.
Itseltä loppui työt Viherlaitoksella viime perjantaina. Nyt onkin hyvää aikaa lenkkeillä ja treenata koirien kanssa. Jälki taitaa kuitenkin jäädä talvitauolle, kun tuota lunta nyt sitten taas taivaalta tiputtelee. Mukaavahan se vaan on, että on hieman valoisampaa. Toivottavasti pysyykin.
Maanantaina sain sitten kuulla, että toinen arboristin oppisopimuskoulutukseen Turun kaupungille tulossa olleista oli peruuttanut tulonsa ja paikkaa tarjottiin sitten mulle. Eilen kävin Hyvinkäällä koululla haastattelussa ja ensi viikolla pitäisi selvitä tuleeko pitkäaikaisesta haaveestani vihdoin totta. Pitäkää peukkuja!
lauantai 29. marraskuuta 2008
WII
Kyseessä EI ole uusi koiranpentu, vaan ostettiin itsellemme ennenaikaisena joululahjana Nintendo Wii pelikonsoli ja tasapainolauta. Erittäin hauska vekotin! Tänään on sitten tullut nyrkkeiltyä, keilattua, pelattua golfia ja baseballia sekä lasketeltua, hypättyä mäkeä, käveltyä nuoralla, pukattua jalkapalloja päällä ja vieritettyä palloja reikiin erilaisilta tasoilta. Pelistä löytyy myös joogaa ja lihaskuntoharjoituksia. Voi siis olla odotettavissa meidän huushollissa tasapainoisempia ja parempikuntoisia ihmisiä.
Vielä kun joku kehittäisi systeemin, jolla koira voisi kotona päivisin treenata agilityä, jäljestystä ja tottista... ;)
Vielä kun joku kehittäisi systeemin, jolla koira voisi kotona päivisin treenata agilityä, jäljestystä ja tottista... ;)
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Bette liitää
Viime keskiviikkona sain ihan luvan kanssa ottaa Betten mukaan agilitytreeneihin. Johannalla sattui olemaan kamera mukana, joten pieni videopätkäkin saatiin talteen.
Lisää päivityksiä tulossa jossain vaiheessa...
Lisää päivityksiä tulossa jossain vaiheessa...
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Hämärää ja veristä touhua
Iskipä taas illan hämärtyessä inspiraatio pikaisiin tottistreeneihin takapihalla.
Ensiksi Bette kehiin pallon ja HKn sinisen voimalla. Kuvittelin, että pallolla palkatessa sormet säästyisi... Aluksi täyskäännöksiä makkaran voimalla. Hetken aikaa käännöksen jälkeen poikittaa, mutta muuten nopeita ja tiiviitä käännöksiä. Pallon kanssa otettiin liikkeestä seisomista. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että pallo lentää samaan aikaan käskyn kanssa. Eiköhän se tuosta ala sujumaan. Muutama kaukojen istumaan nousu ihan läheltä, hyvin toimii. Sitten vielä koivunkiertoa. Lähtee todella vauhdikkaasti. Välillä heitin pallon sen taakse ja välillä itseni taakse, ettei ala ennakoimaan pysäytystä. Lopuksi vielä otettiin paikallaolo. Aikaa ehkä reilu puolitoista minuuttia. Makasi nätisti. Palatessa aloin sitten ihmettelemään, kuinka oikea käsi tuntui niin tahmealta ja sehän oli ihan veressä. En edes huomannut missään vaiheessa, että olisi pikkusormeen napannut tai raapaissut, mutta niinpä siinä oli kunnon viilto ja verta tuli ihan riittämiin. Ei kun laastari sormeen ja seuraava koira treenattavaksi...
Cadon kanssa aloitettiin kaukoilla. Matkaa ei voi vieläkään ulkona paljoa pidentää. Niin kauan toimii, kun keskittyy kunnolla, mutta kun häiriötä on, niin ei nouse. Saa siis kisat vielä odottaa. Luoksetulossa tuli nyt jostain syystä kaksi kertaa vasemman jalan eteen, joten otettiin namin kanssa eteenistumisen tarkennusta. Kertaalleen pysäytys heti palkaten ja vielä vauhti luoksetulo loppuun. Ei tällä kertaa ennakoinut kuitenkaan pysäytystä. Lopuksi vielä pari noutoa, ensimmäisen palautus ravaten, joten ei saanut palkkaa. Toisella toi laukaten, josta sitten saikin palkaksi loput namit pussista.
Edellisen postauksen jälkeen ollaan sentään kerran suoriuduttu pellolle. Cado löysi sentään neljästä kulmasta kaksi viimeistä ilman kiertelyjä, joten toivo elää. Betten jäki meni ihan plörinäksi: kaahotti ja kohelsi. Ilmeisesti se namikipoilla ilmaisujen treenaaminen ei sitten ollutkaan kauhean hyvä idea. Tallasin sille sitten toisen lyhkäsen suoran, jolla nami joka askeleella ja pidin huolen siitä, että jokainen nami sieltä syötiin. Loppua kohden paransi, joten tällä jatketaan, jos vaan vielä jäljestämään päästään. Nyt vaan alkaa olla niin märkää, että kohta saa pellolla jäljestää uiden.
Keskiviikon agitreeneissä pikkuneiti sitten väläytteli jo varsinaisia agilitykoiran elkeitä. Kepit sujuu jo vallan mainiosti ja muutenkin vauhtia ja intoa riittää (sekä myös sitä ääntä... ;) ). Vielä kun saa ohjaaja hieman tarkkuutta, niin siinä tulee olemaan aikamoinen pari kisakentille. Kolmen vartin metsälenkki mökillä ennen treenejä taisi olla ihan viisas vaihtoehto, kun nyt pysyi jo paremmin hanskassa kuin edellisillä kerroilla.
Ensiksi Bette kehiin pallon ja HKn sinisen voimalla. Kuvittelin, että pallolla palkatessa sormet säästyisi... Aluksi täyskäännöksiä makkaran voimalla. Hetken aikaa käännöksen jälkeen poikittaa, mutta muuten nopeita ja tiiviitä käännöksiä. Pallon kanssa otettiin liikkeestä seisomista. Vielä ollaan siinä vaiheessa, että pallo lentää samaan aikaan käskyn kanssa. Eiköhän se tuosta ala sujumaan. Muutama kaukojen istumaan nousu ihan läheltä, hyvin toimii. Sitten vielä koivunkiertoa. Lähtee todella vauhdikkaasti. Välillä heitin pallon sen taakse ja välillä itseni taakse, ettei ala ennakoimaan pysäytystä. Lopuksi vielä otettiin paikallaolo. Aikaa ehkä reilu puolitoista minuuttia. Makasi nätisti. Palatessa aloin sitten ihmettelemään, kuinka oikea käsi tuntui niin tahmealta ja sehän oli ihan veressä. En edes huomannut missään vaiheessa, että olisi pikkusormeen napannut tai raapaissut, mutta niinpä siinä oli kunnon viilto ja verta tuli ihan riittämiin. Ei kun laastari sormeen ja seuraava koira treenattavaksi...
Cadon kanssa aloitettiin kaukoilla. Matkaa ei voi vieläkään ulkona paljoa pidentää. Niin kauan toimii, kun keskittyy kunnolla, mutta kun häiriötä on, niin ei nouse. Saa siis kisat vielä odottaa. Luoksetulossa tuli nyt jostain syystä kaksi kertaa vasemman jalan eteen, joten otettiin namin kanssa eteenistumisen tarkennusta. Kertaalleen pysäytys heti palkaten ja vielä vauhti luoksetulo loppuun. Ei tällä kertaa ennakoinut kuitenkaan pysäytystä. Lopuksi vielä pari noutoa, ensimmäisen palautus ravaten, joten ei saanut palkkaa. Toisella toi laukaten, josta sitten saikin palkaksi loput namit pussista.
Edellisen postauksen jälkeen ollaan sentään kerran suoriuduttu pellolle. Cado löysi sentään neljästä kulmasta kaksi viimeistä ilman kiertelyjä, joten toivo elää. Betten jäki meni ihan plörinäksi: kaahotti ja kohelsi. Ilmeisesti se namikipoilla ilmaisujen treenaaminen ei sitten ollutkaan kauhean hyvä idea. Tallasin sille sitten toisen lyhkäsen suoran, jolla nami joka askeleella ja pidin huolen siitä, että jokainen nami sieltä syötiin. Loppua kohden paransi, joten tällä jatketaan, jos vaan vielä jäljestämään päästään. Nyt vaan alkaa olla niin märkää, että kohta saa pellolla jäljestää uiden.
Keskiviikon agitreeneissä pikkuneiti sitten väläytteli jo varsinaisia agilitykoiran elkeitä. Kepit sujuu jo vallan mainiosti ja muutenkin vauhtia ja intoa riittää (sekä myös sitä ääntä... ;) ). Vielä kun saa ohjaaja hieman tarkkuutta, niin siinä tulee olemaan aikamoinen pari kisakentille. Kolmen vartin metsälenkki mökillä ennen treenejä taisi olla ihan viisas vaihtoehto, kun nyt pysyi jo paremmin hanskassa kuin edellisillä kerroilla.
tiistai 7. lokakuuta 2008
Betten tottistelut
Totuttuun tiistaiseen tapaan suunnattiin taas Haunisiin tottistelemaan. Tällä kertaa pääsi Bette ainoana koirana mukaan. Aikaa ei ollut kahden koiran treenaamiseen, kun piti keretä ajoissa kotiin heittämään Henkka Osaava myyjä-kurssin päätösristeilylle.
Seuraamisella aloitettiin. Hiukan seilaa vielä, mutta muuten todella hienoa seuraamista. Otettiin jo pidempiäkin pätkiä ilman namia kädessä ja hienosti jaksoi seurata. Täyskäännöksetkin on alkanut sujumaan hyvin. Päädyin opettamaan ne kiertämällä takaa ja ennakko merkistä tekee ne tiiviisti ja vauhdikkaasti. Pari kertaa otettiin kisa A-estettä namin kanssa ja kerran patukan kanssa. Aika korkealta hyppää kyllä alas, joten tekniikka treeniä täytyy ottaa enemmän. Lopuksi vielä pari noutoa patukalla ilman luovutusta. Hakee ja tuo todella vauhdikkaasti. Vielä kun joskus saisi sille opetettua sen luovutuksenkin.
Koska Betten treeneistä jäi vielä muutama maksanpala pääsi Cado takapihalle pika treeneihin. Otettiin täyskäännöstä, joka on sillä "melko" väljä ja hidas. Namilla vetämällä tiivistyi ja nopeutui hyvin. Näitä tarvii muistaa treenata enemmänkin. Muutama liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista sai heti palkan. Ja loppuunvielä muutama nouto, joissa malttoi odottaa käskyä ja palautuskin oli ripeä ja tiivis luovutus. Hyvin taitava poika tällä kertaa!
Seuraamisella aloitettiin. Hiukan seilaa vielä, mutta muuten todella hienoa seuraamista. Otettiin jo pidempiäkin pätkiä ilman namia kädessä ja hienosti jaksoi seurata. Täyskäännöksetkin on alkanut sujumaan hyvin. Päädyin opettamaan ne kiertämällä takaa ja ennakko merkistä tekee ne tiiviisti ja vauhdikkaasti. Pari kertaa otettiin kisa A-estettä namin kanssa ja kerran patukan kanssa. Aika korkealta hyppää kyllä alas, joten tekniikka treeniä täytyy ottaa enemmän. Lopuksi vielä pari noutoa patukalla ilman luovutusta. Hakee ja tuo todella vauhdikkaasti. Vielä kun joskus saisi sille opetettua sen luovutuksenkin.
Koska Betten treeneistä jäi vielä muutama maksanpala pääsi Cado takapihalle pika treeneihin. Otettiin täyskäännöstä, joka on sillä "melko" väljä ja hidas. Namilla vetämällä tiivistyi ja nopeutui hyvin. Näitä tarvii muistaa treenata enemmänkin. Muutama liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista sai heti palkan. Ja loppuunvielä muutama nouto, joissa malttoi odottaa käskyä ja palautuskin oli ripeä ja tiivis luovutus. Hyvin taitava poika tällä kertaa!
maanantai 6. lokakuuta 2008
Kadonneita kulmia etsimässä
Viime lauantaina suoriuduin pitkästä aikaa pellolle. Kauheasti kun ei ole innostanut kaatosateessa töissä vietetyn päivän jälkeen lähteä enää illalla kastumaan ja edellinen viikonloppu meni Helsingissä agilityn MM-kisoissa jännittäessä.
Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.
Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.
Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.
Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.
Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.
Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.
Parin viikon treenaamattomuus kyllä sitten näkyikin... Bette kaahotti kuin viimeistä päivää meikäläisen roikkuessa liinan päässä. Pelto oli niitetty treenitauko aikana, eikä jälkeä pystynyt erottamaan, joten välillä oltiin eksyksissä ja välillä jäljellä. Pitikin juuri mennä jollekin kehumaan, kuinka hienosti se jäljestää! Toisen namikipon jälkeen rauhoittui selvästi ja viimeinen kulma ja suora sujuivatkin ihan kohtuullisesti.
Cado jäljesti suorat totuttuun tapaansa rauhallisesti ja tarkasti. Sitä en sitten tiedä, mistä johtui, mutta kulmissa haki ihan kamalasti jälkeä. Olisiko edellisten kertojen piikkitreenit sitten horjuttaneet pojan uskoa? Namikipot ilmaisi ihan itse. Ripeämpi toki saisi olla niissäkin.
Kismikin pääsi pitkästä aikaa jäljestämään pikku pätkän ja taisi olla päivän paras jälkikoira.
Tänään sitten piti ottaa sateettomasta päivästä kaikki irti ja suunnistaa taas pellolle. Onneksi metsänreunaan ei kovin pahasti tuuli käynyt, niin ei syysmyrsky kauheasti haitannut.
Bettelle tein kaksi loivaa kulmaa. Jarrutella sai taas kaikin voimin ja suurinosa nameista taisi jäädä peltoon. Molemmat namikipot ilmaisi ihan itse maahan menemällä, joten jotain oppia on kuitenkin päähän mennyt.
Ja Cadolla jälleen kulmat hukassa. Nyt jättäydyin itse paljon kauemmaksi kuin lauantaina, että en ainakaan painostanut sitä kulmissa. Kaikissa teki karroksen vastakkaiselta puolelta. Viimeisessä kulmassa sentään jo huomattavasti pienemmän, joten jospa ne suorakulmatkin sieltä taas löytyy. Kun nyt vaan pysyisi kuivana ilmat. Aika kostea alkoi jo meidän treenipelto olemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
