Erkkarissa

Eilinen päivä vierähtikin kokonaisuudessa belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Kangasalla.

Suunnitelmiin tulikin pieni muutos, kun Henkan kyynerpäässä tiistaina alkanut tulehdus ei mennytkään ohi tavallisilla antibiooteilla. Useamman 38 asteen kuumeisen päivän jälkeen Henkka meni perjantai-iltana uudestaan lääkäriin, joutui antibiootti tiputukseen ja jäämään terveyskeskukseen seurantaan. Sain onneksi tungettua itseni ja Betten Eijan kyytiin, niin ei tarvinnut yksin näyttelyyn ajaa. Henkan vanhemmat lupasivat käydä hakemassa Kismin ja Cadon aamupäivällä mökille.

Herätyskellon soidessa puoli viideltä ja sateen ropistessa kattoon meinasin jo perua koko reissun, mutta lähdettiin kuitenkin reissuun. Samalla kyydillä tulivat myös Betten isän, Affen, kasvattaja Sabina sekä Betten puolisiskon, Nanan, omistaja Heidi. Mukana oli myös Eijan Jessi. Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin teltta kasatuksi lähelle kehiä. Aamun kuluessa seurueeseen liittyi vielä muita Je m'appelle koiria omistajineen.

Avoimenluokan narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu 58kpl. Betten vuoro oli meidän seurueesta ensimmäisenä. Eija esitti Betten hienosti. Neiti seisoi kyllä ihan nätisti arvosteltavana, toisin ei sitten malttanut pitää suutaan kiinni, vaan esitti kyllä koko äänialansa kaikkien kuultavaksi... Ilmeisesti tuo kehäkäyttäytyminen vaatisi hieman harjoitusta. Arvosanaksi sai kuitenkin EHn ja tosi hyvän arvostelun, joka löytyy Betten omalta sivulta. Jessi ja Nana saivat myöskin EHt.

Loppuaika sitten seurailtiin kehiä ja rentouduttiin. Betten kanssa kävin metsälenkillä, jolla treenattiin myös hiukan esine-etsintää. Bette pääsi myös pariin kertaan uimaan. Hienosti neiti käyttäytyi koko reissun. Osasi rauhoittua kun oltiin paikoillaan ja odotti nätisti puussa kiinni kun kävin shoppailemassa tai katselemassa kehiä. Jaksoi vielä illalla innostua leikkimään patukalla ja treenaamaan vähän tottista. Kyllä tuollaisen elukan kanssa on helppo reissata! Tuli myös paljon nähtyä tuttuja, joita harvemmin tapaa.

Meidän seuruellekin tuli ihan kivaa menestystä, kun näyttelyn parhaaksi kasvattajaryhmäksi valittiin kennel Je m'appelle ja grotskujen ROP (ja BIS3) oli Betten täti Nella. Kotona oltiinkin sitten vasta puolen yön aikoihin. Rankkaahan tuo oli, mutta ihan mukavaa. Kiitos matkaseurasta ja onnittelut Sabinalle hienosta menestyksestä!

Bette 2v

Paljon onnea kaksivuotiaalle Bettulalle sekä sisaruksille! Äkkiä se aika vierähtää...

Synttäreitä vietetiin- yllätys, yllätys- mökillä uinnin merkeissä. Jääkaapissa odottaa taas maksalaatikko kera prinssinakkien iltasapuskaa.

Kismikin on nyt parina päivänä uskaltautunut uimaan pieniä matkoja kepin perään. Cadon uimakoulu on ollut tiistain jälkeen tauolla, kun aika viileäksi on menneet nuo kelit. Tiistaina palelin koko illan viltin alla, kun sen 15-20min meressä kahlasin. Tänään kuitenkin jatkettiin harjoituksia. Enää ei lähtenyt livohkaan, kun tulin liivien kanssa mökistä ulos. Veteenkin tuli jo kohtuullisen hyvin ja häntä heiluen. Uiskenteli taas n. 10min pienehköjä lenkkejä ihan mielellään. Selvää edistymistä siis havaittavissa. En tiedä kuvittelenko vain, mutta mun mielestä sen raviaskel on pidentynyt.

Suihkulähteen testaus

Pakkohan se oli päästä testaamaan suihkulähteen toiminta. Kiinteä sähkö puuttuu vielä, joten virittelin jatkojohdot. Pienen ihmettelyn ja pähkäilyn jälkeen sainkin sen toimimaan. On se vaan aika kaunis. Kiviä tarvitsee vielä tuoda mökiltä lisää.

Reunoilla olevat kasvit:

• Iris germanica - saksankurjenmiekka (lajikkeesta ei tietoa)
• Heuchera americana 'Obsidian' - amerikankeijunkukka
• Hosta undulata 'Mediovariegata' - kirjokuunlilja
• Hosta undulata 'Erromena' - hämykuunlilja (tästä en mene takuuseen)

Toivottavasti viihtyvät kuusten katveessa.

Taitavat jälkikoirat

Maanantaina saatiin taas Merjasta jälkitreeniseuraa, joten metsään suunnattiin jälleen.

Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.

Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.

Cadon uimakoulu osa2

Näinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Eli Cado meinasi ottaa hatkat kun liivien kanssa menin rantaan. Sain sen kuitenkin pyydystettyä ja raahattua puolipakolla mereen. Pari ensimmäistä uinti pätkää jouduin viemään sen väkisin syvälle, mutta sen jälkeen lähti ihan itse uimaan rannasta pois päin kun kutsuin. Tuntui jopa siltä, että alkaa tykkäämään uimisesta. Vapaaehtoisesti ilman liivejä ei kyllä vieläkään kepin perään lähde. Toivottavasti kelit pysyy sen verran lämpimänä, että pystytään jatkamaan harjoituksia. Lihaksiston kannalta kun tuo uiminen olisi sille tosi hyvää liikuntaa.

Cadon uimakoulu alkoi

Vihdoin saatiin tänään ostettua Cadolle kelluntaliivit. Pakkohan se oli heti lähteä mökille pitämään uimakoulun ensimmäinen oppitunti. Molemmat kameratkin oli mukana, mutta yllättäin niistä oli molemmista akku loppu, joten kuvallista todistetta ei tällä kertaa saatu. Remmin kanssa ja liiveistä taluttaen sain sen riittävän syvälle, jotta joutuisi uimaan. Takajalat oli taas totaalisesti hukassa. Onneksi muistin Tanjan blogista lukeneeni, että hännästä kiinni pitäminen saa koiran käyttämään takajalkojaan, ja sehän toimi. Muutaman pätkän sain sen väkisin uimaan. Pelkäsin kyllä, että ei sen jälkeen tule lähellekään, mutta vedestä pois päästyään hyppi innoissaan vieressä, vaikka liivit oli mulla kädessä. Eli ei kauheaa traumaan pakottamisesta saanut. Kepin perässäkin juoksi itse veteen, joten eiköhän tuosta vielä uimari tehdä.

Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.

Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?

Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.

Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.

nuoriso tottistelee

Tulipa sitten raahauduttua molempien elikoiden kanssa Haunisiin, vaikka rankan työpäivän jälkeen ei niin hirveästi olisi huvittanut.

Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.

Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.

Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.

Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!