Pennun tuoksua

Jos nyt raaskisi hetkeksi irrottautua pentulaatikon reunalta ja saada tännekin vähän enemmän tekstiä. Vaikeaa kyllä on, täytyy tunnustaa!

Betten lämpö oli keskiviikkoiltana 36,7, joten pystyi päättelemään, että pentusia voisi alkaa odottelemaan vuorokauden - parin sisään. Torstaiaamuna oli kuitenkin niin rauhallinen, että uskalsin lähteä töihin. Henkka soitti yhdeksän aikaan, että Bette petaa vuoronperään sohvassa ja pentulaatikossa. Niinpä päätin lähteä ruokatunnilta kotiin.

Kotiin päästyäni Bette oli selvästi rauhoittunut, ja aloin jo epäilemään, ettei pennut vielä sinä päivänä syntyisikään. Iltapäivällä Bette alkoi kuitenkin pyytämään vähän väliä ulos. Seitsemän aikaan alkoi läähätys ja raivokas petaaminen pentulaatikossa. Soitin jo kätilö-Eijalle, että kohta varmaan alkaa pentuja tulemaan. Hieman jälkeen kahdeksan ensimmäinen urospentu syntyikin. Taisi iskeä lievä paniikki sekä synnyttävään äitiin, että minuun. Bette koitti pedata pentua piiloon ja jouduin turvautumaan puhelinkonsultaatioon. Sain katkaistua pennulta napanuoran ja siinä vaiheessa Bettekin asettui makuulle. Ilmeisen hienosti luonto osaa hoitaa asiansa! Kun pentu pääsi nisälle oli kuin lamppu olisi syttynyt Betten päässä ja loput pennuista osasikin hoitaa hienosti itse. Kaksi seuraavaa pentua, uros ja narttu, syntyivät aivan perä jälkeen. Hyvä, että ennätin merkkausnauhan kaulaan solmimaan, kun seuraava oli jo ulkona. Pienen tauon jälkeen syntyi taas kaksi urosta melkein peräkanaa. Viidennen pennun syntyessä Eijakin sitten pääsi paikalle. Onneksi Bette osasi hoitaa asian niin hienosti, että apua ei edes tarvittu. Kuudetta pentua sitten odoteltiinkin jo puoli tuntia. Nartun synnyttyä alkoikin jo vaikuttaa siltä, että siinä se sitten oli. Sain läheteltyä tekstiviestejäkin jo maailmalle, että neljä urosta ja kaksi narttua tuli. Kunnes sitten melkein tunnin päästä Bette alkoi taas ponnistamaan. Luultiin ensin niitä vain jälkipoltoiksi, mutta tihenevästä tahdista saattoi sitten päätellä, että pentuhan sieltä oli tulossa. Kolmas narttu sieltä sitten tulikin maailmaan takapuoli edellä. Puoli yhdeltätoista oli koko urakka ohi.

Henkka käytti jonkin ajan päästä Betten pissalla ja minä vaihdoin sillä aikaa pentulaatikkoon puhtaan alusen. Sinne sitten pääsi tuore äiti hoivaamaan pentujaan. Kaikki pennut olivat hyvin reippaita ja heti tunkemassa nisille. Monella on hieman valkoista varpaissa. Helpottaa ainakin kynsienleikkuuta, kun on myös vaaleat kynnet! Neljällä pennulla on takakannukset, jotka aikaisemmin on belgeiltä poistettu. Nykyään sitä ei enää saa eläinsuojelulain mukaan tehdä, joten niiden kanssa on vain elettävä. Toivottavasti eivät aiheuta harmia tulevaisuudessa... Painoiltaan pennut ovat aika tasaisia, pienin (uros) painoi 365g ja isoin (narttu) 415g.
Melko samassa oli paino pysynyt ensimmäisen vuorokauden. Toivottavasti lähtevät jo huomenna nousuun.

Onhan tämä hienoa saada seurata vierestä uuden elämän syntyä ja pentujen kehitystä. Bette on osoittautunut aivan mahtavaksi äidiksi. Pitää hyvää huolta pennuista. Pissalenkiltä on aivan mahdoton kiire takaisin pentujen luokse! Nyt on kyllä itsekin palattava pentulaatikolle, tulee jo vieroitusoireita ;) .