Taitavat jälkikoirat

Maanantaina saatiin taas Merjasta jälkitreeniseuraa, joten metsään suunnattiin jälleen.

Bette jäljesti n.150m kaarroksen makkaroilla ja kahdella kepillä höystettynä. Alussa ja lopussa oli melkoisesti muurahaisia, mutta ne eivät onneksi neidin menoa haitannut. Hinku jäljelle alkaa olla aivan mahdoton, kaksin käsin saa pidellä alkuun vietäessä. Olen siltä kuitenkin vaatinut katsekontaktin ennen lähetystä, joka sentään onnistuu joten kuten. Alussa makkaroita oli joka askeleella ja tällä kertaa malttoi jopa syödä lähes kaikki. Ensimmäiselle kepille asti sai jarruttaa kaikin voimin, jotta ei olisi rynnännyt miljoonaa. Kepin taas merkkasi, mutta toi vasta pyydettäessä. Kepin jälkeen oli taas pätkä makkaroita joka askeleella ja meno rauhoittui kummasti. Jäljesti loppuun tosi tarkasti ja söi jopa likipitäen kaikki namit. Loppu kepin otti jopa suuhun, mutta olisi kyllä jatkanut reippasti eteenpäin... Lauantain peltojälki teki sille siis tosi hyvää. Pitäisi vaan treenata pellolla enemmän. Kyllä tuosta taitaa kuitenkin ihan kelpo jälkikoira tulla.

Cadolle Merja teki n.400m jäljen. Jana oli tällä kertaa lyhyt ja pojalla olisi tietysti tällä kertaa ollut intoa singota vaikka maailman ääriin. Meni siis reippaasti jäljestä yli, mutta palasi itse takaisin ja otti oikean suunnan. Ihan tyytyväinen saa olla, että eteni reippaasti jäljellä. Hieman pelkäsin, että peltojälki sekoittaa taas sen metsässä jäljestämisen, eikä etene ollenkaan. Ensimmäinen kulma oli terävähkö, jossa hieman tarkisteli, muut kulmat meni hienosti. Kaikki 6 keppiä löytyi, tosin viimeisen vasta malttoi ilmaista kunnolla mennen itse maahan. On se kyllä jännä, kuinka koira jäljestää aivan eri lailla pellolla kuin metsässä. Cado menee pellolla häntä alhaalla ja nenä tiukasti maassa, kun taas metsässä häntä huiskii ja nenä on maassa vain silloin kun on todella tarvis. No, tyylistä viis, tärkeintä että kepit löytyy. Taidetaan nyt kuitenkin pysyä siellä metsän puolella. Hyvä tietää, että voi sitä tarkkuutta kuitenkin pellolla treenata.

Cadon uimakoulu osa2

Näinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Eli Cado meinasi ottaa hatkat kun liivien kanssa menin rantaan. Sain sen kuitenkin pyydystettyä ja raahattua puolipakolla mereen. Pari ensimmäistä uinti pätkää jouduin viemään sen väkisin syvälle, mutta sen jälkeen lähti ihan itse uimaan rannasta pois päin kun kutsuin. Tuntui jopa siltä, että alkaa tykkäämään uimisesta. Vapaaehtoisesti ilman liivejä ei kyllä vieläkään kepin perään lähde. Toivottavasti kelit pysyy sen verran lämpimänä, että pystytään jatkamaan harjoituksia. Lihaksiston kannalta kun tuo uiminen olisi sille tosi hyvää liikuntaa.

Cadon uimakoulu alkoi

Vihdoin saatiin tänään ostettua Cadolle kelluntaliivit. Pakkohan se oli heti lähteä mökille pitämään uimakoulun ensimmäinen oppitunti. Molemmat kameratkin oli mukana, mutta yllättäin niistä oli molemmista akku loppu, joten kuvallista todistetta ei tällä kertaa saatu. Remmin kanssa ja liiveistä taluttaen sain sen riittävän syvälle, jotta joutuisi uimaan. Takajalat oli taas totaalisesti hukassa. Onneksi muistin Tanjan blogista lukeneeni, että hännästä kiinni pitäminen saa koiran käyttämään takajalkojaan, ja sehän toimi. Muutaman pätkän sain sen väkisin uimaan. Pelkäsin kyllä, että ei sen jälkeen tule lähellekään, mutta vedestä pois päästyään hyppi innoissaan vieressä, vaikka liivit oli mulla kädessä. Eli ei kauheaa traumaan pakottamisesta saanut. Kepin perässäkin juoksi itse veteen, joten eiköhän tuosta vielä uimari tehdä.

Samalla tuli sitten itseltäkin heitettyä talviturkki. Bette, the Vesipeto, ui mielellään pitkää lenkkiä mun ja Henkan välillä.

Kotiin tultua sain vihdoin orapihlaja-aidan leikattua. Kaivinkoneen tilaaminen kävi kyllä taas monta kertaa mielessä. Tahtoo siitä aidasta eroon! Suihkulähde projektikin edistyi. Nyt on kasvit istutettu. Enää puuttuu siis osa kivistä altaan päälle ja se kaikkein olennaisin, sähkökaapeli, jotta saadaan pumppuun virtaa. Ei olis vapaaehtoisia kaivamaan 20m ojaa kaapelille?

Illalla vielä lähdin Tuorlaan tekemään Cadolle ja Bettelle peltojäljet. Bettelle tein suoran ja namit joka kolmannelle. Jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin metsässä, suht hyvin kokoajan jäljen päällä, vaikka tuuli pyörikin melko lailla. Ihan kaikkia makkaroita ei syönyt, mutta suurimman osan kuitenkin. Loppun laitoin kepin, jonka kyllä merkkasi, mutta ei malttanut tuoda ilman käskyä. Taitaa olla järkevintä jatkaa sen kanssa hetken aikaa pellolla.

Cadolle tein n.200m pitkän jäljen, jossa pätkittäin makkaraa joka askeleella ja pätkittäin tyhjää. Pellollahan se ei ole jäljestänyt pariin vuoteen. Jäljellä oli yksi suora ja yksi terävä kulma ja viisi keppiä. Poika jäljesti tosi hyvin kokoajan nenä maassa. Eka keppi jäi ilmaisematta. Eihän tuolla ole koskaan pellolla keppejä ollutkaan, otettiin ne mukaan vasta kun siirryttiin metsään. Suorassa kulmassa meni oman mittansa yli. Toiselle kepille pysähtyi ja mietti ihan selvästi hetken, mitä sille pitäisi tehdä. Meni sitten maahan, tosin hieman vinoon. Terävässä kulmassa haki taas aika kauan. Pitäisi varmaan tehdä hieman loivempia teräviä sille vielä jonkin aikaa. Kolmannesta kepistä meni taas ohi. Neljännellä pysähtyi taas, mutta vasta käskystä maahan. Viides olikin "vara keppi" pian neljännen jälkeen ja sen ilmaisi kunnolla. Jos olisi sen neljännen ilmaissut hyvin, niin olisin lopettanut siihen. Vähän alkoi taas mietityttämään pitäisikö sittenkin vaihtaa metsäjäljeltä FH-jälkeen. Niin keskittyneesti Cado pellolla jäljestää. Ilmaisut vatisi kyllä vielä tarkentamista. Se vaan mietityttää, että kestääkö tuolla kroppa niin pitkää intensiivistä jäljestämistä. Metsässähän Cado menee välillä korkeammalla nenällä, jos on tiheämpää kasvillisuutta. Säästää sillä itseään.

nuoriso tottistelee

Tulipa sitten raahauduttua molempien elikoiden kanssa Haunisiin, vaikka rankan työpäivän jälkeen ei niin hirveästi olisi huvittanut.

Bette pääsi ensin kentälle. Palkkasin sitä patukalla kontaktista perusasennossa. Vieläkään en sitten ole oppinut pitämään hanskoja sen kanssa, joten tuloksena jälleen vertavuotava ventti etusormessa... Muutama pikku pätkä seuraamista ja sitten paikalla oloon. Laitoin sen kaiken varalta liinalla tolppaan kiinni, mutta neitihän yllätti ja pysyi tosi hienosti makuulla, vaikka häiriötä kentällä riitti. Vain kerran nousi istumaan, kun toinen koira teki A-este noutoa.

Cadon kanssa otettiin seuraamista, lähinnä vasemmalle käännöksiä ja tempon muutoksia. Vasemmalle kääntyminenhän on sille todella vaikeaa, mutta "pienellä" vartaloavulla alkoi taas sujumaan ihan kivasti. Tällä kertaa seurasi suorassa ja oikealla paikalla. Tarkoitus ottaa juoksusta hitaaseen kävelyyn siirtymisiä, mutta kun huomattiin, että jätättää jo juoksussa, niin päädyin palkkaamaan suoraan juoksemisesta. Muutamalla toistolla saatiin sitäkin (ainakin tällä kertaa...) korjattua. Lopuksi vielä muutama vauhtinouto Anun avustuksella.

Bette pääsi vielä toistamiseen kentälle. Koitettiin pähkäillä, miten sen saisi istumaan esine suussa. Patukan kanssa ei ainakaan onnistunut, kun nostaa aivan liikaa kierroksia. Pitäisi saada se jotenkin rauhoittumaan esine suussa, mutta joko mälvää tai sitten tiputtaa. Vinkkejä otetaan vastaan!!! Lopuksi vielä vauhti luoksetulo suoralla palkalla jalkojen välistä. Tähtäys toimi tälläkin kertaa.

Kiitokset Anulle, jälleen kerran, tumpelon ohjaajan peräänkatsomisesta!

Aamu hallilla

Iskipä taas inspiraatio ja suuntaisin aamulenkille hallille. Ensin kierrettiin koko porukalla pieni lenkki ja sitten tottis taistoon. Vesisadekin malttoi onneksi pitää paussia, joten pystyi treenaamaan parkkiksella.

Ensin oli Betten vuoro treenata paikallaoloa ja seuraamista. Jäi ensimmäisellä hyvin, mutta nousi ylös lähes heti kun käännyin kohti. Sain sen kaukokäskyllä takaisin maahan. Palasin aika pian takaisin ja aloitettiin alusta. Tällä kertaa pysyi hienosti. Aikaa en katsonut, mutta reilun minuutin varmaan oli. Sitten hiukan seuraamista. Paikka ja kontakti hyvät. Vaikea sanoa, missä se takapää kulkee, mutta ei nyt ainakaan selkeästi poikittanut. Otettiin vielä liikkeestä seisomista. Pysähdyksestä palkka namilla ja seisomisesta vapautus taakse patukalle. Toimi hyvin. Pysäytyksen palkan voi varmaan pikkuhiljaa jättää pois, jotta ei totu käsimerkkiin.

Sitten koiran vaihto ja Cado paikallaoloon. Sehän siltä sujuu hienosti vaikka seikkailinkin ympäriinsä ja touhuilin sitä sun tätä. Liikkeestä seisomisessa taakse siirtyminen on edelleen vaikea. kokeilin palkkaa ensin takana, ei toimi. Palkka edessä näkyvillä toimii melko hyvin, jos vain muistan siirtyä taakse sen oikealta puolelta. Avo-hypyssä jäi taas ensin seisomaan ja istu käskyllä meni maahan. Eli pilkottiin taas liike osiin. Hyppy ja istuminen käsiavun kanssa onnistuu hyvin, joten tällä jatketaan hetki. Otettiin erikseen takaisin hyppyä eri kulmista, kun ei se kuitenkaan istu hypyn jälkeen keskelle estettä. Onnistui jyrkistäkin kulmista.

Ja taas koira vaihtoon. Tällä erää Bette treenasi luoksetuloa ja hyppyä. Eteen istumista lyheltä matkalta. Vaatii vielä ohjausta, jotta tulee suoraan ja oikeaan paikkaan. Vauhti luoksetuloja pallolla jalkojen välistä. Tulee todella vauhdikkaasti. Vähän melkein hirvitti, jos ei osukaan jalkojen väliin, vaan tulee täysillä päin toista jalkaa... Hyvin kuitenkin tähtäys pelaa. Hyppy ilman käsimerkkiä on näköjään vielä vaikea. Esteen taakse pysähtyy kuitenkin hyvin ja se riittääkin tällä hetkellä.

Cadon kanssa oli tarkoitus vielä ottaa luoksetuloa ja kaukoja, mutta vaikutti jo luoksetulojen aikaan sen verran innottomalta, että jätettiin kaukot treenaamatta. Eka luoksetulo suorana läpi, seuraava pysäytys pallolla. Kolmas oli tarkoitus ottaa kokeenomaisesti, mutta siitä tulikin paikalla istumis treeni. Lähti montakertaa hipsimään perään, joten palkkasin sitten istumisesta ja treenit loppui Cadon osalta siihen.

Bette pääsi vielä pujottelemaan. Kakkos kentän lyhyellä välillä olevillä kepeillä ei ottanut onnistuakseen, joten siirryttiin toisen kentän väljemmille kepeille. Siellä sujuikin kohtalaisesti. Tarvii vielä käsiohjausta, mutta eiköhän se siitä kun saa vaan käytyä treenaamassa.

Kismikin pääsi lopuksi tekemään muutaman pujottelun ja putken. Hinku sillä olis ollut kova hypyillekin, mutta en jaksanut niitä laskea alas. Maksi hypyistähän se ei enää yli pääse...

Agiliitoa pitkästä aikaa

Betten juoksukin taas onnellisesti takana, joten pääsivät Henkan kanssa pitkästä aikaa agitreeneihin. Neiti oli yllättävänkin rauhallisella tuulella ja toimi hyvinkin hienosti. Se alkaisi sitten pikkuhiljaa olemaan keppejä vaille kisakunnossa. Ohjaajalla tosin pitkä agilitytön aika näkyy, mutta eiköhän se siitä.

Itsekin pääsin maistelemaan vauhdinhurmaa, kun kouluttamisen lomassa tein toisen harjoituksen Anun malinois Pyryn kanssa. Ensimmäistä kertaa kokeilin Pyryä, niin ei me ihan yhdessä rataa tehty, mutta melko kivasti kuitenkin. Agikoira-kuume se vaan kasvaa... Mutta kai sitä jaksaa vielä muutaman vuoden odottaa.

Juhanus huvinsa kullakin

Niin se juhannuskin sitten meni.

Aatto aloitettiin kisatyöntekijöinä TSAUn juhannus kisoissa Tuorlassa ykkösluokissa. Keli olisi kieltämättä saanut olla mukavampi, mutta mitäpä pienestä sateesta, kun lämmintä kuitenkin oli. Kisan jälkeen suunnistettiin mökille grillaamaan. Yöksi ei sateisen kelin takia viitsitty jäädä.

Lauantaina käväistiin taas mökillä. Aurinko sentään paistoi, mutta mereltä puhaltanut tuuli ei ollut todellakaan lämmin. Kotia tultua iski sitten inspiraatio ja aloin vihdoin asentamaan kolmatta vuotta kellarissa varastoitua kivisuihkulähdettä. Siinä se ilta mukavasti vierähti liki yhteentoista asti. Eipä olisi silloinkaan malttanut millään lopettaa... Saapa nähdä, kuinka kauan nyt sitten kestää saada alue valmiiksi.


Sunnuntai sitten menikin Åsan muutossa autellessa. Onnea Åsalle uuteen kotiin!