Niinpä tietysti! Pakkaset vihdoin ja viimein hellitti ja ajatus oli päästä vihdoinkin kunnolla treenaamaan agilityä. Rapuissa oli aamulla pari tippaa verta ja juoksuhan se oli Bettellä alkanut. Voiko huonompaa tuuria taas olla! Nyt sitten saadaan sitä treenaamisen aloittamista odotella melkein koko seuraava kuukausi.
Toivottavasti lumet sentään pysyy, jos vaikka pääsisi sitten edes sitä vetohiihtoa kokeilemaan. Viime sunnuntaina tulikin jo käytyä suksilla, mutta en uskaltanut Betteä vielä valjaisiin laittaa. Sai juoksennella ihan vapaana mukana koko lauma. Kismikin jaksoi hyvin sen puolentuntia jäällä juosta.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
perjantai 1. tammikuuta 2010
torstai 31. joulukuuta 2009
Niin se vuosi vierähti...
... ja vähiin jäi blogipäivitykset... Pitäisikö tehdä uuden vuoden lupaus? En taida kuitenkaan uskaltaa... ;)
On sitä kuitenkin jotain tullut treenattuakin, vaikka tänne ei ole saanutkaan kirjoiteltua. Betten jälki saatiin sulan aikana jo kohtuu kuntoon. Tasapainoilemista riitti jäljetyksen ja keppienilmaisun suhteen, mutta kohtuu hyvä balanssi löytyi syksyllä. Toivottavasti muistuu taas keväällä mieleen!
Agilityssä päädyttiin nyt loppuvuodesta siihen, että Kati treenaa ja katsotaan sitten kun aika koittaa, että kuka kulloinkin kisaa. Ryhmäpaikkakin saatiin Luomalan Henkan ryhmästä. Tosin kerettiin vain yksiin treeneihin ennen joulutaukoa, kun sitten iski pakkaset. Ensi vuonna päästään sitten tositoimiin. Paitsi että sitä juoksua odotellaan tammikuun lopulle...
Cado on tehnyt vain mielenterveys jälkeä - sekä itselleen että ohjaajalle. Kyllä se vaan on taitava poika siinä hommassa! Itse sai vaan nauttia perässä kulkemisesta ja poimia keppejä talteen. Aivan ihanaa aina Betten liinassa roikkumisen jälkeen.
Kismillä oli syksyllä hieman huonompi kausi. Ei oikein syönyt, eikä varsinkaan remmilenkeillä halunnut liikkua. Välillä kävi jo mielessä, että olisiko jo aika... Nyt on lumientulon jälkeen piristynyt ihan huomattavasti. Saadaan siis nauttia blondin seurasta vielä jonkin aikaa!
Tänne Lounais-Suomeenkin tuli pitkästä aikaa valkoinen joulu ja pakkasiakin on riittänyt useamman viikon. Lumentulosta ei tällä hetkellä näytä tulevan loppua ollenkaan. Kauniimpaa ei kyllä voisi olla, kuin nuo lumiset puut. Toiveissa siis elää tälle talvelle merenjäällä kävelytkin. Kunpa huomenna ei olisi aivan paukkupakkanen, jotta pääsisi valoisan aikaan kameran kanssa liikkeelle!
Nähdään siis ensivuonna! Yritän (en siis missään nimessä lupaa) parantaa ensi vuonna tapani ja päivitellä blogia hieman ahkerammin.
On sitä kuitenkin jotain tullut treenattuakin, vaikka tänne ei ole saanutkaan kirjoiteltua. Betten jälki saatiin sulan aikana jo kohtuu kuntoon. Tasapainoilemista riitti jäljetyksen ja keppienilmaisun suhteen, mutta kohtuu hyvä balanssi löytyi syksyllä. Toivottavasti muistuu taas keväällä mieleen!
Agilityssä päädyttiin nyt loppuvuodesta siihen, että Kati treenaa ja katsotaan sitten kun aika koittaa, että kuka kulloinkin kisaa. Ryhmäpaikkakin saatiin Luomalan Henkan ryhmästä. Tosin kerettiin vain yksiin treeneihin ennen joulutaukoa, kun sitten iski pakkaset. Ensi vuonna päästään sitten tositoimiin. Paitsi että sitä juoksua odotellaan tammikuun lopulle...
Cado on tehnyt vain mielenterveys jälkeä - sekä itselleen että ohjaajalle. Kyllä se vaan on taitava poika siinä hommassa! Itse sai vaan nauttia perässä kulkemisesta ja poimia keppejä talteen. Aivan ihanaa aina Betten liinassa roikkumisen jälkeen.
Kismillä oli syksyllä hieman huonompi kausi. Ei oikein syönyt, eikä varsinkaan remmilenkeillä halunnut liikkua. Välillä kävi jo mielessä, että olisiko jo aika... Nyt on lumientulon jälkeen piristynyt ihan huomattavasti. Saadaan siis nauttia blondin seurasta vielä jonkin aikaa!
Tänne Lounais-Suomeenkin tuli pitkästä aikaa valkoinen joulu ja pakkasiakin on riittänyt useamman viikon. Lumentulosta ei tällä hetkellä näytä tulevan loppua ollenkaan. Kauniimpaa ei kyllä voisi olla, kuin nuo lumiset puut. Toiveissa siis elää tälle talvelle merenjäällä kävelytkin. Kunpa huomenna ei olisi aivan paukkupakkanen, jotta pääsisi valoisan aikaan kameran kanssa liikkeelle!
Nähdään siis ensivuonna! Yritän (en siis missään nimessä lupaa) parantaa ensi vuonna tapani ja päivitellä blogia hieman ahkerammin.
lauantai 8. elokuuta 2009
Erkkarissa
Tuli taas tehtyä vuotuinen retki belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanoon. Päivä oli todella kaunis, mutta aivan liian kuuma, joten turhan pitkään ei tullut näyttelypaikalla pyörittyä.
Bette osasi tällä kertaa esiintyä todella hienosti. Seisoi nätisti, liikkui reippaasti, eikä ollut edes asioita huudeltavana. EH sieltä sitten tuli ihan kivan arvostelun kera. Päivittyy kotisivuille mahdollisesti joskus, jos vain löydän kaikki tunnukset joita siirtoon tarvitaan. Muutenkin koko näyttelypaikalla oloajan Bette käyttäytyi todella mallikelpoiseti makoillen meidän retkituolien takana, vaikka ei itsekään paikalla koko aikaa oltu.
Näyttelyssä oli myös Betten veli, Clea´s Passe-Partout. Todella komea poika! Ja saikin ERIn. Mukava oli tavata sukulaiskoira omistajineen.
Kismi ja Cado saivat nauttia hellepäivästä mökillä Henkan vanhempien kanssa.
Bette osasi tällä kertaa esiintyä todella hienosti. Seisoi nätisti, liikkui reippaasti, eikä ollut edes asioita huudeltavana. EH sieltä sitten tuli ihan kivan arvostelun kera. Päivittyy kotisivuille mahdollisesti joskus, jos vain löydän kaikki tunnukset joita siirtoon tarvitaan. Muutenkin koko näyttelypaikalla oloajan Bette käyttäytyi todella mallikelpoiseti makoillen meidän retkituolien takana, vaikka ei itsekään paikalla koko aikaa oltu.
Näyttelyssä oli myös Betten veli, Clea´s Passe-Partout. Todella komea poika! Ja saikin ERIn. Mukava oli tavata sukulaiskoira omistajineen.
Kismi ja Cado saivat nauttia hellepäivästä mökillä Henkan vanhempien kanssa.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Agiliitoa
Henkan polvi on kiukutellut koko kevään ja irtopalaleikkaus odottaa ensi keskiviikkona. Siksipä olen toiminut Betten lainakuskina agilityssä.
Eilen päästiin pitkästä aikaa ihan oikeisiin ryhmätreeneihin. Hienostihan tytteli jo toimii. Lähtökontrollikin on saatu kuntoon. Enää ei ryntäillä ensimmäiseen putkeen, kun remmi irroitetaan kaulasta, vaan odotetaan nätisti lupaa lähteä radalle. Treenit meni oikein mukavasti. Melko haastavia kiemuroita oli Jari radoille keksinyt ja niistä selviämisessä taisi olla ohjaajalla enemmän tekemistä kuin koiralla. Meinasi monta kertaa mennä jalat totaalisesti solmuun! Keppien aloitus ja rengas kaipaa vielä lisätreeniä, mutta muuten Bette jo ohjautuu todella hienosti. Eiköhän se siitä ala sujua, kun treenamassa käy.
Ehkä se juhannuksena kisaamisen aloittaminen ei ole aivan mahdoton ajatus...
Eilen päästiin pitkästä aikaa ihan oikeisiin ryhmätreeneihin. Hienostihan tytteli jo toimii. Lähtökontrollikin on saatu kuntoon. Enää ei ryntäillä ensimmäiseen putkeen, kun remmi irroitetaan kaulasta, vaan odotetaan nätisti lupaa lähteä radalle. Treenit meni oikein mukavasti. Melko haastavia kiemuroita oli Jari radoille keksinyt ja niistä selviämisessä taisi olla ohjaajalla enemmän tekemistä kuin koiralla. Meinasi monta kertaa mennä jalat totaalisesti solmuun! Keppien aloitus ja rengas kaipaa vielä lisätreeniä, mutta muuten Bette jo ohjautuu todella hienosti. Eiköhän se siitä ala sujua, kun treenamassa käy.
Ehkä se juhannuksena kisaamisen aloittaminen ei ole aivan mahdoton ajatus...
torstai 7. toukokuuta 2009
Takaisin sorvin ääreen
Vihdoin on koulu tältä keväältä ohi ja aikaa on nyt hieman paremmin keskittyä myös koirien treenaamiseen.
Tiistaina aloitettiin heti Anun kanssa tottistelut ohjaajan mahdottomasta flunssasta huolimatta. Onhan se nyt selvä, että jos töissä pystyy olemaan, niin kyllä sitä treenaamaankin kykenee!
Bette aloitti seuraamisella. Normaali tempossa todella hienoa seuraamista. Juostessa hieman pyrkii aukeamaan, joten sitä sitten työstettiin. Aloitettiin hieman hitaammalla juoksulla, jossa pysyy paremmin suorassa. Lopuksi saatiin jo hienoja pätkiä ihan normaali juoksussakin. Taitava tyttö! Ja sen kanssa on kyllä ilo teenata tottista, kun virtaa riitää.
Toisessa setissä liikkeestä istumista, joka on valitettavasti edelleen hieman aentojen arpomista. Helposti menee maahan. Tiedä sitten johtuuko omasta äänenpainosta vai mistä. Täytyy sitä nyt sitten vahvistaa enemmän ihan irrallisena liikkeenä. Otettiin vielä muutama kerta esteitä patukan kanssa. A:lta loikkaa aivan hirvittävän ylhäältä, joten tässä olisi ilmeisesti pienet tekniikkatreenit tarpeen. Metrinen hyppy sujui ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen jo kohtuullisesti.
Cadokin pääsi treenaamaan noutoa sekä tasamaalla, että toko-hypyllä. Tumpelo-ohjaaja vaan ei muistanut, että on alkanut opettamaan luovutusta suoraan sivulle. Siinä hetken ihmettelin, miksi ei tuo eteen, kunnes muistin, että pari kertaa sitä suoraan sivulle tuomista on kotona treenattu. Fiksumpi koira siis kuin ohjaaja!
Jälkikausi saatiin avattua pääsiäisenä. Kahtena päivänä kävin tekemässä molemmille peltojäljet. Ensimmäinen kerta oli molemmilla ihan mahdotonta koheltamista, mutta seuraavan aamuna sujui jo paremmin.
Pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi pääsivät koiratkin tutustumaan Hyvinkään maisemiin ja asuntolaelämään. Ensimmäinen päivä oli aika äänekäs, kun jokainen käytävästä kuuluva ääni piti tietenkin ilmoittaa. Ja joku ei ollut huomannut, että sitruunapannasta oli patteri loppu... Hieman lauma siitä rauhoittui, kun sain haettua sen patterin ja Cadon hiljaiseksi pannan avulla. Parina iltana kävin lenkkeilemässä koulun havaintometsässä, joka on kyllä jokaisen metsäjälkiharrastajan paratiisi! Alueelta kun löytyy liki kaikki mahdolliset metsätyypit kaikissa mahdollisissa hoitovaiheissa. Siinä vain tulisi jo valinnan vaikeus, että millaisella pohjalla kulloinkin haluaa treenata. Tulihan siellä sitten tehtyä nuorisolle jäljetkin. Bette ajoi toisena iltana elämänsä pisimmän ja vanhimman jäljen todella taitavasti. Nyt pitäisi varmaan ihan todenteolla alkaa paneutumaan siihen keppien ilmaisuun.
Kunhan tämä oma flunssa hellittää... ;)
Niin ja vietettiinhän tässä välillä ensin Kismin 12-vuotis synttärit ja sitten Cadon 5-vuotiset. Niin se aika vaan kuluu!
Tiistaina aloitettiin heti Anun kanssa tottistelut ohjaajan mahdottomasta flunssasta huolimatta. Onhan se nyt selvä, että jos töissä pystyy olemaan, niin kyllä sitä treenaamaankin kykenee!
Bette aloitti seuraamisella. Normaali tempossa todella hienoa seuraamista. Juostessa hieman pyrkii aukeamaan, joten sitä sitten työstettiin. Aloitettiin hieman hitaammalla juoksulla, jossa pysyy paremmin suorassa. Lopuksi saatiin jo hienoja pätkiä ihan normaali juoksussakin. Taitava tyttö! Ja sen kanssa on kyllä ilo teenata tottista, kun virtaa riitää.
Toisessa setissä liikkeestä istumista, joka on valitettavasti edelleen hieman aentojen arpomista. Helposti menee maahan. Tiedä sitten johtuuko omasta äänenpainosta vai mistä. Täytyy sitä nyt sitten vahvistaa enemmän ihan irrallisena liikkeenä. Otettiin vielä muutama kerta esteitä patukan kanssa. A:lta loikkaa aivan hirvittävän ylhäältä, joten tässä olisi ilmeisesti pienet tekniikkatreenit tarpeen. Metrinen hyppy sujui ensimmäisen kerran ihmettelyn jälkeen jo kohtuullisesti.
Cadokin pääsi treenaamaan noutoa sekä tasamaalla, että toko-hypyllä. Tumpelo-ohjaaja vaan ei muistanut, että on alkanut opettamaan luovutusta suoraan sivulle. Siinä hetken ihmettelin, miksi ei tuo eteen, kunnes muistin, että pari kertaa sitä suoraan sivulle tuomista on kotona treenattu. Fiksumpi koira siis kuin ohjaaja!
Jälkikausi saatiin avattua pääsiäisenä. Kahtena päivänä kävin tekemässä molemmille peltojäljet. Ensimmäinen kerta oli molemmilla ihan mahdotonta koheltamista, mutta seuraavan aamuna sujui jo paremmin.
Pääsiäisen jälkeiseksi viikoksi pääsivät koiratkin tutustumaan Hyvinkään maisemiin ja asuntolaelämään. Ensimmäinen päivä oli aika äänekäs, kun jokainen käytävästä kuuluva ääni piti tietenkin ilmoittaa. Ja joku ei ollut huomannut, että sitruunapannasta oli patteri loppu... Hieman lauma siitä rauhoittui, kun sain haettua sen patterin ja Cadon hiljaiseksi pannan avulla. Parina iltana kävin lenkkeilemässä koulun havaintometsässä, joka on kyllä jokaisen metsäjälkiharrastajan paratiisi! Alueelta kun löytyy liki kaikki mahdolliset metsätyypit kaikissa mahdollisissa hoitovaiheissa. Siinä vain tulisi jo valinnan vaikeus, että millaisella pohjalla kulloinkin haluaa treenata. Tulihan siellä sitten tehtyä nuorisolle jäljetkin. Bette ajoi toisena iltana elämänsä pisimmän ja vanhimman jäljen todella taitavasti. Nyt pitäisi varmaan ihan todenteolla alkaa paneutumaan siihen keppien ilmaisuun.
Kunhan tämä oma flunssa hellittää... ;)
Niin ja vietettiinhän tässä välillä ensin Kismin 12-vuotis synttärit ja sitten Cadon 5-vuotiset. Niin se aika vaan kuluu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
