Täytyy taas välillä saada tännekin jotain aikaiseksi...
Syksy ei alkanut ihan niin kuin oletin. Tarkoitus oli treenata ahkerasti ja yrittää jopa sinne jälkikokeeseenkin, mutta toisin kävi. Lännenratsastustunti Hyvinkäällä viime viikon maanantaina muuttuikin yllättäen rodeoksi, jonka seurauksena sain ambulanssikyydin Tyksiin. 3. ja 4. lannenikamien okahaarakkeista löytyi murtumat ja nyt sitten on sairaslomaa lokakuun puoleen väliin asti. Kävellä saa muttei istua, joten autolla ajokin on kielletty. Täytyy kyllä olla tyytyväinen, että selvisi näinkin vähällä. Huonomminkin olisi voinut käydä...
Alku kesästä tuli pyörähdettyä kahteen kertaan Salossa. Ensin agiliitämässä vitosen ja toisen sijan edestä. Ei ole helppoa, kun oma koutsi on tuomari. Saatiin kielto sellaisesta, josta vielä edellisenä keskiviikkona treeneissä sanottiin, että kieltoa ei vielä tulisi... ;) No, ei me sillä esityksellä oltaisi nollaa ansaittukaan. Harvoin on radalle lähtiessä sellainen tunne, että ei ole hajuakaan, kuinka radan ohjaisi.
Seuraavan viikon Salon reissun tarkoituksena oli meidän ensimmäinen tokokoe. Menikin ihan mukavasti lukuun ottamatta likkeestä maahan menon nollausta. Tuloksena silti 162,5 pistettä, I-tulos ja luokkavoitto. Lisäksi oltiin vielä Tsaun piirinmestaruuskultaa voittaneessa joukkueessa.
Juhannuksen jälkeen oli vuorossa agirotu. Lauantaina avoimen SM-kisojen karsinnoissa otetiin sitten ensimmäinen hylly. Olin jo onnistunut tunkemaan Betten keinulla sekä ylös- että alastulokontaktien ohi, joten en sitten viitsinyt korjata rengasta, jonka se jostain syystä hyppäsi väärästä välistä. Sunnuntaina oltiin Agirotujoukkuekisassa Groonikot-joukkueessa. Kahdella väärään suuntaan suoritetulla hypyllä selvittiin todella haastavasta radasta. Meidän "lähes mölli"-joukkue sijoitus oli kuitenkin 23. 51 joukkueen porukassa. Ei siis niin kamalan huonosti!
Ylöjärveltä jatkettiinkin sitten Jyväskylän kautta Nilsiään mökille. Helteestä huolimatta tuli valloitettua sekä Pisa että Tahkovuori. Ja tietysti uitua ja saunottua paljon. Bettekin aloitti siellä juoksun, joten seuraavan viikonlopun Maaningan kisat jouduttiin jättämään väliin.
Loppu kesällä treenailut jäi aika vähiin mahdottomien helteiden takia. Jälkeä käytiin välillä tekemässä vaihtelevalla menestyksellä. Juhannuksen tienoilla jo tuntui siltä, että homma alkaa toimia, mutta sitten taas tauon jälkeen oltiin takaisin kohelluksessa. Ja nyt sitten sattui tämä ikävä onnettomuus, joten treenaamaan ei hetkeen päästä. Toivottavasti syksy on pitkä, että saadaan taas jälki johonkin tolkkuun ennen lumien tuloa.
Pari viikkoa sitten käväistiin vielä Porvoossa belgien agilitymestaruuksissa hakemassa hylätty tulos. Onneksi sentään matkaseuralaiset pärjäsivät paremmin. Anu ja Pyry tulivat ykkösluokassa kolmansiksi ja palkittiin vielä luokan toiseksi parhaana belginä. Joukkueessakin kisattiin, mutta yksikään joukkueista ei saanut kolmea hyväksyttyä tulosta. Meillä meni rata ihan kohtalaisesti kahdella riman pudotuksella.
Nyt sitten vain vietellään hiljaiseloa ja odotellaan selän tervehtymistä. Valmistuminen arboristiksikin siirtyy jonnekin tulevaisuuteen :( . Onpahan nyt aikaa lukea, tehdä yritystoiminnan näyttötehtävää ja neuloa... Vaikka sata kertaa mieluummin kyllä kulkisin syksyisessä metsässä...
perjantai 3. syyskuuta 2010
torstai 20. toukokuuta 2010
Sisäinen nörtti löytyi!
Ja sai haettua netistä ohjelman, jolla sai videokameran DVDn muutettua sellaiseen muotoon, että tallennus tietokoneelle ja siirtäminen nettiin onnistuu. Täytyy varmaan tutustua ohjelmaan vielä tarkemmin, josko löytyisi mahdollisuus myös parempilaatuiseen videoon. Mp4 pakkaa vähän turhankin tiukkaan ja laatu kärsii, mutta eiköhän näistä jotain selvää saa.
Sunnuntain rata jäi valitettavasti (tai onneksi ;) ) kuvaamatta.
Sunnuntain rata jäi valitettavasti (tai onneksi ;) ) kuvaamatta.
Hälsningar från Åland!
Viime perjantaiaamuna pakattiin autoon koirat ja kamppeet ja suunnattiin satamaan jonottamaan Viking Amorellalle suuntana Ahvenanmaa. Laivamatka meni rattoisasti syödessä ja tuttujen kanssa höpistessä. Koiratkin pääsivät välillä hytistä kannelle ihailemaan merimaisemia.
Maarianhaminaan päästyä käväistiin kaupassa ja jatkettiin matkaa vuokramökille. Laivalla jo kävi selville, että olemme mökin ensimmäiset viralliset vieraat ja mökin omistajalla on musta belggari. Pienet on piirit... Komea mökki Ytterbystä sitten löytyikin. Mukavasti omassa rauhassa, niin saivat koiratkin olla vapaana pihalla. Voi kyllä suositella lämpimästi! Pistäkäähän muistiin Viking Linen mökki nro 072970.
Illalla käytiin vielä kävelemässä Maarianhaminan keskustassa. Puusilmä ei tietenkään osaa levätä lomallakaan...
Lauantai aamu valkeni aurinkoisena ja lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Googlen varsin mainioista ajo-ohjeista huolimatta löydettiin perille. Tosin taidettiin tehdä useamman kilometrin kiepaus aivan loppusuoralla. Jos ei oltais käännytty ohjeiden mukaan, olisi kisapaikalle ollut n. 300m... Täytyy varmaan laittaa navigaattorin hankinta vakavasti harkintaan.
Melko pian päästiinkin tutustumaan ensimmäiseen rataan, joka oli hyppyrata. Aivan mahdotonta kisapaniikkia ei tällä kertaa esiintynyt. Hieman vaan mietitytti aloitus, hypyltä avoimessa kulmassa oleville kepeille ja pujottelun kotikenttää kapeammat välit. Hyvin rata kuitenkin meni. Yksi kielto puolessa välissä olleelle putkelle, eli tuloksena 5vp ja sillä luokkavoitto.
Päivän toinen rata oli agilityrata. Radan alussa oli taas muutama miettimistä vaativa kohta, joista kuitenkin suoriuduttiin hyvin. Kontaktit onnistuivat kaikki. Valitettavasti toiseksi viimeisenä olleelle muurille ei Betten askel sopinut, vaan rysäytti siitä läpi. Tuloksena tältäkin radalta 5 voiton kera.
Loppupäivä vietettiinkin sitten mökillä lepäillen ja tuli sitä käytyä kolmosluokan kisojakin katsomassa. Hirveän pitkään ei vaan jaksettu paahteisella kentällä kärvistellä. Kesäkeli yllätti matkailijan, kun ei tullut edes shortseja pakanneeksi matkaan!
Sunnuntai aamuna olikin taas pilvistä ja hieman satelikin kisapaikalle ajeltaessa. Sateenvarjon alta sai seurata pienempien säkäryhmien koirien suorituksia. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ennen maksien rataan tutustumista. Tällä radalla olikin vauhdikas alku: hyppy-rengas-pituus-puomi aivan suorassa linjassa. Tiesin kyllä, että sateen kastelemalle puomille täytyy ottaa kunnon haltuunotto ja parhaani yritinkin. Bette kuitenkin liukastui puomin päällä ja sekosi jalkoihinsa sen verran, että tipahti (onneksi jaloilleen) alas laskevan osan puolesta välistä. Ennen päädyssä ollutta mutkaputkea tuli pieni ohjaajan sijoittumisvirhe, jolloin Bette ei aivan suoraviivaisesti edennyt putkeen ja saatiin siitä kielto. Yksi rima tuli vielä A-esteen jälkeen alas, eli tulos 15 ja tällä sijoituttiin siskopuoli Jessin jälkeen toisiksi. Kaikki muut kilpakumppanit hylkääntyivät...
Cadokin pääsi välillä haistelemaan kisatunnelmaa ja tekemään vähän tokoa ja pujottelua.
Lopputuloksena saatiin siis 55euron edestä lahjakortteja VikingLinelle shoppailuun, 12kg koiranruokaa, pari savikippoa ja yhden pokaalin. Kaikkiin ratoihin sai olla ihan tyytyväinen ja Betten käyttäytymiseen kispaikalla ylipäätänsä. Oikeastaan ei edes harmita, vaikkei niitä nollia saatukaan. Ykkösissä on ihan mukava kerätä kisakokemusta.
Kotimatka menikin taas ihan mukavasti tuhlatessa lahjakortteja. Karkkia taitaa nyt riittää useammaksikin viikoksi. Mukava oli kuitenkin palata viikonlopun aikana vihertyneeseen Turkuun. Ahvenanmaalle täytyy kyllä päästä toistekin kesäaikaan kisaamaan!
Maarianhaminaan päästyä käväistiin kaupassa ja jatkettiin matkaa vuokramökille. Laivalla jo kävi selville, että olemme mökin ensimmäiset viralliset vieraat ja mökin omistajalla on musta belggari. Pienet on piirit... Komea mökki Ytterbystä sitten löytyikin. Mukavasti omassa rauhassa, niin saivat koiratkin olla vapaana pihalla. Voi kyllä suositella lämpimästi! Pistäkäähän muistiin Viking Linen mökki nro 072970.
Illalla käytiin vielä kävelemässä Maarianhaminan keskustassa. Puusilmä ei tietenkään osaa levätä lomallakaan...
Lauantai aamu valkeni aurinkoisena ja lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Googlen varsin mainioista ajo-ohjeista huolimatta löydettiin perille. Tosin taidettiin tehdä useamman kilometrin kiepaus aivan loppusuoralla. Jos ei oltais käännytty ohjeiden mukaan, olisi kisapaikalle ollut n. 300m... Täytyy varmaan laittaa navigaattorin hankinta vakavasti harkintaan.
Melko pian päästiinkin tutustumaan ensimmäiseen rataan, joka oli hyppyrata. Aivan mahdotonta kisapaniikkia ei tällä kertaa esiintynyt. Hieman vaan mietitytti aloitus, hypyltä avoimessa kulmassa oleville kepeille ja pujottelun kotikenttää kapeammat välit. Hyvin rata kuitenkin meni. Yksi kielto puolessa välissä olleelle putkelle, eli tuloksena 5vp ja sillä luokkavoitto.
Päivän toinen rata oli agilityrata. Radan alussa oli taas muutama miettimistä vaativa kohta, joista kuitenkin suoriuduttiin hyvin. Kontaktit onnistuivat kaikki. Valitettavasti toiseksi viimeisenä olleelle muurille ei Betten askel sopinut, vaan rysäytti siitä läpi. Tuloksena tältäkin radalta 5 voiton kera.
Loppupäivä vietettiinkin sitten mökillä lepäillen ja tuli sitä käytyä kolmosluokan kisojakin katsomassa. Hirveän pitkään ei vaan jaksettu paahteisella kentällä kärvistellä. Kesäkeli yllätti matkailijan, kun ei tullut edes shortseja pakanneeksi matkaan!
Sunnuntai aamuna olikin taas pilvistä ja hieman satelikin kisapaikalle ajeltaessa. Sateenvarjon alta sai seurata pienempien säkäryhmien koirien suorituksia. Onneksi sade kuitenkin lakkasi ennen maksien rataan tutustumista. Tällä radalla olikin vauhdikas alku: hyppy-rengas-pituus-puomi aivan suorassa linjassa. Tiesin kyllä, että sateen kastelemalle puomille täytyy ottaa kunnon haltuunotto ja parhaani yritinkin. Bette kuitenkin liukastui puomin päällä ja sekosi jalkoihinsa sen verran, että tipahti (onneksi jaloilleen) alas laskevan osan puolesta välistä. Ennen päädyssä ollutta mutkaputkea tuli pieni ohjaajan sijoittumisvirhe, jolloin Bette ei aivan suoraviivaisesti edennyt putkeen ja saatiin siitä kielto. Yksi rima tuli vielä A-esteen jälkeen alas, eli tulos 15 ja tällä sijoituttiin siskopuoli Jessin jälkeen toisiksi. Kaikki muut kilpakumppanit hylkääntyivät...
Cadokin pääsi välillä haistelemaan kisatunnelmaa ja tekemään vähän tokoa ja pujottelua.
Lopputuloksena saatiin siis 55euron edestä lahjakortteja VikingLinelle shoppailuun, 12kg koiranruokaa, pari savikippoa ja yhden pokaalin. Kaikkiin ratoihin sai olla ihan tyytyväinen ja Betten käyttäytymiseen kispaikalla ylipäätänsä. Oikeastaan ei edes harmita, vaikkei niitä nollia saatukaan. Ykkösissä on ihan mukava kerätä kisakokemusta.
Kotimatka menikin taas ihan mukavasti tuhlatessa lahjakortteja. Karkkia taitaa nyt riittää useammaksikin viikoksi. Mukava oli kuitenkin palata viikonlopun aikana vihertyneeseen Turkuun. Ahvenanmaalle täytyy kyllä päästä toistekin kesäaikaan kisaamaan!
maanantai 10. toukokuuta 2010
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Kisaurat korkattu!
Vapunpäivän aamuna oli havaittavissa lievää pahoinvointia. Se EI todellakaan johtunut liian rankasta vappujuhlinnasta, vaan edessä oli ensimmäiset viralliset agilitystartit melkein neljään vuoteen. Bette siis pääsi vihdoin aloittamaan agilitykilpauransa. Edellisen keskiviikon rusettikisojen mölliradan voitto antoi ihan hyvän pohjan lähteä virallisiin.
Ensimmäiselle radalle lähdettäessä ohjaaja oli aivan totaalisessa hermoilukoomassa, joka valitettavasti näkyi myös radan kulussa. Heti ensimmäinen rima tippui, keinulla lähti kuin Matti Nykänen, kepeiltä tuli jostain syystä kesken pois ja vielä onnistuin vedättämään koiran yhden hypyn ohi. Kontaktit sentään onnistui!
Toiselle radalle olikin jo helpompi lähteä ja siltä saatiinkin aikaiseksi puhdas rata ja luokkavoitto. Viimeinen este tosin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun Bette hyppäsi mua vasten juuri ennen viimeistä estettä. Onneksi tuomari tulkitsi sen koiran kosketukseksi eikä mun, joten säästyttiin vitoselta. Radan jälkeen sain kuulla, että Bette oli kompastunut keinulta alas tullessaan ja siitä piti tulla tiedottamaan kahden viimeisen hypyn välissä.
Videot radoista pitäisi saada huomenna...
Tiistaina olikin sitten vuorossa seuraavat jännitykset, eli BH-koe. Tottis meni ihan kohtuullisesti. Ensin jouduttiin paikallaoloon. Hieman jännitti, kuinka pysyy, kun tuomari laittoi seuraamiskaavion pitkän sivun tosi lähelle paikallaoloa. Bette oli hyvin taitava ja makasi suht rauhallisesti koko ajan, eikä edes ponkaissut heti istumaan kun palasin vierelle, vaan malttoi odottaa käskyä. Seuraamiset meni kohtalaisesti, ei aivan vire pysynyt kahta kaaviota, mutta mukana hengasi kohtuu hyvällä kontaktilla kuitenkin. Henkilöryhmää hieman pällisteli remmiseuruussa ja olisi mennyt haistelemaan sormia. Tarvis varmaan treenata sitäkin joskus... Vapaana oli henkilöryhmäkin parempi. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Otti häiriötä valmistelevassa osassa tuomarin kynän napsuttelusta, eikä ilmeisesti kuullut käskyä kunnolla. Onneksi reagoi kuitenkin edes jotenkin. Liikkeestä maahan meno ja luokse tulo vinoa eteen istumista lukuun ottamatta liki täydellinen. Kaupunki osuudessa ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että näkyy päälle, ettei ole paljon tuollaisissa tilanteissa ollut, eikä saisi vetää remmissä ;). Missäpä me maalaiset kauheassa hälinässä kuljettaisiin...
Jotain siis ollaan saatu treenattua, vaikka blogiin en olekaan saanut kirjoitettua. Enkä vieläkään lupaa parantaa tapojani! ;D
Ensimmäiselle radalle lähdettäessä ohjaaja oli aivan totaalisessa hermoilukoomassa, joka valitettavasti näkyi myös radan kulussa. Heti ensimmäinen rima tippui, keinulla lähti kuin Matti Nykänen, kepeiltä tuli jostain syystä kesken pois ja vielä onnistuin vedättämään koiran yhden hypyn ohi. Kontaktit sentään onnistui!
Toiselle radalle olikin jo helpompi lähteä ja siltä saatiinkin aikaiseksi puhdas rata ja luokkavoitto. Viimeinen este tosin aiheutti pieniä sydämentykytyksiä, kun Bette hyppäsi mua vasten juuri ennen viimeistä estettä. Onneksi tuomari tulkitsi sen koiran kosketukseksi eikä mun, joten säästyttiin vitoselta. Radan jälkeen sain kuulla, että Bette oli kompastunut keinulta alas tullessaan ja siitä piti tulla tiedottamaan kahden viimeisen hypyn välissä.
Videot radoista pitäisi saada huomenna...
Tiistaina olikin sitten vuorossa seuraavat jännitykset, eli BH-koe. Tottis meni ihan kohtuullisesti. Ensin jouduttiin paikallaoloon. Hieman jännitti, kuinka pysyy, kun tuomari laittoi seuraamiskaavion pitkän sivun tosi lähelle paikallaoloa. Bette oli hyvin taitava ja makasi suht rauhallisesti koko ajan, eikä edes ponkaissut heti istumaan kun palasin vierelle, vaan malttoi odottaa käskyä. Seuraamiset meni kohtalaisesti, ei aivan vire pysynyt kahta kaaviota, mutta mukana hengasi kohtuu hyvällä kontaktilla kuitenkin. Henkilöryhmää hieman pällisteli remmiseuruussa ja olisi mennyt haistelemaan sormia. Tarvis varmaan treenata sitäkin joskus... Vapaana oli henkilöryhmäkin parempi. Liikkeestä istumisessa jäi seisomaan. Otti häiriötä valmistelevassa osassa tuomarin kynän napsuttelusta, eikä ilmeisesti kuullut käskyä kunnolla. Onneksi reagoi kuitenkin edes jotenkin. Liikkeestä maahan meno ja luokse tulo vinoa eteen istumista lukuun ottamatta liki täydellinen. Kaupunki osuudessa ei ollut muuta huomautettavaa, kuin että näkyy päälle, ettei ole paljon tuollaisissa tilanteissa ollut, eikä saisi vetää remmissä ;). Missäpä me maalaiset kauheassa hälinässä kuljettaisiin...
Jotain siis ollaan saatu treenattua, vaikka blogiin en olekaan saanut kirjoitettua. Enkä vieläkään lupaa parantaa tapojani! ;D
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Black Master´s Kismet Kiss 14.4.1997-5.3.2010
Kismin vointi kävi viime viikkojen aikana huonommaksi ja huonommaksi. Rappujen kiipeäminen oli vaikeaa, eikä lenkeilläkään enää halunnut liikkua. Joten oli aika tehdä rakkaalle ystävälle viimeinen palvelus...
Viimeinen matka tehtiin agilityhallin kautta, jossa Kismi pääsi vielä viimeisen kerran tekemään putken ja kepit. Jokaisen kepin mummeli kiersi niin kuin kuuluikin, mutta hyvin hitaasti. Silmissä vielä kuitenkin syttyi se vanha kipinä, kuten aina agilityradalla.
Ikävä ja suru on suunnaton...
Hyvää matkaa Kismi-rakas ja vie terveisiä Tessalle, Pamille ja Nelsonille!
maanantai 8. helmikuuta 2010
Agilityvuosi korkattu
Vihdoin päästiin mekin aloittamaan tämän vuoden agilitytreenailut.
Hyvin Bette muisti pitkästä tauosta huolimatta, mistä olikaan kyse. Kontaktit toimi loistavasti ensimmäisellä radalla. Toisella hieman jouduttiin muistelemaan, kuinka A:n alastulolla pitikään toimia. Edessä ollut pujottelu ilmeisesti houkutteli liikaa. Kiitokset Anulle ja Pyrylle treeniseurasta!
Ohjaaja sen sijaan on melko rapakunnossa. Viime viikon flunssailu ja kuumeilu on vienyt yllättävästi voimat. Mutta eiköhän se tästä vielä parane. Toivottavasti keskiviikoksi lupailtu kova pakkanen ei toteudu, jotta päästäisiin ihan oikeisiinkin treeneihin.
Hyvin Bette muisti pitkästä tauosta huolimatta, mistä olikaan kyse. Kontaktit toimi loistavasti ensimmäisellä radalla. Toisella hieman jouduttiin muistelemaan, kuinka A:n alastulolla pitikään toimia. Edessä ollut pujottelu ilmeisesti houkutteli liikaa. Kiitokset Anulle ja Pyrylle treeniseurasta!
Ohjaaja sen sijaan on melko rapakunnossa. Viime viikon flunssailu ja kuumeilu on vienyt yllättävästi voimat. Mutta eiköhän se tästä vielä parane. Toivottavasti keskiviikoksi lupailtu kova pakkanen ei toteudu, jotta päästäisiin ihan oikeisiinkin treeneihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
